Koskenlaskija - osa 222

Uusi maanantai oli koko syksyn toimettomana elelleen nuoren Tuomaan ensimmäinen työpäivä Jalmarin asiantuntevassa ja opettavaisessa ohjauksessa ison peltihallin verstaalla. Eino sen sijaan oli sonnustautunut virkamiesunivormuun eli suoriin housuihin ja pikkutakkiin ja siirtynyt jo virastotalolle perehtyäkseen tuleviin kunnanjohtajan tehtäviinsä. Eikan valinta kunnallisjohtajaksi oli varmistunut nopeutetussa aikataulussa kunnan päättävissä elimissä edellisenä perjantaina, jolloin kunnanvaltuutetut valitsivat hänet yksissä tuumin nykyisen johtaja Latvala-ahon seuraajaksi, mutta Einon vaiheista uutena kunnanisänä saamme tietää myöhemmin lisää ja sitä odotellessa seuratkaamme nuoren ystävämme Tuomaan ja hänen uuden, vaikkakin ikävuosiltaan jo vanhan työnjohtajansa Jalmarin ensimmäistä yhteistä työpäivää. Vaativaan virkatyöhön kuulunutta tuiki tärkeää koskenlaskentaa ei tarvinnut enää tänä vuonna suorittaa, sillä kesällä toimitettu laskelma sai riittää ja sen tuloskin oli ehditty jo raportoimaan Euroopan unionin tilastokeskukselle hyvissä ajoin ennen vuoden vaihdetta. Siispä koskenlaskijat suuntasivatkin mielenkiintonsa muihin tehtävän mukanaan tuomiin askareisiin. Lumiauraus oli yksi tällainen kunnan yleisten töiden lautakunnan miehille osoittama arkinen työ, mutta kun nuoskan tulo antoi yhä vain odottaa itseään, niin Jalmari ryhtyi esittelemään Tuomaalle uusinta härveliä, jonka oli vastikään vastaanottanut salaperäisestä unionin tutkimuslaboratoriosta. Vaalean harmaalla muovilla koteloitu laite oli kooltaan noin varttikiloisen kahvipaketin kokoinen ja sen takana oli neliskanttinen universaali väyläliitäntä vastaavaa kaapelia varten. Erilliselle virtajohdolle vimpaimessa ei näyttänyt olleen liitäntää, joten koneen tarvitsema sähkö saatiin sitä ainoaa kaapelia pitkin tietokoneesta, johon se liitettiin. Rasian päällä oli muovinen kansi, jonka sai nostettua ylös ja joka takareunansa kulmissa olleiden saranamaisten kiinnikkeiden varassa kääntyi pystyasentoon. Laitteen sisältä löytyi kolme peukalon kokoista ampullia, jotka olivat jotenkin yhteydessä takaosan laitteistoon, jota miehet eivät tarkasta silmäilystään huolimatta kyenneet kuitenkaan näkemään ottamatta näitä putkiloita ensin pois edestä. Koneen edustalla oli kolme huomaamattoman pientä reikää, jotka jollakin tavoin ilmiselvästi olivat yhteydessä sisällä olleisiin kolmeen umpioon tai ainakin näin saattoi niiden asennosta päätellä, koska aukot olivat tismalleen putkiloiden kohdalla.

Julkaistu tiistaina 10.12.2013 klo 18:11.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 221
Seuraava
Koskenlaskija - osa 223
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä