Jadetanssi - osa 96

Vähitellen olemme kaikki tälläytyneet kummallisiin, mutta värikkäisiin vaatteisiin, joissa paljetit ja kimalteet loistavat häikäisevästi. Myrole katsahtaa mestari Bomfelia.

- Hmmm… Sinulle minulla ei taida olla mitään.

Räjähdämme nauruun, kun Bomfel pyörähtää useita kertoja ympäri paikallaan ja kieppuu kuin väkkärä osoittaen haluavansa mukaan. Mestari kuitenkin ymmärtää tilanteensa.

- Ystävät, minä voin odottaa sivummalla sillä aikaa, kun te pidätte hauskaa.

Jalassani ovat korkeakorkoiset kengät, jollaisilla en ole ennen kävellyt. Joudun opettelemaan käyntiä näiden kanssa ja meinaan jatkuvasti kellahtaa nurin. Myrole vie meidät takaisin aulaan. Neiti tiskin takana vilkaisee meitä ylimalkaisesti ja kiinnittää taas katseensa takaisin kynsiinsä koputtaen samalla sormellaan pöydällä olevaa pientä kylttiä. Sisäänpääsymaksu on kaksi penninkiä henkilöltä eli ei kovin paljon. Otamme rannekkeet esille ja olemme valmiita maksamaan, kun neiti koputtaa kylttiä uudelleen. Nyt hinta on vaihtunut kymmeneksi penningiksi ja hinnan alla lukee pienellä tekstillä "puvustettuna". Maksamme mukisematta ja työnnämme heiluriovet auki. Tulemme himmeästi valaistuun käytävään, jonka seinillä on kehystettyinä valokuvia minulle tuntemattomista ihmisistä. Pysähdymme muutaman taulun eteen. Eräässä taulussa on kuvattuna tumma nainen ja kuvan alla lukee "Donna Summer". Nappikuulokkeesta saan pian tietää, että hän oli 1900-luvun lopulla vaikuttanut diskolaulajatar, siis antiikin historiaa meille. Musiikin pauhu kasvaa astellessamme eteenpäin. Työnnämme vielä yhdet heiluriovet auki. Kasvoillemme lävähtää kova paineaalto, kun korviahuumaava rytmikäs musiikki ottaa meidät vastaan suureen saliin. Vaihdamme nappikuulokkeet korvissamme meluntorjuntalaitteisiin ja säädämme kuulemamme musiikin siedettävälle tasolle. Tunnen, miten matala bassonjytke jyskyttää rinnassani. Sali on tupaten täynnä ihmisiä, jotka ovat pukeutuneet samalla tavalla kuin mekin. Kirkkaat valospotit välkkyvät kaikkialla ja katossa pyörii tusinoittain kimaltelevia palloja. Salin keskellä velloo satojen ihmisten meri, joka huojuu rytmikkään jumputuksen tahdissa. Päättelen keskiosan tanssilattiaksi, sillä hallin reunustoilla on vieri vierin pieniä pöytiä pehmeiden sohvaistuinten keskellä. Ihmettelemme menoa silmät pyöreinä. Itse tunnen rytmin hiipivän jalkoihini ja mieleni tekee alkaa jo vähän nostella jyskeen mukana. Joku on huomannut nelikkomme, ja nyt tuo tuntematon hahmo lähestyy meitä.

Julkaistu torstaina 12.4. klo 18:33 Projektit-luokassa avainsanalla kirjat.

Edellinen
Jadetanssi - osa 95
Seuraava
Jadetanssi - osa 97
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä