Jadetanssi - osa 180

Proffa nousee tuoliltaan ja pureksii jo kynsiään.

- En halua ottaa siitä selvää. Autan teitä pakenemaan kuljetinsukkulalla. Se näyttää olevan laite, jolla voitte liikkua veden alla aina viidakon rantaan asti. Pelastautumiskapselit ponkaisevat suurella nopeudella pintaan ja jäävät sinne kellumaan eli ne eivät tule kyseeseen. Niissä ei ole vedessä liikkumiseen tarvittavaa koneistoa.

Kaukolla on vielä ehdotus.

- Voisimme hämäyksen vuoksi laukaista yhden pelastuskapselin. Voimme saada hetken lisäaikaa, jos tunkeilijat jäävät tutkimaan kapselia.

Borloffin ilme kirkastuu.

- Hyvä ehdotus, minä voin laukaista kapselin kun te sillä välin pakenette saaren toisella puolella.

Edessämme on näköjään äkkilähtö tutkimusasemalta. Kiiruhdamme kolmanteen alakertaan ja pakkaudumme kuljetinsukkulaan, josta vain hetki sitten kömmimme ulos. Emme ehdi aamiaiselle, sillä professori on ilmiselvästi niin hermostunut tilanteesta, että haluaa päästä siitä eroon niin nopeasti kuin mahdollista. Ymmärrettävästi Borloff haluaa jatkaa tasaista tutkijanelämää kammiossaan syvällä maan alla ja siihen elämään eivät kuulu aiheuttamamme häiriötekijät.

Rex ja Kauko sijoittautuvat kahdelle etuistuimelle ja me muut ahtaudumme sukkulan keskelle. Miehet pohtivat hetken, miten laite käynnistetään ja miten sitä sitten ohjataan, kunnes viimein uskaltavat painaa sitä ainoata nappulaa, joka komeilee sillä paikalla, jossa luulisi ohjauspaneelin sijaitsevan. Sukkulan sisällä syttyy himmeä valaistus. Ovet molemmin puolin ajokkia laskeutuvat. Professori jää ulkopuolelle, ja olen huomaavinani, että hän heiluttaa meille hyvästiksi. Samalla hetkellä säpsähdän naisen ääneen, joka tulee sukkulan sisuksista.

- Hyvää huomenta prokuraattorit ja tervetuloa pelastusmatkalle.

Valot sukkulassa sammuvat, ja kuulen hiljaisen hyrinän käynnistyvän kuljettimen takaosassa. Ajoneuvo luulee meitä hallituksen prokuraattoreiksi tai näin laite taitaa olla ohjelmoitu valtaapitävien pakomatkaa varten. Naisen ääni jatkaa.

- Valitkaa kartalta matkakohde.

Yritän kuikuilla olkapäiden yli ja nähdä, mitä edessä tapahtuu. Kojetaulun näytölle on ilmestynyt kartta, joka näyttäisi kuvaavan lähimaastoa. Ainakin näen kartalla paljon sinistä ja keskellä keltaisen läiskän ikään kuin se kuvaisi nykyistä olinpaikkaamme keskellä keinotekoista järveä. Sivuikkunat on tummennettu enkä näe kunnolla ulos.

Julkaistu keskiviikkona 18.7. klo 18:20 Projektit-luokassa avainsanalla kirjat.

Edellinen
Jadetanssi - osa 179
Seuraava
Jadetanssi - osa 181
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä