Koskenlaskija - osa 181

Kunnanjohtaja Latvala-ahon kirkkaasti keinovalaistussa työhuoneessa vallitsi hetken ajatuksia kokoava syvä hiljaisuus jona aikana olisi voinut kuulla vaikka nuppineulan putoavan pumpulitupon päälle. Puhumattomuudesta seurannut vaitiolo rikkoutui vasta, kun johtajamies avasi tilannetta kohtapuoliin selostavan suunsa kertoakseen sanottavansa jähmeinä istuneille vierailleen. Kihon huoli oli aiheellinen. Useat kuntalaiset olivat nimittäin viime kuukausina ja erityisesti kesän ja alkusyksyn aikana lähestyneet häntä eräällä perin eriskummallisella asialla. Paikkakuntalaiset olivat tulleet levottomiksi havaittuaan pitäjässä liikuskelevan nuoren ja näiden mielestä kummallisesti käyttäytyvän kiinteistökauppiaan, joka avokätisesti ja nopeilla päätöksillä osteskeli joutavia tonttimaita keskeltä sysimetsää ilman mitään sen suurempia suunnitelmia paljastamatta. Ketä tahansa luonnostaan epäileväistä kunnan asukasta olisi tuollainen rennon suruton käytös ja kummallinen kauppamies huolestuttanut, mutta nyt uneliaassa pikku pitäjässä oli alkanut velloa kaikenlaisia huhuja, joista muutamat juorut olivat kerenneet jo saamaan ihmismielin käsittämättömät mittasuhteet. Puhuttiin jos jonkinlaisista nurkanvaltaajista ja kaappareista, joilla oli pahat aikomukset mielissään. Joku arveli maille nousevan pikapuoliin jonkin suuren automarketin kun toinen taas tiesi heittää lisää öljyä liekkeihin ja vettä myllyyn aprikoimalla maakeinottelijoiden ostavan metsää halvalla tai sitten tähtäimessä oli soramonttu, vaikka minkäänlaisia soraharjuja tai vastaavia maa-aineskerääntymiä ei Löysäisissä geologisesti tarkasteltuna ollut mailla eikä halmeilla. Latvala-aho oli parhaan kykynsä ja vuosikymmenten harjaannuttaman kokemuksensa mukaan yritellyt rauhoitella kansalaisiaan, mutta siinä tehtävässä hän ei ollut onnistunut kovinkaan hyvin ja syykin oli mitä ilmeisin. Johtaja ei yksinkertaisesti tiennyt riittävästi, mistä oli kysymys eikä hän ollut aiemmin seurannut tapahtumien päivittäistä kulkua ja siksipä kuntapomo oli nyt hätäisesti kutsunut Jalmarin ja Einon puheilleen. He saivat lyhyen tilanneselvityksen jälkeen tehtäväkseen ottaa selvää oudon kiinteistökauppiaan liikkeistä ja toistaiseksi tuntemattomista suunnitelmista. Operaatio tuli kaiken kukkuraksi hoitaa mahdollisimman nopeasti ja luonnollisesti myös likaa huomiota herättämättä ennen kuin tilanne riistäytyisi käsistä. Tämänkaltaiset arjen poikkeamat huomattiin Löysäisissä muutenkin nopeasti ja tavattoman helposti, koska kunnassa eleltiin päivästä toiseen mukavan tasaista ja leppeän harmitonta värittömyydessään maailmanennätysluokkaa ollutta hajuttoman mautonta tavallista elämää. Jalmari katsahti Einoon päin, ja kummatkin aatamit näyttivät aivan siltä, kuin olisivat janonneet enemmän tietoa. Sitä ei herunut ja sitä miesten oli nyt lähdettävä hankkimaan eikä aikaakaan, kun nämä kaksi herraan sitten nousivat tuoleiltaan ja morjestivat johtajalle lähtiessään. Jalmari vakuutteli kuntapampulle selvittävänsä asian pohjamutia myöten ja sitten hän taas katsoi Einoon ikään kuin odottaen tältä myötätuntoa tulevaan missioon.

Julkaistu torstaina 10.10.2013 klo 16:51.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 180
Seuraava
Koskenlaskija - osa 182
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä