Tiistai 9.7. - kolmas päivä

Alkumatka Keski-Eurooppaan oli suunnitelmieni mukaan pelkkää matkustamista. Kolmannen päivän ohjelmassa oli kaksi pitkää kaupunkienvälistä matkaa ensin yli neljän tunnin köröttely Kööpenhaminasta Hampuriin ja sieltä vielä toiset neljä tuntia Kölniin. Saksan puoleisen paikkalipun olin varannut etukäteen netissä, mutta ensimmäisen osuuden paikkavarauksen jouduin tekemään Kööpenhaminassa. Kaavailemani yhdeksän jälkeen lähtenyt Hampurin juna oli täynnä, joten vaihdoin kaksi tuntia aikaisempaan lähtöön, mikä oli oikeastaan ihan hyvä päätös. Hampurissa minulla olisi nimittäin ollut vain puoli tuntia aikaa vaihtaa Kölnin junaan, mutta nyt aikaa tulisi jäämään kosolti enemmän, ja ehtisin lounastaakin nopeasti junien vaihdon välissä. Haittapuolena olisi tietysti luonnottoman aikainen herätys jo kuuden aikaan.

Kööpenhaminasta Hampuriin

Herätyskello pärähti siis soimaan tasan kuudelta aamulla. Olisin hyvin voinut jatkaa uniani, mutta varttia vaille kahdeksan lähtevä juna ei olisi odottanut. Söin hotellissa kevyen aamiaisen ja pinkaisin kadun toiselle puolelle rautatieasemalle. Laiturilla neljä seisoi häkellyttävän pitkä InterCity-juna, joka itse asiassa koostui kolmesta yksiköstä. Kunkin yksikön määränpää oli eri kaupunkikohteeseen, ja juna jakautuisi jossakin vaiheessa kolmeen osaan. Oma yksikkö löytyi helposti istumapaikkalipussa mainitulla vaununumerolla. Ykkösluokan vaunussa oli tällaiseen kukonlaulun aikaan ruhtinaallisesti tilaa. Konduktööri kiersi tarkastamassa matkaliput ja jakoi ykkösluokan matkustajille ravintolakuponkeja, joilla sai bistrosta kahvia ja pientä purtavaa. Kööpenhaminan aamu alkoi kirkkaassa säässä, mutta säätila vaihtui nopeasti maaseudulle tultaessa harmaaksi ja pilviseksi. Uhkaava sadesää oli onneksi vain väliaikainen ilmiö, ja jo puolen tunnin kuluttua aurinko paistoi taas kesäisesti. Matkani Hampuriin eteni ilman odottamattomia kommelluksia. Samaa ei voi sanoa kolmen vuoden takaisesta seikkailustani, joka eteni monen mutkan kautta viimein perille. Hampurissa olin hyvissä ajoin, koska olin lähtenyt matkaan kaksi tuntia ennakoitua aikaisemmin. Tarkistin nopeasti junayhteydet ja söin erittäin nopean ja kansainvälisen Pizza Hut -lounaan viidellä eurolla. Junan lähtöön oli vielä tunti, jonka vietin asemalla maleksien.

Hampurista Kölniin

Hampurista on normaalisti suora, noin neljän tunnin junayhteys Kölniin. Sattumoisin kyseistä yhteyttä ei ajettu 8.-11. heinäkuuta eli juuri silloin, kun olin matkustamassa. Onneksi tarkistin junayhteydet viikkoa ennen lähtöä, sillä juna Kölniin lähti Harburgista, läheltä Hampuria. Tällä kertaa junamatka oli kaksiosainen. Ensin nimittäin piti päästä Hampurin päärautatieasemalta Harburgiin, jonne kulki useitakin junia. Harburg oli noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä ja seuraava pysähdyspaikka Hampurin jälkeen. Juna pysähtyi ennakkotiedoista poiketen raiteelle neljä, kun se paikkavarauksessani oli ilmoitettu pysähtyvän raiteelle kolme. Junan vaihtoon oli aikaa noin kymmenen minuuttia, mutta onneksi Kölniin ajava juna lähti viereiseltä eli kolmannelta raiteelta. Sekavuutta lisäsi vielä sekin, että Harburgin juna lähti aiemmista tiedoista poiketen toiselta raiteelta. Yhteydet olivat siis hieman muuttuneet sitten kevään suunnitelmien, ja vaikka muuttuneetkin suunnitelmat olivat periaatteessa kunnossa, tunsin silti pientä epävarmuutta junien kuluista. Matkani Kölniin onnistui kuitenkin suunnitellusti, ja istuin vihdoin junassa, johon olin ehtinyt varata paikankin jo etukäteen netissä.

Kaupunkienvälisen InterCity-junan ykkösluokassa oli sellaiset entisajan kunnon kuuden istuttavat loosit. Nettiyhteyttä Saksan rautateillä ei ollut tarjota kuin rajallisilla rataosuuksilla ja sekin erillistä maksua vastaan. Aika kului matkapäiväkirjaa kirjoitellessa ja valokuvia lajitellessa. Pitkän matkan aikana juna ehti pysähtyä useilla asemilla, ja matkustajat loosissamme vaihtuivat yhtenään. Münsterissä koko loosin väki vaihtui minua lukuun ottamatta, ja osaston täytti neljä pukumiestä ja yksi yhtä hienosti jakkupukuun pukeutunut, pitäisikö tässä nyt yhtenäisyyden vuoksi sanoa pukunainen. Itse olin kesälomalla ja tietysti pukeutunut sen mukaisesti lyhythihaiseen paitaan ja muutenkin turistille tyypilliseen rennon huolettomaan ja epämuodolliseen asuun. Hieman nolona totesin itsekseni, etten selvästikään kuulunut näiden mustapukuisten business-ihmisten joukkoon. Toisaalta tuohon aikaan illasta liikemiehet palailivat töistä kotiin, joten asemilla suorastaan vilisi tummiin pukeutuneita miehiä ja naisia. Tässä vaiheessa Kölniin oli matkaa jäljellä vielä kaksi tuntia. Seurueella tuntui olleen paljon keskusteltavaa, vaikka en tosin mitään puheesta ymmärtänyt. Toivottavasti he olivat saaneet kaupat aikaiseksi tai mitä sitten lienevätkään tehneet koko päivän, tosin mitään riemunkiljahduksia en ollut kuulevinani puheensorinan joukosta.

Pitkän matkustuspäivän jälkeen saavuin viimein tutulle Kölnin päärautatieasemalle seitsemän aikaan illalla. Myöhäisen saapumisen vuoksi olin tarkoituksella varannut hotellin läheltä rautatieasemaa. Erinomainen Classic Hotel Harmonie sijaitsikin vain 150 metrin kävelymatkan päässä ja yllätti minut korkealla tasollaan. Huone oli suorastaan huippuluokkaa ja palvelut samoin. Hintaan sisältyi nopea Internet-yhteys ja ällistyttävän runsas aamiainen. Matkakohteena Köln ei liene aivan sieltä halvimmasta päästä, mutta 65 eurolla tunsin saaneeni todella rahalle vastinetta etenkin kun vertasin hotellin ja huoneen tasoa samanhintaiseen yöpymiseen vaatimattomassa kööpenhaminalaisessa kahden tähden hotellissa. Classic Hotel Harmonie on varteenotettava vaihtoehto, kun joskus taas poikkean Kölniin ja yövyn kaupungissa.