Koskenlaskija - osa 174

Tottuneesti Jalmari puki lainkaan hätäilemättä päälleen verkkokostyymin, joka tuntui olleen jonkin verran elastinen, sillä se antoi myöten ja venyi kehon myötäisesti kiristämättä kuitenkaan liiaksi alla ollutta vaatetusta. Rinnuksessa oli metalliset kiinnityslukot, jotka loksahtivat paikoilleen ja kiristivät koko asun rinnan ympärille pitäen sen tukevasti aloillaan. Ukko näytti hassulta outo verkko yllään. Vasta nyt Eino kykeni hahmottamaan, mikä se mustista paksuista nyöreistä koostunut kalastajaverkolta näyttänyt mytty oli. Verkon paulat olivat kutakuinkin paksuhkoja metrilakritsia muistuttaneita mattapintaisia nyörejä. Einon silmät seurasivat tarkkaan kiinnittyneinä edessä seisonutta miestä ja kaikesta pystyi päättelemään, että tarkkailija oli yhä yhtä suurta kysymysmerkkiä ja kaipasi vastauksia mielessään velloneisiin suuriin kysymyksiin. Sitten Jalmari kääntyi takaisin pahvilaatikon suuntaan ja poimi sieltä vielä kaksi esinettä. Ne näyttivät hansikkailta, joista oli leikattu sormenpäät pois eli ne olivat sellaiset torimummon hanskat, joita saattoi nähdä silloin tällöin syksyisin ja keväisin torimyyjien käsissä ja erityisesti kalatiskin takana häärivillä kauppiailla. Nämä käsineet olivat tukevasta nahasta tai ainakin sellaisilta ne näyttivät. Niissä oli outoja merkintöjä kämmenselän puolella, ja kun Jalmari oli saanut ne käsiinsä, yhdisti hän ranteen läheisyydessä jonkun johtimen verkkopuvusta molempiin sormikkaisiin. Kaiken tämän touhuamisen jälkeen kuu-ukko näytti olleen valmis ja hän levitti kätensä sivuille ja seisoi ryhtisuorana haarat vähän levällään ja innokkaat kiiluvat silmät Einoa tapittaen.

- Sun on ny parasta pitää lipasta kiinni!

Jalmari varoitti Einoa hitaalla ja matalalla äänellä, jolloin Eino astui puoli askelta taaksepäin ja jähmettyi näytökseen. Vanhuksen pää kallistui hieman vasemmalle ja katse suuntautui ylös, noin vatsan korkeudelle kohonneeseen käteen. Oikean käden paljaat sormet tekivät painoliikkeen vasemman käden kämmenselän päälle. Taas käden laskeutuivat sivuille ja mies otti nyt yhä vain tukevamman seisonta-asennon. Molemmat kädet puristuivat nyrkkiin ja mies alkoi hitaasti kohota ilmaan. Einon suu loksahti auki ja hän astui vielä yhden tai kaksi askelmaa taaksepäin. Jalmari oli kohonnut jo kymmenisen senttiä lattiapinnan yläpuolelle ja nousi vielä vain vitkaan ylemmäs. Silminnäkijät olisivat voineet vannoa käsi Raamatulla, ettei kyseessä ollut trikki taikka taikatemppu eikä missään näkynyt vaijereita tai siimoja, jotka olisivat tuon hämmästyttävän levitaation saaneet aikaiseksi. Eino oli sanaton ja pää kallistui taaksepäin sitä mukaa kun hänen edessään vielä hetki sitten jäykkänä lattialla seissyt Jalmari nousi minkään pitelemättä ilmaan ja jäi kellumaan noin puolen metrin korkeuteen. Vaan pitääpä tässä ihan kertojankin kuvainnollisesti hieraista silmiään saadessaan todistaa jotain mahdottomaksi uskottua tositapahtumaa, joka paraikaa oli näytillä. Ihmiskunnan ei tiedetä kyenneen lentämään missään sen historian aikana, mutta siinäpä se vanha mies Jalmari vaappui ja hiljalleen huojui ilmamolekyylien välissä puoli senttiä suuntiinsa.

Julkaistu tiistaina 1.10.2013 klo 16:57.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 173
Seuraava
Koskenlaskija - osa 175
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä