Jadetanssi - osa 166

Yläilmoista näemme, miten laaja tekojärvi loppujen lopuksi on. Laguunin keskelle on rakennettu keinotekoinen saari, joka on tuuhean kasvuston peitossa. En osaa arvioida saaren kokoa, mutta luulisin sen halkaisijan olevan joitakin kilometrejä. Järven tarkoituksena on estää sivullisia ja etenkin eläimiä harhautumasta saarelle. Professori selittää, että järvi on kohtalaisen syvä ja syvenee nopeasti rannalta. Kulkuvälineemme jää leijumaan saaren valkoisen hiekkarannan yläpuolelle juuri sen verran, ettei se kosketa maata ja että ramppi ylettyy hiekalle. Mestari Bomfel on ottanut sivurenkaansa esille. Niillä metallinen kuutio liikkuu pehmeällä hiekalla paremmin kuin pohjassa olevilla rullilla. Ryhmämme jää seisomaan kauniille rantahiekalle ja seuraa, miten Bomfel lennättää helipumpperi etäohjauksella lammen yläpuolelle. Lennokin ympärille muodostuu vettä hylkivä suojaus, ja kone laskeutuu hitaasti pinnan alle jääden lopulta järven pohjalle. Ajoneuvomme sukellettua tuntemattomiin syvyyksiin lähdemme proffan johdolla kävellen saaren keskiosaan. Puiden välistä kulkee kapea jaloin poljettu polku, joka kiemurtelee melkein läpipääsemättömän viidakon läpi.

Olemme kävelleet jo parikymmentä minuuttia. Ilma on läkähdyttävän lämmin ja kostean hiostava. Oloni on tukala ja tahtoisin jo pian ilmastoituun tilaan. Kuljen Miinan ja Oton kanssa jonon perimmäisinä, emmekä tahdo kunnolla kuulla, mistä miehet keskustelevat proffan kanssa. Pysähdymme pienelle aukiolle, johon polku päättyy. Katselen ympärilleni, mutta en näe mitään muuta kuin puita ja viidakon vihreyttä. Keräännymme professorin ympärille. Borloff kääntyy ja kertoo salaisesta sisäänkäynnistä.

- Olemme laboratorion suuaukon kohdalla. Sisäänkäynti on luonnollisesti piilotettu.

Ruipelo mies kumartuu ja kaivaa maaston kätköistä esiin pienen luukun. Borloff avaa kannen, jonka alta paljastuu tekniikkaa. Professori näppäilee noin kämmenen kokoista kosketusnäyttöä, jolloin punainen valo vaihtuu vihreäksi. Proffa nousee seisomaan ja työntää meitä sivummalle. Pian maasta kuuluu naksahdus, jota seuraa metallinen kolahdus. Ovelasti maastoon piilotettu maaluukun kansi kohoaa ja jää pystyyn. Kurkistan maaluukkuun, josta pilkottaa vaivaista valoa. Näen juuri ja juuri portaat, jotka johtavat syvälle pimeyteen. Borloff laskeutuu portaita alas ja kehottaa meitä seuraamaan. Mestari Bomfel leijuu jyrkät askelmat siinä missä me muut yritämme löytää jalkojemme alle kiinteää jalansijaa melkein pilkkopimeässä portaikossa.

Julkaistu tiistaina 3.7. klo 16:23 Projektit-luokassa avainsanalla kirjat.

Edellinen
Jadetanssi - osa 165
Seuraava
Jadetanssi - osa 167
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä