Jadetanssi - osa 236

Hienoon paikalliseen perinneasuun pukeutunut mies istahtaa Rexin viereen ja jatkaa Rexin kolmeen pisteeseen päättynyttä lausetta vastaamalla nopeasti.

- Schmit.

Vai Schmit? Kaikki, jotka haluavat salata todellisen identiteettinsä, käyttävät tuota ikivanhaa peitenimeä. Minua huvittaa. Voisin melkein lyödä vetoa, että herra Schmitillä on virallisempikin nimi… tai voinhan minä olla väärässäkin. Ensyklopediaanitietokoneeni pulisee korvakuulokkeeseen, että Schmit on tyypillinen ja yleinen nimi erityisesti näillä seuduin ja on erittäin muinainen sukunimi. Mies pitää aavistuksen mittaisen tauon ja palaa sitten asiaansa.

- Niin, olin epäkohtelias, kun seurasin hetken keskusteluanne, mutta en voinut olla panematta merkille, että olette kiinnostuneita kirkon kellaritiloista. Luulen, että minulla on teille eräs ratkaisu.

Rex on hämmästynyt.

- Niinkö? Herra… Schmit, olemme pelkkänä korvana. Jatkakaa toki.

Schmit huikkaa tarjoilijan pöytämme äärelle. En osaa sanoa, onko tuo tarjoilija vai paikan emäntä, mutta hän näyttää työskentelevän tiskin takana yksin. Ehkäpä takahuoneessa on lisää henkilökuntaa. Herrasmies tilaa toisen kupin kahvia, juomaa, jota on totuttu nauttimaan jo vuosituhansien ajan.

- Kuunnelkaapa, asun tässä lähistöllä, ja asuntoni kellarista johtaa kierreportaat syvälle kaupungin uumeniin, jossa risteilee kapeita käytäviä ja tunneleita eri ilmansuuntiin. Osa niistä on ollut olemassa ainakin toistatuhatta vuotta. Tunneliverkostoa laajennettiin ja osa rakennettiin kaksoissodan alkuaikoina suojaksi kaupunkilaisille. Monista keskustan asunnoista on kulkuyhteys tunneleihin samaan tapaan kuin minun asunnosta. Olen useasti seikkaillut näissä käytävissä. Erityisesti minua kiinnostaa eräs lukittu ovi, joka näyttäisi johtavan aivan kirkon alapuolelle. Siellä voisi olla etsimänne kellariholvisto. Mikäli teitä yhä kiinnostaa, voin opastaa teidät maanalaiseen maailmaan illalla.

Katsomme toisiamme hölmistyneinä. Mietin, miten meille voi käydä näin satumainen onni, että törmäämme yllättäen ja pyytämättä tuntemattomaan henkilöön, joka olisi valmis viemään meidät suoraan etsimäämme kohteeseen. Epäluuloni herää taas. Olisiko tämä ansa? Rex herättää minut ajatuksistani ja keskeyttää pohdintani vastaamalla herralle.

- Herra Schmit, emme tunne teitä, mutta vaikutatte luotettavalta. Olemme kiinnostuneita ehdotuksestanne.

Julkaistu sunnuntaina 16.9. klo 15:48 Projektit-luokassa avainsanalla kirjat.

Edellinen
Jadetanssi - osa 235
Seuraava
Jadetanssi - osa 237
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä