Jadetanssi - osa 231

Saavumme Rothenburgin kaupungin liepeille aikaisin aamulla ajettuamme neljä päivää pohjoisesta mantereen etelälaidalle. Kätkemme helipumpperin metsän siimekseen ja ajamme Iso-Iitan kyydissä lähemmäksi kaupunkia. Pysäköimme automme kaupunginmuurien ulkopuolelle ja jatkamme lopun matkaa jalan. Viehättävän kaupungin kapeat kadut ovat näin aamulla vielä autiot. Aurinko on noussut jo korkealle, vaikka säätila onkin parhaillaan menossa kohtia syksyä. Aavistuksen tuo möllötin taittaa matkaansa kesän lakikorkeudesta matalammalla radalla ja tuskin enää nousee täysin taivaankannen laelle ennen ensi kesää. Ilma on viileähkö, ja olemme pukeneet yllemme takit. Mestari Bomfel ei taida tarvita metallikuorensa lisäksi muita varusteita. Hänen kertomansa mukaan kupolin alla on jatkuvasti hieman ruumiinlämpöä vastaava alhaisempi lämpötila aivotoiminnan varmistamiseksi. Kudoksellisia raajojahan tällä kummajaisella ei ole, joten mitään sen suurempaa suojattavaakaan ei häneltä löydy. Mutkikkaiden kujien jälkeen seisomme raatihuonetta vastapäätä toriaukean laidalla ja tuijotamme jykevää kivilinnaa edessämme. Siellä täällä joku aikainen turisti on eksynyt valokuvaamaan historiallista maisemaa. Navigaattorilaitteemme hoputtaa meitä jatkamaan raatihuoneen takaa kohti kirkkoa, joka seisoo muutaman mutkan päässä aivan lähistöllä.

Kirkon ovet ovat jo avoinna, ja käymme sisään historialliseen rakennukseen, joka on kestänyt tuulet ja tuiskut kaikkina näinä vuosisatoina ja vuosituhansina. Kävelemme hitaasti keskilaivaa pitkin kohti alttaria ja ihailemme samalla muinaisten rakentajamestareiden kätten jälkeä. Historiatietokoneeni pitää minulle samalla lyhyttä luentoa kertoen, että ennen muinoin kirkoissa oli takahuone eli sakaristo. Rex ehdottaa hiljaisella ja varovaisella äänellä.

- Yritetään löytää ovi kellariin.

Kauko kuiskaa.

- Luuletko, että se löytyy alttarin lähistöltä?

Miinakin yhtyy keskusteluun.

- Mitäpä jos kysyttäisiin tuolta valkoiseen asuun pukeutuneelta henkilöltä.

Ensimmäisellä penkkirivillä istuu hiljainen mies, joka on tosiaan pukeutunut valkoiseen albaan. Mies vaikuttaa kirkkoisältä, mutta on sulkeutunut mietteisiinsä. Emme haluaisi häiritä häntä, mutta keräännymme kaikesta huolimatta hänen vierelleen. Rex tervehtii.

- Hyvää huomenta! Oletteko mahdollisesti kirkon henkilökuntaa?

Julkaistu tiistaina 11.9. klo 19:52 Projektit-luokassa avainsanalla kirjat.

Edellinen
Jadetanssi - osa 230
Seuraava
Jadetanssi - osa 232
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä