Maanantai 29.7. - kahdeskymmeneskolmas päivä

Tänään maanantaina alkoi reilimatkani neljäs ja samalla viimeinen viikko. Kotimatka oli käynnistynyt muutama päivä sitten pitkällä kuuden tunnin junamatkalla Münchenistä Hampuriin. Nyt oli vuorossa toinen, noin viiden tunnin pituinen junamatka Hampurista Kööpenhaminaan. Eilinen aamiaismättö riitti mainiosti koko päivän, ja jatkoin aamulla samalla linjalla. Matkasuunnitelmani mukaan olin jäävä yöksi Kööpenhaminaan. En olisi ehtinyt Tukholmaan ennen Helsinkiin suuntaavan laivan lähtöä, joten tiedossa oli iltapäivä Tanskan kuningaskunnan pääkaupungissa. Hampurissa paistoi aurinko vielä kuuden aikaan aamulla. Myöhemmin aamupäivällä taivas oli tasaisen harmaa, kun junamme teki lähtöä puoli kymmenen aikaan. Kööpenhaminaan lähtenyt juna oli aivan täynnä. Osa matkustajista istui lattialla, kun taas ykkösluokassa oli yllin kyllin tilaa. Palvelu junassa oli miellyttävää. Ykkösluokan matkustajana sain konduktööriltä jälleen kahvilipukkeen matkallani Saksasta Tanskaan aivan kuten viimeksi, kun tulin Tanskasta Saksaan. Lauttaylityksen jälkeen kävin lunastamassa välipalani. Lipukkeella sai ison kahvin ja tuplakokoisen Snickers-suklaapatukan junan kahvipisteestä. Käytävät olivat aivan täynnä nuoria reilaajia, joiden yli loikkiminen kuuman kahvimukin kanssa vaati hyvää tasapainoilua. Tanskan puolella puoli yhden aikaan iltapäivällä Nykøbingissä junaan lisättiin vaunuja, jolloin käytävillä olevat matkustajat saivat istumapaikan. Kööpenhaminaan oli matkaa vielä melkein kaksi tuntia. Tasaisen harmaa säätila jatkui Tanskan puolella, mutta vesisadetta ei ollut vielä Næstvedissä, noin kolmen vartin matkan päässä Köpiksestä. Kulutin junassa aikaani järjestellen valokuvia, joita oli kertynyt tähän mennessä liki pari tuhatta kappaletta.

Hampurista Kööpenhaminaan

Paluumatkani Etelä-Euroopasta Helsinkiin koostui useista pidemmistä junamatkoista muutaman peräkkäisen päivän aikana. Yksi näistä pitkistä junaosuuksista eli vajaan viiden tunnin matka Hampurista Kööpenhaminaan lauttaylityksineen Saksasta Tanskaan oli takana, kun juna pysähtyi aikataulunsa mukaisesti varttia yli kaksi Tivolin naapuriin. Olin jälleen varannut läheisen City Hotel Nebon majapaikakseni. Hotelliin oli helppo mennä, kun se sijaitsi käytännössä rautatieaseman vieressä kadun toisella puolella. Kirjauduin sisään ja sain ensimmäisestä kerroksesta noin kolmen neliön huoneen, johon minä ja alati paisunut Andersen juuri ja juuri mahduimme. Huoneessa ei ollut omaa suihkua eikä vessaa, vaan käytössä oli yhteinen peseytymistila käytävällä. Suihkuhuone oli toki lukittavissa eli siellä sai peseytyä privaatisti. Jätin matkalaukun totuttuun tapaan huoneeseen ja lähdin kaupungille. Iltapäivä ei olisi riittänyt Kööpenhaminan perusteelliseen läpikäyntiin, joten viihdytin itseäni kävelemällä Strøgetin kauppakadun päästä päähän. Jossakin vaiheessa poikkesin sivukaduille, joissa riitti lisää kauppoja. Ostoksilla en täälläkään käynyt aivan kuten en käynyt juuri muissakaan matkakohteissani ehkä nyt Pisaa lukuun ottamatta. Täyttävästä aamiaisesta oli kulunut taas jo melkein puolisen päivää, ja niinpä poikkesin kaupungintalon aukion laidalla olleeseen Irma-supermarkettiin. Ostin sieltä voileivän iltapalaksi sekä vähän matkaevästä huomista pitkää Tukholman junamatkaa varten. Söin nopean iltapalan hotellihuoneessani ja palasin takaisin raatihuoneen aukiolle, jonne hotellilta oli matkaa pari sataa metriä.

Päivä Kööpenhaminassa

Aukiolta oli lähdössä pieni kiertoajelujuna vanhaan kaupunkiin. Juna muistutti huvipuistojen lastenjunaa ja kieltämättä isot aikuiset sen kyydissä olivat hieman huvittava näky. Kiertoajeluun myytiin tietysti lippuja, jotka sai maksaa joko kruunuilla tai euroilla. Aikuisen lipun hinta oli kahdeksan euroa, ja päätin hetken mielijohteesta ottaa tuon noin puolen tunnin mittaisen kiertoajelun. Kuljettajana toiminut lipunmyyjä oli nuori mies, joka innokkaana oli myymässä lippua minulle. Käteisvarani olivat alkaneet näin matkan loppuvaiheessa jo huveta ja tarjosin miehelle kahdenkymmenen euron seteliä. Myyjän euromääräiset vaihtorahat eivät aivan riittäneet, ja olin jo melkein jättämässä leikin sikseen, kunnes muistin, että minullahan oli iso kasa kruunun kolikoita jäänyt aiemmilta matkoilta. Kolikoita oli vähän päälle kymmenen kruunun edestä. Joukossa oli muutama harvinainen kymmenen äyrin kolikko vuodelta 1977. Nuori myyntimies sanoi, että suurin osa vanhoista kolikoistani oli yhä käypää rahaa, mutta että äyrin kolikoita hän ei ollut koskaan ennen nähnyt ja muisti hänen äitinsä joskus puhuneen niistä. Mies totesi, että raha voi nykyään olla enemmän kuin kymmenen äyrin arvoinen, jonka kuultuani työnsin kolikkokasani nopeasti takaisin taskuun. Minulla oli siis pieni omaisuus mukanani. Junalippu jäi melkein ostamatta, kunnes taas muistin, että toisessa taskussani oli kasa euron kolikoita. Niistä sain kokoon lopulta 6,40 euroa. Nuorukainen sanoi, että se riittää vallan mainiosti kiertoajelulippuun, ja niin sain kahdeksan euron lipunhinnasta vielä vähän alennusta. Siinä oli nuori myyntimies, joka taisi tuntea myyjän erään kultaisen säännön eli miten kauppaa pitää käydä. On nimittäin parempi ottaa asiakkaalta sekin vähä, mitä asiakkaalla on, sillä vaarana on, ettei saa yhtään mitään. Noh, tanskalaisethan ovat olleet tunnettuja kauppiaita jo vuosisatojen ajan.

Juna kierteli puolen tunnin ajan Kööpenhaminan vanhassa keskustassa välillä sankkojen ihmismassojen keskellä ja keräsi arvatenkin ohikulkijoiden hymyjä. Kierros palasi takaisin kaupungintalon edustan aukiolle, josta jatkoin vielä jonkin aikaa käyskentelyä keskustassa. Loppuillalla taivas selkeni ja aurinkokin alkoi taas paistaa. Aiemmin iltapäivällä taivaalta putosi muutama sadepisara, mutta mitään varsinaista sadetta ei onneksi tullut. Palasin taas pitkän päivän jälkeen minikokoiseen kammiooni ja laitoin kannettavan tietokoneeni päälle. Nebossa ei ollut ilmaista langatonta nettiä. Ala-aulan yleisissä tiloissa tosin oli tietokone maksuttomalla nettiyhteydellä, jos nettiin oli aivan pakko päästä. Vastaanotosta olisi tietysti voinut ostaa 50 kruunulla netin käyttöoikeuden vuorokaudeksi. Katsoin voivani elää ilman nettiyhteyttä yhden vuorokauden, joten jätin nettiyhteyden ostamatta. Ajattelin kuitenkin kokeilla onneani ja annoin koneeni etsiä lähistöllä olleita langattomia tukiasemia. Niitä löytyikin puolisen tusinaa ja pääosin ne olivat naapurihotellien suojattuja yhteyksiä. Vaan niin kuitenkin kävi, että löysin kokeilemalla erään hotellin suojaamattoman yhteyden, jota sitten menestyksekkäästi käyttelin koko illan. Signaali vain oli ajoittain hieman heikko eikä esimerkiksi älypuhelimeni löytänyt tukiasemaa. Muuten yhteys pelasi moitteettomasti ja sain surffata netissä ilmaiseksi tai ainakin jonkun toisen laskuun.

Kaikki päättyy aikanaan ja niin myös iltapäiväni ja iltani Kööpenhaminassa läheni kahdeksaa illalla. Edellinen yö tuli nukuttua hieman levottomasti, kun Hampurissa oli hiostavan kuumaa läpi yön eikä huoneessani ollut ilmastointia. Olin nyt väsynyt ja menin aikaisin nukkumaan, mutta heräsin jo yhdentoista aikaan illalla hotellin käytävältä kuuluneeseen metakkaan ja takapihan kovaääniseen monologiin, jota eräs nainen oli ystävälleen esittänyt jo pidemmän aikaa. Loppuyö sujui vaihtelevalla menestyksellä ja sain jotenkuten nukutuksi pienellä ja kiikkerällä sängyllä. Nebo oli vaatimaton hotelli ja ansaitsi ehkä yhden tai korkeintaan kaksi tähteä. Kööpenhaminan ja yleisesti Tanskan korkeaan hintatasoon verrattuna ja ottamalla huomioon hotellin sijainnin aivan ydinkeskustassa, huoneen noin viidenkymmenen euron hinta kaikkine epämukavuuksineenkin oli suorastaan halpa, kun muutoin hinnat yhdestä yöstä alkoivat järjestäen reippaasti yli sadasta eurosta.