Jadetanssi - osa 102

Jätämme gigoloystävämme toistaiseksi ja palaamme kiiltävissä asuissamme takaisin vastaanottoaulaan. Bomfelia ei näy missään. Kysymme tiskin takana istuvalta neidiltä, missä mestarimme on, mutta saamme vain lakonisen vastauksen.

- En tiedä.

Kurkistamme verhon taakse ja tiedustelemme Myrolelta, josko hän on nähnyt, mihin mestari Bomfel on kadonnut. Hänkään ei osaa sanoa, mutta epäilee, että mestari on mennyt klubille, jonne hyväksytään tavallisten ihmisten lisäksi myös kyborgit ja telebotit. Vaihdamme ylle omat vaatteemme, koska klubille ei pääse diskoasuissa. Myrole on aikeissa opastaa meidät klubin ovelle, kun neiti jälleen koputtaa tiskillä olevaa kylttiään ja näyttä sormellaan maksettavaa sisäänpääsymaksua klubille. Olemme taas kaksi penninkiä köyhempiä.

Klubille johtaa hissi, joka on piilotettu metallisen seinälevyn taakse. Levy liukuu sulavasti sivuun, kun lähestymme neidin osoittamaa seinää. Hississä on vain kaksi painiketta: ylös tai alas. Nostimen käyttö ei ainakaan vaadi erikoisosaamista, joten päättelemme aivan oikein, kun Rex painaa nappia, jossa on alaspäin osoittava nuoli. Hissi nytkähtää liikkeelle ja laskeutuu hitaasti alakannelle. Ovet avautuvat ja astumme ulos pieneen aulaan. Näemme jo kaukana siintävät peliautomaatit eli olemme tulleet oikeaan paikkaan. Isokokoinen mies istuu korkealla jakkaralla ja katselee meitä mittaavasti, mutta jatkaa pian sanomablettinsa selailua. Kävelemme vahdin ohi ja annamme katseidemme kiertää suuren salin läpi. Peliautomaattien pitkät rivit ovat keränneet lukemattomia pelinhimoisia miehiä ja naisia, jotka vain istuvat koneiden ääressä käsiään kuvaruutujen edessä heilutellen. Astelemme hitaasti eteenpäin. Salin takaosassa on pelipöytiä, joissa pelataan jotain minulle tuntemattomia pelejä pienillä pahvisilla korteilla. Pelit näyttävät alkeellisilta, mutta lienevät taas jotain perinteitä, joita tässä sukellusveneessä niin vaalitaan. Joissakin pöydissä pyöritetään suurta pyöreää kiekkoa. Rex kertoo, että se on ruletti. Kummallinen peli, jollaista emme ole koskaan tavannut.

Yritämme löytää mestari Bomfelin, mutta satojen, ellei tuhansien pelaajien joukosta se ei ole helppoa etenkään, kun ihmisten seassa on mitä kummallisimpia kyborgeja ja botteja. Lähestymme suuria ovia, joiden takaa kantautuu musiikkia. Mainostaulu oven vieressä antaa meille selityksen. Oven takana on konserttisali ja ravintola, ja kuten mainosteksti sanoo, tunnelma on kuin 1900-luvun Las Vegasista. Kollektiivimuistia haravoiva tietokoneeni luennoi korvaani entisaikojen kasinokaupungista.

Julkaistu lauantaina 21.4. klo 15:43 Projektit-luokassa avainsanalla kirjat.

Edellinen
Praha - osa 3
Seuraava
Jadetanssi - osa 103
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä