Jadetanssi - osa 161

Pitkä ja laiha mies juoksee ajoneuvomme luokse. Hänellä on leikkaamattomat valkeat hiukset ja ryppyiset, päivettyneet kasvot. Pitkät koivet on peitetty vaaleilla puuvillahousuilla ja yllään tuntemattomalla vieraalla on valkoinen lyhythihainen kauluspaita, joka pari ylimmäistä nappia on napittamatta. Katsahdan miehen jalkateriin. Jaloissaan oudolla henkilöllä on eräänlaiset sandaalit tai muuten vain kevyet jalkineet. Rex on laskeutunut rantahiekalle ja mies pysähtyy hänen eteensä hieman vielä puuskuttaen kirinsä jälkeen. Seuraamme kohtaamista, kun mies ottaa ensimmäisen puheenvuoron.

- Uskomatonta! Ihanaa, että tulitte!

Laiheliini on nostanut kätensä ikään kuin valmiina halatakseen pelastajaansa. Rex astuu askeleen taaksepäin ja katsahtaa tuntemattomuutta ja toppuuttelee kysyen.

- Hei, hei, hei! Kuka olette?

Solakka mies painaa hengästyneenä vartalonsa alaspäin ja ottaa tukea polvistaan. Henkeään haukkoen hän nostaa katseensa Rexiin ja vastaa.

- Olen professori Jongo Magurtti von Borloff.

Professorismies suoristaa selkänsä ja Rex esittäytyy.

- Minä olen Rex Anglia. Herra… eh… tuota… professori, mitä teette täällä keskellä viidakkoa?

Miehen hengitys on jo tasaantunut ja hän jatkaa.

- Borloff, voit kutsua minua yksinkertaisesti vain Borloffiksi. Olen tutkija ja työskentelen tuolla saarella.

Professori Borloff käännähtää ja osoittaa kädellään järven keskellä olevaa kumparetta ja kääntyy takaisin jatkaakseen sanottavaansa.

- Kumiveneeni upposi yllättäen, kun olin soutamassa tänne rannalle. Sain pelastettuani itseni viime tipassa kauhomalla rantaan. Tukikohtani ja tutkimusasemani on saarella, mutta se on niin kaukana, etten tämän ikäisenä enää jaksa kahlata sinne ilman soutuvenettä. Olen jo viikon oleskellut rannalla odottamassa apua. Tulette kuin taivaan lahjana!

Kauko on laskeutunut myös rannalle ja minäkin seuraan Miinaa valkealle hiekalle. Rex esittelee meidät professorille, jonka luiseva käsi puristaa omaani tiukasti. Mestari Bomfel leijuu helipumpperin sisuksista ja laskeutuu viereemme. Professori ei näytä hämmästyvän kyborgiamme vaan tervehtii tätä kuin mitä tahansa mekaanista hyvän päivän tuttua. Borloff jatkaa kertomustaan.

- Kommunikaattorini upposi veneen mukana samoin kuin kaikki muutkin varusteeni. Olin jo menettää toivoni, kunnes te ilmaannuitte.

Julkaistu tiistaina 26.6. klo 16:47 Projektit-luokassa avainsanalla kirjat.

Edellinen
Jadetanssi - osa 160
Seuraava
Jadetanssi - osa 162
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä