Käsky oli suunnattu meille. Rosvokopla haluaa, että avaamme aluksemme oven heille, jotta he pääsevät ryöstöretkelleen. Mestari Bomfel on toista mieltä ja vastaa napakasti.
- Ei käy!
Roisto astuu mestarin eteen ja katsahtaa alas.
- Väärä vastaus!
Olemme umpikujassa. Ryövääjät haluavat alukseemme, mutta me emme halua heitä sinne. Seisomme liikahtamatta ja vain tuijotamme toisiamme ikään kuin odottaen tilanteen laukeamista itsekseen. Hiljaisuus katkeaa.
- Mitä täällä tapahtuu?
Jessus, se on itse Jerta Paasus! Tukeva mies seilaa vaappuen asemalaiturille. Vierellään hänellä on langanlaiha nuorempi nainen. Pari näyttää koomisen huvittavalta kehojensa vastakkainasettelulla. Sänkileukainen rosvo nostaa katseensa.
- Päällikkö Paasus, nämä sulkivat aluksen oven eivätkä suostu avaamaan sitä.
Jerta huojuu lähemmäksi.
- Onko tosiaan niin? Hyvät vieraani… pyydän vain hieman yhteistyötä… Voisitteko olla niin hyvät… ja avaatte kiltisti oven?
Mestarin kuutio pyörähtää puoli kierrosta. En aina oikein tiedä, missä asennossa tuon hökötyksen kameraokulaarit ovat, sillä tummennetun kupolin läpi ei näy mitään. Toisinaan minusta tuntuu, että mestari pystyy kääntämään kamerasilmiään myös paikallaan, mutta nyt koko kuutio pyörähti ympäri antaen vaikutelman tarkkaavaisuuden muutoksesta.
- Herra Paasus, mitä oikein haluatte? Rahaa?
Pulleat käsivarret kohoavat ja tekevät ilmassa pyöreän liikkeen.
- Voi miten rahvaanomaista! Me olemme kunniallisia siivoojia, jotka harjoittavat… hmmm… rehellistä ammattiaan.
Rex ottaa osaa keskusteluun.
- Kiitämme jalosta tarjouksestanne, mutta aluksemme on siisti eikä kaipaa siivousta. Antakaa meidän jatkaa matkaamme.
Jertan pyöreiden kasvojen ilme saa uuden vivahteen, kun otsalle ilmestyy muutama ryppy.
- Ette kunnioita vieraanvaraisuuttani. Olette nyt vieraitani, eikä olisi kohteliasta rynnätä suin päin matkoihinsa ennen kuin isäntä on hyvästellyt teidät matkalaiset.
Oto näyttää selvästi hermostuneelta. Hän ei taida olla kovinkaan kiinnostunut meneillään olevasta turhanpäiväisestä vuoropuhelusta.