Jadetanssi - osa 237

Bunkkeri

Sovimme herra Schmitin kanssa tapaamisesta Rothenburgin kaupungintalon aukiolla myöhemmin samana iltana noin kello kymmenen aikaan. Alkusyksystä ilta on silloin jo pimeä, ja voimme pimeyden turvin liikkua huomaamattomammin kaupungilla. Majoitumme helipumpperissamme, jonne palaamme alkuillasta. Olemme viettäneet päivän kaupungin historiallisia nähtävyyksiä katsellessa. Suunnittelemme illan ja mahdollisesti koko yön kestävää tutkimusmatkaamme maanalaisiin kerroksiin kaupungin katujen alla. Yritämme arvioida, mitä välineitä tarvitsemme ja pakkaamme mukaan kaikenlaista tarpeellista.

Vähän ennen kello kymmentä illalla seisoskelemme aukion laidalla ja odottelemme yllätystuttavuuttamme. Herra Schmit saapuu saksalaisella täsmällisyydellä tarkalleen kymmeneltä pukeutuneena mustaan palttooseen ja hattuun.

- Oletteko valmiit?

Nyökkäämme kaikki kuorossa vastauksena Schmitin kysymykseen. Minua ja varmasti muitakin jännittää, emmekä tahdo saada sanaa suustamme. Herra Schmit johdattaa meidät kapealle kujalle raatihuoneen taakse. Vilkaisen seinässä olevaa katukylttiä, jossa seisoo Rosmariinikuja. Olen nostanut tulkkaavat silmälasit nenälleni. En yleensä näitä käytä, mutta täällä saksinmaalla on yhä käytössä siellä täällä muinaista kieltä, jota tulkkauskoneeni pystyy vielä kääntämään. Minun tarvitsee vain katsoa tulkattavaa tekstiä, ja käännös heijastuu lasien sisäpinnalle peittäen alkuperäisen tekstin, todella kätevää. Schmit seisahtuu kapean oven eteen ja kaivaa avaimia taskustaan. Täällä ulkoilmamuseossa on ihanan vanhanaikaista. Ovissakin on yhä vanhanajan lukot, jollaisia ei ole ollut enää vuosisatoihin. Astumme sisälle viehättävään asuntoon, jossa on miellyttävän lämmintä kolean ulkoilman jälkeen. Kovin pitkälle emme pääse, sillä isäntämme johdattaa meidät heti alakertaan. Talon kellarissa on isot tiiliverhoillut huoneet, joiden kattoja koristavat jykevät holvikaaret. Etenemme etuhuoneesta takahuoneeseen, jossa seisahdumme paksun muurin eteen. Herra Schmit selittää.

- Tämän panssarioven takana on kierreportaat, jotka johtavat syvälle maan uumeniin. Olkaa varovaisia portaissa. Ne ovat kapeat ja valaistus käytävässä on himmeä.

Raskastekoinen panssariovi avautuu hitaasti. Rex ja Kauko auttavat isäntäämme vääntämään ovea auki. Kitinästä ja natinasta päätellen ovea ei ole avattu vähään aikaan.

Julkaistu maanantaina 17.9. klo 17:11 Projektit-luokassa avainsanalla kirjat.

Edellinen
Jadetanssi - osa 236
Seuraava
Jadetanssi - osa 238
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä