Jadetanssi - osa 6

Siirryn eteenpäin salin puolelle. Jäin aprikoimaan, miten se mies siinä isännän vieressä tiesi kertoa juuri minun kohdallani juuri minun nimeni? Vieraathan tulevat sisään satunnaisessa järjestyksessä, eikä tuo assistentti voi mitenkään tuntea minua entuudestaan. Hämmästyttävää osaamista, täytyy todeta. Ehkä salaisuus selviää illan mittaan. Kaupungin kerma on kokoontunut yhden katon alle. En tunnista kaikkia vieraita, mutta osa on juorulehdistä tuttuja kasvoja. Jokunen valokuvaajakin on päässyt karkeloihin ikuistamaan tapahtumia. Vastaavia iltoja on jatkuvasti, joten näiden täytyy olla pitkästyttäviä tilaisuuksia vakiovieraille. Katselen muutenkin ympärilleni. Havaitsen, että sisustus on tyylien sekamelskaa. Saman voin sanoa arvon rouvien iltapukumuodista. Ainakin leidit ovat omasta mielestään pukeneet ylleen vaatekaappinsa parhainta kun taas miesväki luottaa rohkeasti tummaan asuun. Paljetit kimaltelevat kristallikruunujen loisteessa ja kiiltonahkakengät suorastaan häikäisevät, jos joku vain erehtyy laskemaan katseensa kohti lattiaa. Vieraiden seassa puikkelehtii palvelusväkeä, jota on syystäkin tilattu iltaa varten tavanomaista enemmän. Yrmeitä vartijoita ei näy sisätiloissa elleivät he sitten ole ovelasti soluttautuneet vieraiden joukkoon, mikä olisi ihan järkeenkäypää.

Illan kohokohta on lähestymässä kellon lyödessä kaksikymmentä. Suuressa salissa on tasainen puheensorina, jonka läpi tuskin kuulee omia ajatuksiaan. Orkesterin musiikki salpaa kuulon eikä kukaan tahdo huomata, kun pikimustaan smokkiin sonnustautunut juhlaisäntä astelee leveä hymy suupielessään orkesterin eteen ja viittoilee soittajia keskeyttämään. Isäntä pitelee kristallista pitkäjalkaista viinilasia kädessään ja kilkuttaa vasemman käden kultaista sormusta sitä vasten antaen näin yleisölle merkin hiljentyä. Hiljaisuus laskeutuu ja vieraat kerääntyvät saliin katseet kiinnittyen keskikokoiseen mieheen. Tom Orrow viittilöi tarjoilijan luokseen ja laskee tyhjän kristallilasin tarjottimelle. Valkoiseen takkiin pukeutunut tarjoilija purjehtii sivummalle, mutta en jää hänen askeliaan mittamaan, vaan suuntaan katseeni lavalle. Salin perälle on rakennettu koroke eli pienimuotoinen lava. Vieraat odottavat jännittyneinä puheen alkua. Tom kohottaa kätensä ja toivottaa kutsuvieraat vielä kerran tervetulleiksi. Saamme kuulla tarinan vihreästä jadekivestä, josta on veistetty kaunis taideteos. Puhe keskeytyy, Tom napsauttaa sormiaan. Yleisössä kuuluu supinaa. Kaksi totista miestä työntää lavan eteen pyörillä varustettua pikku pöytää. Musta samettikangas verhoaa pöydän päällä olevan salaperäisen esineen.

Julkaistu lauantaina 6.1. klo 13:37.

Edellinen
Jadetanssi - osa 5
Seuraava
Jadetanssi - osa 7
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä