Jadetanssi - osa 39

Rex on päättänyt astua ulos hyiseen ilmanalaan. Hän haluaa kerrankin nauttia talvesta, jota ei ole koskaan aiemmin kokenut. Talvi on meille kaikille uusi tuttavuus, joten kukaan seurueestamme ei pane hanttiin ajatusta pienestä ulkoilusta. Lämpöhaalarimme ja lämmittyvät maastokengät pitävät kehomme ja jalkamme lämpiminä. Vasta nyt tajuan, että puvuthan ovat yhden koon asuja, jotka mukautuvat kantajansa ruumiinrakenteeseen ja pituuteen. Ensimmäistä kertaa pääsen näin lähelle lunta ja jäätä ja ensimmäistä kertaa ylläni on tällainen erikoinen insinöörityön taidonnäyte. Kävelemme jonkin matkaa lähemmäs valtavaa jääseinämää. Kypärissämme on radioyhteys, jolla olemme yhteydessä toisiimme. Rex on lukenut Pohjolan jäätiköstä ennen matkaamme ja selittää paraikaa sen kummallisuuksia.

- Katsokaa noita korkeita mastoja! Ne ovat jäänestopyloneita. Niiden tehtävänä on estää jäätikköä vyörymästä kohti etelää. Jokaisessa mastossa on lämpösäteitä tuottavat lähettimet, jotka ulottuvat noin kilometrin tai jopa kahden päähän. Säteet risteävät vierekkäisten tornien säteiden kanssa ja muodostavat läpäisemättömän lämpöverkon. Pylonit on pystytetty itärannikolta länsirannikolle ja niitä on tuhansia tämän matkan varrella. Lämpösäteet sulattavat jäätikön reunaa sitä mukaa, kun jäämassa hitaasti valuu etelään.

Palaamme ajokkimme luokse ja otamme varastokaapista antigravitaatiolaitteet nopeampaa liikkumista varten. Antigravitaatiolaitteet kiinnitetään vartaloon, ja ne nostavat kulkijan noin kolmen metrin korkeuteen. Liitelemme kuin linnut nopeasti eteenpäin ja jäämme kellumaan lähelle erään pylonin juurta. Nyt näen, miten valtava rakennelma tuo masto oikeastaan on. Kaukaa katsottuna se näyttää hennolta tikulta, mutta lähempi tarkastelu paljastaa oikeat mittasuhteet. Sillä lienee korkeutta kolmisensataa metriä ja jalustakin on kymmenien metrien levyinen. Kuulen valtavan kohinan, kun sulava vesi valuu kuin vesiputouksena karmivan korkean jäävuoren ulkoseinämää pitkin alas. Nostan päätäni ylöspäin, mutta en tahdo nähdä jäämassan yläreunaa. Rex kertoo jäätikön olevan ainakin kilometrin paksuinen pelkästään maan päältä laskettuna. Lämpökilven takana on käytännöllisesti katsoen joki, jossa sulamisvesi juoksee kohti rannikkoa. Puolivälissä on kahtaannejuoksu, joka jakaa joen valuman osittain itään ja osittain länteen. Hämmästelen näitä kolossaalisia luonnon lakeja uhmaavia rakennelmia. Näkymättömät säteet leikkaavat jäätikön seinämää kuin kuuma veitsi. Emme pääse lähemmäksi, sillä tuuppaava suojakenttä estää lähestymästä lämpösäteitä.

Julkaistu lauantaina 10.2. klo 14:14 Projektit-luokassa avainsanalla kirjat.

Edellinen
Jadetanssi - osa 38
Seuraava
Jadetanssi - osa 40
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä