Sunnuntai 28.7. - kahdeskymmenestoinen päivä

Continental Novum -hotellin aamiainen oli runsas ja täyttävä. Hotelli saattoi ehkä näyttää nopeasti arvioituna aikansa eläneeltä, mutta monet asiat toimivat ja olivat uudenaikaisia. Langaton verkko toimi erinomaisen nopeasti ja oli muutenkin helppo ottaa käyttöön, kun mitään kirjautumisia tai salasanoja ei tarvinnut antaa. Monimutkaisin netin käyttöönotto on ollut toistaiseksi Anwand Lodges -hotellissa Zürichissä, missä yhteyden aikaansaaminen edellytti matkapuhelinta, koska salasana lähetettiin tekstiviestinä. Hotellissa ei ollut ilmastointia, jota olisin mieluusti kaivannut tällaisilla kolmenkymmenen asteen hellepäivinä. Ilmastoimattomassa Continental Novum -hotellissa yöpyminen olikin suhteellisen kallista muihin vastaaviin majoituspaikkoihin verrattuna. Ahmin aamiaispöydästä vatsani täyteen ja ajattelin jättää tänään lounaan väliin.

Sunnuntaina kaupat olivat Saksassa yleisesti kiinni. Pyhäpäivä ei haitannut päivän ohjelmaani, sillä oli suunnitellut tutustuvani Hampurin nähtävyyksiin koko päivän ajan. Sunnuntaipäivä näkyi hyvin keskikaupungilla, joka oli yllättävän hiljainen. Kävelin hotellista heti yhdeksän jälkeen kadun yli rautatieasemalle ja hyppäsin punaiseen kaksikerroksiseen Stadtrundfahrt-kiertoajelubussiin. Päivän lippu maksoi 17,50 euroa ja sillä sai kulkea bussilla koko päivän ajan. Bussissa oli saksaa ja ajoittain englantia puhunut opas toisin kuin aiemmissa kiertoajeluissa, joissa on ollut kuulokkeilla kuunneltava nauhoite. Kiertoajelureitti kulki kattavasti ympäri kaupungin ja olisi tauottomana kestänyt puolitoista tuntia. Reitin varrella oli 27 pysäkkiä, joilla sai poistua ja hypätä taas seuraavaan bussiin, joka tuli aina kymmenen minuutin päästä pysäkille. Kiertoajelu olikin erinomainen tapa saada ensimmäinen kosketus Hampuriin ja samalla näki tärkeimmät nähtävyydet, joihin sai sitten halutessaan tutustua tarkemmin. Yhdeksän jälkeen lähteneessä bussissa oli aamun viileydessä mukava istuskella, kun ilma ei ollut ehtinyt muuttua vielä hiostavan kuumaksi.

Päivä Hampurissa

Jonkin ajan kuluttua jäin pois St. Michaelis -kirkon luona. Rakennus on Hampurin tunnetuin kirkko ja sen ensimmäinen versio rakennettiin 1600-luvun puolivälissä. Nykyinen kolmas rakennus on 1700-luvun loppupuolelta, mutta sitäkin on uudistettu useita kertoja ja viimeksi toisen maailmansodan jäljiltä. Kirkon torni kohoaa 132 metrin korkeuteen ja sen näköalatasanteelta on esteetön näkymä ympäri Hampuria kaikkiin ilmansuuntiin. Ostin lipun torniin viidellä eurolla. Torniin pääsi joko hissillä tai kiipeämällä 425 askelmaa rappusia pitkin. Hissin edessä oli kuitenkin pitkä jono ja ahtaaseen nostimeen mahtui kerralla ehkä neljä tai viisi henkilöä. Katsoin nopeammaksi ja kuntoilun kannalta viisaammaksi kavuta ylös portaita pitkin. Oikeastaan se olikin hyvä päätös, sillä matkan varrella olleilla tasanteilla sai mielenkiintoisia ja ainutlaatuisia valokuvia tornin sisäpuolelta, ja yhdellä tasanteella oli kirkon kellolaitteiston toimiva pienoismalli, joka oli käynnissä ja näytti oikeaa aikaa. Ylhäällä tornissa kävi voimakas tuuli ja kaikki vähänkin irtoavat esineet, kuten lakki oli pantava laukkuun. Näkymät olivatkin sitten juuri niin upeita kuin luvattiin. Tasanteella oli vielä toinen, pienempi tasanne joka nousi muutaman metrin ylemmäs ja sieltä sai napattua erinomaisia panoraamakuvia vanhasta hansakaupungista.

Näppäilin valokuvia jonkin aikaa ja palasin portaita pitkin alas. Kiertoajelubussi tuli luvatusti noin kymmenen minuutin välein, ja jatkoin taas kierrosta, joka suuntasi kohti Hampurin kuuluisaa satamaa. Ennen satamaa bussi kurvasi vähintäänkin yhtä kuuluisan ja ennen kaikkea syntisen St. Paulin punaisten lyhtyjen alueelle, jossa ajoimme pitkin monien tuntemaa Reeperbahnia ja ohi sen kuuluisan tyttökadun. Näyteikkunoissa istuneita naisia emme nähneet, mutta olenpa tuokin ihmeen päässyt näkemään joskus 1980-luvulla. Satama-alueella kävi melkoinen myllerrys, kun kaikkialla rakennettiin uusia rakennuksia ja katutöitä oli meneillään vähän joka puolella. Vanhoja satamamakasiineja oli muutettu asunnoiksi ja toimistoiksi. Samalla sain kuulla oppaalta erään selityksen itämaisista lentävistä matoista. Takavuosina nimittäin Hampurin kautta rahdattiin itämaisia mattoja ja ne varastoitiin korkeisiin varastorakennuksiin. Tavarat ja matot nostettiin rakennuksen ulkopuolella olleella vintturilla kerroksiin ja joskus saattoi käydä niin, että vintturi tai köysi petti ja rahti putosi maahan. Mattorullat luonnollisesti avautuivat ja itämaiset matot kirjaimellisesti lensivät lyhyen matkaa ilmassa ennen kuin mätkähtivät maan pinnalle.

Satamassa oli kiertoajelubussin päätepysäkki. Matkaa olisi saanut jatkaa, mutta bussi piti kahdenkymmenen minuutin tauon. Edessä oli kuitenkin toinen auto juuri lähdössä, joten vaihdoin menopeliä ja jäin seuraavan kerran pois kaupungintalolla sopivasti kahviaikaan. Raatihuonetta vastapäätä oli matkoillani yleensä suosima Starbucks-kahvila, johon poikkesin iltapäiväkahville. Tilasin grande-kokoisen suodatinkahvin, mutta viimekertaisesta Starbucks-käynnistäni oli kulunut jo sen verran pitkä aika, etten hahmottanut, miten isosta juomasta loppujen lopuksi oli kyse. Kupin hinta oli 2,40 euroa, mistä päättelin sen riittävän minulle. Ällistyin, kun sain eteeni puolen litran kahvimukin. Kahvia oli siis noin puoli litraa eli ainakin Starbucksin hinnoittelu oli kohdallaan, kun vertasin sitä aiemmin tilaamiini samanhintaisiin kahviannoksiin, joissa oli kahvia hädin tuskin edes kostukkeeksi. Hörpättyäni sammiollisen kelpo kahvia lähdin kävelykierrokselle Binnenalster-järven ympäri. Oikeastaan Binnenalster ei ole järvi vaan siltojen ja kanavasulkujen välissä oleva Alster-joesta muodostettu tekojärvi ja siis tarkalleen ottaen osa tuota jokea, mutta puhutaan nyt järvestä, kun paikallisetkin sitä sellaiseksi kutsuvat. Järven ympäri kulki mukava jalankulkureitti, jonka varrella voi istuskella penkeillä tai maata ruohikolla. Alue oli tänäänkin sunnuntai erittäin suosittu ja penkit olivat pääsääntöisesti kansoitettuja.