Jadetanssi - osa 221

Rex sammuttaa Annelin huoneiston valot ja avaa varovasti oven kurkistaakseen käytävään.

- Käytävä on pimeä. Lähdetään!

Siirrymme käytävään ja otamme muutamia askeleita, kunnes Oto huomauttaa hiljaa kuiskaten.

- Katsokaa tuonne!

Kohotamme katseemme käytävän perälle, jonne Oto osoittaa. Näemme siellä kaksi sinistä valopistettä. Anneli hermostuu.

- Kiirehtikäämme ennen kuin nuo kaksi saavat meidät kiinni!

Emme jää kysymään, mikä meitä mahdollisesti olisi käytävän perällä odottanut vaan otamme nopeita harppauksia kohti portaikkoa. Seuraan syrjäsilmällä valopisteitä, jotka lähtevät liikkeelle samaan aikaan. Tuikut lähestyvät joukkoamme uhkaavan nopeasti, mutta ehdimme onneksi jo portaille ja ramppaamme ne alas hervottomalla vauhdilla loikkien kaksi askelmaa kerralla. Juuri kun olen päässyt keskitasanteelle, nostan katseeni viimeisen kerran portaikon yläpäähän. Siniset valot ovat seisahtuneet portaiden eteen. Käytävässä on pimeää, enkä erota valopisteiden hahmoja. Saavumme ala-aulaan ja käännymme kellariin johtaville portaille. Joukkomme pääsee portaille, kun ilmassa vingahtaa kimeä äänimerkki, jota seuraa rytmikäs hälytyssireenin ujellus. Valot syttyvät kaikkialla. Meidät on havaittu. Jostakin kuuluu sihahdus, kun sininen säde singahtaa ohitsemme. Se ei ollut varoituslaukaus vaan todellinen tuhosäde. Seinään osuttuaan se korventaa syvän savuavan aukon. Minua alkaa pelottaa. Mitä jos tuo säde olisi osunut meihin? Loikimme yhä nopeammin portaat alas ja pääsemme viimein kellarikerrokseen. Anneli on jossakin välissä ehtinyt ottaa korkokenkänsä jaloistaan ja juoksee joukossamme sukkasillaan. Suuntaamme suoraan varastohuoneeseen, jonka lattiaan teimme hetki sitten ammottavan aukon. En uskalla katsoa taakseni. Kuulen vain kaikkialla kaikuvan hälytysäänen. Seisomme nyt puhkaisemamme kaivon reunalla. Rex kehottaa Annelia ottamaan hyvän otteen Miinasta, sillä laskeudumme levitaatioasuillamme kaivoon ja Miina saa kantaa Annelin mukanaan. Rex hyppää ensimmäisenä, sitten menevät Miina ja Anneli yhtenä nippuna. Minä seuraan näitä huimapäitä ja Oto varmistaa selustamme. Siniset valojuovat välähtelevät yllämme. Oto hyppää viimeisenä kaivoon. Nostan päätäni ylös ja näen, miten siniset säteet risteilevät kaivon yläpuolella. Seisomme nyt kaivannon pohjalla, jossa Kauko odottaa Iso-Iitan kanssa. Sykkeeni jyskyttää niin, että tunnen sen ohimoissani.

Julkaistu keskiviikkona 29.8. klo 18:23 Projektit-luokassa avainsanalla kirjat.

Edellinen
Jadetanssi - osa 220
Seuraava
Tekniikan historia 4/2018
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä