Jadetanssi - osa 31

Sokaistun uudelleen. En näe hetkeen yhtikäs mitään. Siristämme kaikki silmiämme. Isäntämme Montezumaksi itseään kutsuva mies sytytti kaukolaukaisimella valot halliin, ja joudumme nyt seisomaan tumput suorina odottaen, että näkökykymme palautuu. Alan erottaa edessämme ison möhkäleen, joka on peitetty vaaleanruskealla pressulla.

- Saanko esitellä: Iso-Iita!

Montezuman suusta kuuluu kovalla äänellä melkein maaninen loitsu ja kasvoille ilmestyy suorastaan innostunut ilme. Silmänsä kiiluvat kuin pikkupojalla, joka on juuri saanut uuden leikkikalun. Samassa pressu katoaa kuin taikaiskusta. Se olikin virtuaalinen peite, jonka saa häivytettyä nappia painamalla. Katteen alta paljastuu muodoton metallimöykky, jossa on pyörät ja kun tarkemmin silmäni kerkiävät skannaamaan, niin alla on myös telaketjut. Parhaalla mielikuvituksellani saan esineestä hahmotettua eräänlaisen menopelin. Rex on innoissaan ja loikkii edestakaisin laitteen edessä kiertäen sen edestä ja takaa. Miina katsahtaa minuun hämmennyksen vallassa. Kauko suhtautuu tilanteeseen tyynen rauhallisesti, mikä on hänelle ominaista.

- Jos tosiaan olette pohjoiseen menossa, niin tällä ainakin pääsette perille!

Autokauppias hieroo käsiään, ja silmät ovat heränneet eloon. Kuulen Rexin huudahtavan kärryn takaa jotain, mutta en saa selvää.

- Otamme tämän! Kyllä, me otamme tämän!

Rex ilmestyy auton takaa käsi ojossa valmiina lyömään kättä päälle kaupantekijäisiksi. Montezuma puristaa molemmin käsin ja vatkaa asiakastaan hetken osoittaen seuraavaksi kädellään hallin laidalla olevaa toimistokoppia. Käännymme byrooseen. Jään Miinan kanssa seisomaan ovensuuhun sillä aikaa, kun miehet tekevät autokauppoja. Miina kuiskaa minulle.

- Jestas, mikä laitos! Osaako kukaan meistä kuljettaa tuota traktoria?

Alan hymyillä. Rex maksaa rahasirullaan ja taas miehet lyövät kättä päälle. Nyt myös Kaukokin näyttää innostuneen. Kävelemme jälleen koneen äärelle ja sen taakse, jossa ramppi avautuu. Nousemme loivaa kävelysiltaa pitkin mörököllin sisuksiin. Auto on riittävän isokokoinen, jotta voimme liikkua sen sisällä kumartumatta. Itse asiassa sisätilat on jaettu kolmeen pitkulaiseen lohkoon. Jokaiseen osastoon johtaa keskivaiheelta paineistettu panssariovi, jota ohjataan oven vieressä olevasta painiketaulusta. Montezuma näppäilee hämmästyttävän sulavasti pienillä ja lyhyillä sormillaan painikkeita. Kuuluu vaimea humahdus.

Julkaistu keskiviikkona 31.1. klo 19:19 Projektit-luokassa avainsanalla kirjat.

Edellinen
Jadetanssi - osa 30
Seuraava
Jadetanssi - osa 32
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä