Koskenlaskija - osa 141

Ylärinteeseen päin selin istunut Terho kuuli keskenään keskustelleen kaksikon lähestyvän ja nousi terhakkaana seisomaan ja huusi jo kaukaa ilosävytteiset tervetulotoivotukset rantaan kävelleille koskenlaskijoille. Jalmari vanhimpana kulki askeleen edellä ja seisahtui valkoiseen hihattomaan paitaan ja maastokuvioisiin reisitaskusortseihin ja halpoihin varvastossuihin pukeutuneen opettajan eteen ja puristi tämän kättä ja esitteli sitten Eikan, joka vuorostaan sai tuntea Terhon voimakkaan rutistuksen rystysissään. Voimaa alfauroksella tuntui olevan, kunhan kiinnitti huomionsa miehen lihaksikkaaseen yläkroppaan ja pulleisiin hauiksiin, mistä näki, että nuorukainen harrasti liikuntaa ja voimailua pitäen kehostaan taatusti hyvää huolta noin niin kuin muutenkin. Puuhakkaalta vaikuttanut maikka toivotti vieraat vielä kerran tervetulleiksi ja kehotti miehiä istuutumaan saunan suhteellisen leveälle kuistille nostetuille puisille ja pehmustamattomille nojatuoleille, joissa kolmen miehen ryhmä viihtyikin isännän tarjoamien kosteiden virvokkeiden kera jonkin aikaa niitä näitä jutustellen. Kesäisen rattoisa iltapäivä oli edennyt yhä erittäin valoisaan alkuiltaan, kun trio viimein astui kapeaa saunakamariin. Ulkopäin vaatimattoman kokoiselta näyttänyt hikitupa oli jaettu kahteen osaan. Etummaisessa huoneessa eli jonkinlaisessa porstuassa oli pari petaamatonta ja patjatonta vanerilevypohjaista laveria, jotka oli täytetty jonkun verran kaikenlaisella varastoidulla roinalla, ja se huone toimitti käytännössä pukuhuoneen virkaan etenkin, kun seinällä oli rivi puisia tappeja ymmärrettävästi vaatteiden ripustamista varten. Lattialla oli pari Artekin pyöreitä jakkaroita erehdyttävästi muistuttaneita palleja, joista toisen jalat oli maalattu mustiksi ja toisen punaisiksi, ja sen ensin mainitun päällä oli pino siististi viikattuja vaaleita pellavaliinoja. Mustaksi tummuneen oven takana oli pesutupa, jonka perällä sijaitsi vielä erillinen kaita löylyhuone, joka oli mitoitettu alun perin kahdelle, mutta jonka lauteet olivat sentään sen verran leveät, että sinne sai hyvällä sovulla mahdutettua juuri ja juuri kolme miestä. Varsinainen tupa ei sekään koreillut mitoillaan ja oli vaivoin muutaman neliön kattava. Betonista valettu karhea lattia tuntui kylmältä paljaiden jalkojen alla ja kanveesiin sisälle kannettaessa roiskunut jokivesi viilensi sitä entisestään. Yhden nurkan oli vallannut pyöreä puulämmitteinen noin puolitoista metriä korkea sammio, jossa puunuppisella ottimella varustetun tukevan teräskannen alla höyrysi litrakaupalla kuumaa vettä. Pariin pienempään tiinuun oli varattu puolestaan kylmää, ohi juosseen joen haaleaa pintavettä ja kädellä arvioituna ehkä noin yhdeksäntoista asteista. Pesuhuoneen varustus oli muutoinkin niukkaa. Lattialla odotteli parin metrin mittainen puinen penkki, jonka päälle oli täsmälliseen suorakulmaiseen asentoon aseteltu vihreänkeltainen kolmen Sunlight-saippuan pahvinen paketti ja nippu taiteltuja laudeliinoja, jotka taisivat olla samaa sarjaa pukuhuoneessa odottaneiden pellavaliinojen kanssa. Liinakasan päällä oleili vielä muutama käyttämätön pesukinnaskin, ja luonnollisesti nekin olivat siitä samasta rautakaupan tuotesarjasta.

Julkaistu tiistaina 16.7.2013 klo 17:39 Projektit-luokassa.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 140
Seuraava
Koskenlaskija - osa 142
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä