Jadetanssi - osa 72

Saamme kysymyksiin kaiketi joskus vastaukset, mutta olemme päättäneet tänään käydä hakemassa arvokkaan patsaan parempaan talteen. Suunnittelemme myös, miten pääsemme pois tältä valtavalta ponttonilta kuuma kapine kainalossamme. Edessämme on vielä monta mutkaa ennen kuin olemme taas kotikaupungissa. Yritämme toimia mahdollisimman nopeasti, ennen kuin kukaan huomaa mitään.

Jeska Mandeera odottelee meitä jälleen hotellin ulkopuolella. Emme ole nähneet miestä sitten eilisen iltapäivän. Miina utelee ukon kuulumisia.

- Mä, tota noi, kiäh… Oli snadit pisnekset, kiäh.

Tulkkarikoneeni köhii taas ja yrittää kääntää ukkorähjän murretta. "Snadit pisnekset..." saa käännöksen "pienet jutut" ja heti perään muistutuksen muinaisesta slangista. Mitäköhän ne pienet jutut ovat mahtaneet olla, tuumailen itsekseni. Jeska osaa olla salaperäinen, kun sille päälle tulee. Kerromme hänelle, että olemme aikeissa lähteä Mustasta Maasta tänään, nyt kun shakkiottelukin on takana. Saamme tietää, että tyhjiötuubi kuljettaa vieraita lähes tauotta, joten mantereelle pääsee melko helposti. Ennen lähtöämme meillä on kuitenkin edessä melkoinen ponnistus, sillä joudumme vielä kerran laskeutumaan ninjakouluun alas kannen alle ja vieläpä kenenkään huomaamatta. Näistä suunnitelmista emme kerro Jeskalle mitään, vaan lähetämme vanhuksen asemalaiturille odottelemaan hyvästejämme.

Ryhdymme heti tuumasta toimeen ja palaamme uudemman kerran ninjakouluun johtavalle pimeähkölle käytävälle. Peitämme kasvomme ja olemme muutenkin pukeutuneet mahdollisimman tummiin vaatteisiin. Rex manaa varusteidemme puutetta. Nyt olisi häivelaitteesta hyötyä, mutta niitä meillä ei nyt ole, joten yritämme huijata presenssiantureita liikkumalla hitaasti, jotta liikkeemme eivät laukaisisi antureita. Hiivimme pitkin samaa valaisematonta käytävää, jota eilen kuljimme. Salaovi on yhä avoinna. Rex pysähtyy.

- Minua häiritsee tämä lukitsematon ovi. Miksi se ei ole lukossa?

Rex katsahtaa Kaukoon, joka kohauttaa tapansa mukaan olkapäitään. Avaamme uksen varovasti ja kurkistamme sisään. Toimistossa ei ole valoja. Laitamme taas pimeänäkökakkulat silmille ja suuntaamme kohti seinällä olevaa vitriiniä. Tummanvihreä jadepatsas kimaltelee lasin takana houkuttelevasti. Rex tutkii seinää ja vitriiniä löytääkseen avausmekanismin. Tämä sietämätön jännitys käy hermoilleni. Seuraan Miinan kanssa miesten aherrusta lasikon kimpussa, kunnes vihdoin lasinen ovi avautuu ja patsas on kätemme ulottuvilla.

Julkaistu perjantaina 16.3. klo 17:50 Projektit-luokassa avainsanalla kirjat.

Edellinen
Jadetanssi - osa 71
Seuraava
Jadetanssi - osa 73
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä