Jadetanssi - osa 171

Kolmas kerros toden sanoo

Vaimean tasainen humina ja kellertävä valaistus ovat ainoat asiat, jotka konehalliin tulija aistiin ensimmäisenä. En ymmärrä tästä tekniikasta mitään, mutta professorin selostuksen mukaan laitteet tuottavat rajattomasti ilmaista sähköenergiaa. Mestari Bomfel kuitenkin huomauttaa, että sähköä syntyy vain niin kauan kuin järvessä on vettä. Borloff myöntääkin heti tarkennuksen paikkansapitävyyden. Siinä minulla on kaksi propellipäätä, jotka viihtyvät varmasti hyvin yhdessä. Me naiset emme tahdo jaksaa kiinnostua mekaniikasta, kunnes Rex kiinnittää huomiomme hallin lattialla olevaan luukun kanteen.

- Professori, mitä tämän luukun alla on?

Borloff on ehtinyt mestarin kanssa jo erota joukostamme, kun hän palaa takaisin ja katsahtaa alas.

- En tiedä, mitä siellä on. Kansi on liian painava yhden miehen nostettavaksi. Luukun avaamiseksi ei ole tiettävästi mekaniikkaa.

Seisomme nyt kaikki luukun ympärillä. Kannen koosta päätellen luukusta voisi helposti kulkea jonnekin. Päätämme tutkia luukun myöhemmin ja palaamme takaisin yläkertaan nähtyämme energiahallin. Miehet käyvät heti proffan rikkoutuneen leijurin kimppuun ja ryhtyvät korjaamaan sitä samoin kuin muitakin epäkuntoisia laitteita, joita asemalle on kerääntynyt vuosien aikana lukuisia. Miina, minä ja Oto tutkimme paikkoja kierrellen tyhjästä salista toiseen. Pysähdymme toimistolta näyttävään osastoon, jossa kymmenet värikkäät näyttötaulut suoltavat informaatiota paljaille seinille. Salissa on niin ikään kymmenittäin tietokoneita, jotka saavat Miinan aprikoimaan.

- Nämä tietokoneet näyttävät melko vanhoilta.

Oto tutkii koneita lähempää ja komppaa.

- Taitavat olla useita vuosikymmeniä vanhoja. Ehkäpä ne ovat ajalta, kun tämä laitos oli vielä hallituksen käytössä.

Siellä täällä vilkkuu sinisiä, vihreitä ja punaisia pieniä valopilkkuja. Kaapeleita kulkee pitkin ja poikin. Koneita on kasattu päällekkäin. Tuskin kukaan saa selvää, mitä mikäkin kone tekee tai mihin kaikki johdot ja kaapelit johtavat. Väittäisin, että tuossa on melkoinen sekasotku. Ajatukseni katkeavat, kun kuulen taas professori Borloffin äänen.

- Ah, täällähän te olettekin! Saimme juuri monet rikkoutuneet laitteeni toimimaan ja pääsen jälleen lenturilla rannalle.

Miehet palaavat askareistaan. Proffa istahtaa kauhtuneelle toimistotuolille, josta pehmusteet ovat kuluneet puhki ja käsinojatkin ovat tummuneet vuosien käytön aikana.

Julkaistu maanantaina 9.7. klo 16:45 Projektit-luokassa avainsanalla kirjat.

Edellinen
Jadetanssi - osa 170
Seuraava
Jadetanssi - osa 172
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä