Maanantai 15.7. - yhdeksäs päivä

Maanantaiaamun aikataulu oli todellista minuuttipeliä. Hotellin aamiaista alettiin tarjoilla vasta puoli kahdeksalta ja bussi oli lähdössä varttia yli kahdeksan. Jouduin optimoimaan aamuaskareet tiettyyn järjestykseen ja niinpä aamutoimien jälkeen pakkasin Andersenin lähtökuntoon ja menin sen kanssa aamiaiselle. Kuten epäilinkin, aamiaispöytä ei ollut vielä valmis tasan puolelta eikä se ehtinyt valmistua loppuun asti, kun jo jouduin lähtemään. Ehdin kuitenkin juoda aamukahvin ja syödä kaikenlaista, mitä oli jo ennätetty panna tarjolle. Kirjauduin hotellista ja kävelin läheiselle bussiasemalle, missä bussimme Barcelonaan jo odottikin. Bussiyhtiöllä oli hieman erikoinen tapa ottaa matkustajat kyytiin. Ensin piti ostaa matkalippu, joka sitten vaihdettiin samaisella myyntitiskillä autoonnousukorttiin. Samalla sai matkatavaroita varten tarranauhan, joka kiinnitettiin omalla nimellä ja osoitteella täytettynä laukkuun kuin lentokoneeseen mentäessä ikään. Kyytiin tuli myös pieni amerikkalaisnaisten ryhmä, joka manasi erikoista menettelyä ja hukkaan heitettyä aikaa. Kulkuvälineet Etelä-Euroopassa noudattivat hyvin aikatauluja, vaikka lähtöä näytettiin täälläpäin venyttää silloin tällöin muutamalla minuutilla.

Andorrasta Barcelonaan

Ajoimme ensin Andorran ja Espanjan rajalle, joka oli vain parikymmenen minuutin päässä pääkaupungista. Rajalla oli erittäin nopea tullitarkastus, joka käytännössä toteutui siten, että bussikuski avasi matkatavaratilan oven ja etäällä joku viranomainen katsoi bussin suuntaan liikahtamatta kuitenkaan paikaltaan. Minuutin tai parin kuluttua jatkoimme jo matkaa kohti Espanjan vuoristoiselle maaseudulle. Maisemat maan pohjoisosassa olivat maalaukselliset ja monin paikoin henkeäsalpaavan kauniit. Yksitoikkoinen, aika ajoin hiljaistenmaaseutukylien läpi johtanut matka Barcelonaan kesti tasan kolme tuntia, ja saavuimme Santsin rautatieasemalle tarkalleen aikataulun mukaan varttia yli yksitoista. Matkaa kertyi pari sataa kilometriä, joista noin 90 kilometriä ajettiin hyväkuntoista ja monikaistaista Autovia A-2 -moottoritietä.

Päivä Barcelonassa

Matkasuunnitelmaani kuului viettää päivä Barcelonassa. Laivani Italiaan lähti vasta iltakymmeneltä, joten kaupungilla pyörimiseen riitti ruhtinaallisesti aikaa. Onneksi lähdin Andorrasta jo aamuvarhaisella, sillä seuraava bussi olisi lähtenyt vasta yhdentoista aikaan ja ollut Barcelonassa kahden aikaan iltapäivällä. Jätin päivä päivältä paksummaksi turvonneen matkalaukkuni rautatieaseman matkatavarasäilytykseen ja otin mukaan repun ja matkan jatkumisen kannalta tärkeimmän omaisuuteni. Barcelonassa kätevintä oli matkustaa metrolla, joten ostin metron lipunmyyntiautomaatista kymmenen matkan sarjalipun. Ajattelin liikkua kaupungilla enemmänkin, joten sarjalippu oli kätevin tapa maksaa matkat. Käytin kuitenkin lopulta vain neljä matkaa ja olisin voinut hieman säästää ostamalla yksittäisiä lippuja, mutta niiden ostaminen joka matkalle tuntui hankalalta ja viides matka olisi jo tullut kalliimmaksi kuin sarjalippu. Keskeneräinen La Sagrada Familia -katedraali on aina ja ehdottomasti vierailukohteeni käydessäni Barcelonassa. Tänäänkin se oli ensimmäinen kohteeni, jonne lähdin suoraan rautatieasemalta. Katedraalityömaan ympäri kiersi taas lohduttoman pitkä jono turisteja, jotka odottivat sisäänpääsyä. En jäänyt jonottamaan, sillä tiesin kokemuksesta, että jonossa sai seistä tunnin poikineen paahtavassa helteessä. Poikkesin sen sijaan lounaalle katedraalia vastapäätä sijainneeseen Lactuca-ravintolaan, jossa yleensä käyn muutenkin, kun satun kaupunkiin tulemaan. Ravintolassa sai syödä niin paljon kuin jaksoi 10,45 eurolla. Tarjolla oli erittäin runsas salaattibuffet ja vähintäänkin yhtä monipuolinen lämpimän ruuan buffetpöytä. Lounaan sai lopuksi viimeistellä runsaan jälkiruokabuffetin äärellä. Ravintolassa ei ollut puolenpäivän aikaan vielä juuri ketään, joten herkkuja sai painella vatsaansa jonottamatta. Runsaan lounaan jälkeen kiersin katedraalityömaan kertaalleen ottaen samalla valokuvia hienosta rakennelmasta ja menin lopuksi metrolla keskikaupungille Katalonia-aukiolle.

Metroasemalta nousin suoraan La Rambla -kävelykadulle. Kävelin tätä Barcelonan kuuluisaa katua pitkin katutaiteilijoiden kohdalle, jossa toteutin vihdoinkin pitkäaikaisen haaveeni ja annoin katutaiteilijan piirtää itsestäni muotokuvan. Näppäräsorminen vanhempi naistaiteilija Mercedes Mercadal Vidal eli lyhyesti vain Mercè piirsi muotokuvani noin vartissa, ja maksoin hienosti onnistuneesta mustavalkoisesta työstä 25 euroa. Olin tulokseen erittäin tyytyväinen ja kävin vielä paperikaupasta ostamassa pahvisen postitusputken, jotta sain kuljetettua kuvan rypistämättä sitä. Tässä vaiheessa pikavisiittini ohjelma Barcelonassa oli päättynyt ja loppupäivä olikin sitten vapaata käyskentelyä kaupungilla 35-asteen helteessä ja kiertelyä mukavasti ilmastoiduissa kaupoissa.

Barcelonasta Italiaan

Hieman ennen kuutta alkuillasta palasin metrolla rautatieasemalle. Kävin hakemassa Andersenin matkatavarasäilytyksestä ja palasin saman tien takaisin keskustaan vihreällä L3-linjalla. Jäin pois Drassanesin metroasemalla, jossa oli opastus satamaan. Laivan lähtöön oli vielä runsaasti aikaa, joten kävelin Grimaldin laivaterminaaliin, jossa pääsin heti kirjautumaan. Laivaan en tosin vielä päässyt, mutta kulutin aikaani liikkuvalla toimistollani ja kirjasin matkapäiväkirjaan ylös päivän tapahtumia. Olin ostanut laivalipun netistä hyvissä ajoin jo useita kuukausia aikaisemmin. Sain tällä tavoin 15 prosentin ennakkovaraajan alennuksen, jonka päälle tuli lisäksi 20 prosentin Interrail-alennus, ja säästin melko tarkalleen sata euroa lipun hinnasta. Varasin hytikseni Junior-sviitin, sillä päätin, että Välimeren ylitys sai olla hieman luksusta, kun tein matkan nyt ensimmäistä kertaa elämässäni enkä tiennyt, milloin tekisin sen seuraavan kerran. Jälkeenpäin olisi sitten vain harmittanut, kun tuli säästettyä muutama euro tavallisella hytillä tai pelkällä istumapaikalla, jonka hinta olisi ollut vain 35 euroa. Ostin samalla kertaa myös meriaamiaisen 2,50 eurolla, jotta matkanteko olisi perillä mahdollisimman joutuisaa. Myöhemmin laivalla näin, että ala carte -aamiaisen hinta oli 15 euroa laivalla ostettuna.

Barcelonasta oli paljon lähtöjä eri puolille Välimerta ja Baleaareille. Varasin Grimaldi Lines -varustamon risteilyn Cruise Barcelona -laivalla Barcelonasta Civitavecchiaan Italiaan oikeastaan vain siksi, että yhtiö oli yksi Interrail-yhteistyökumppaneista ja antoi alennusta reilaajille. Pari tuntia ennen lähtöä siirryin lähtöaulaan, kun huomasin, että laivaan meni jo matkustajia. Olin kävellyt vasta muutaman metrin laivaan johtanutta käytävää, kun alempana katutasossa virkapukuinen mies vinkkasi minulle kädellään ja viittilöi tulemaan alas. Käännyin ympäri ja laskeuduin pitkin alas johtanutta liuskaa, jonka olin muutama metri aiemmin ohittanut. Virkapukuinen mieshenkilö oli bussinkuljettaja. Alhaalla odotti pikkubussi sekä kourallinen ihmisiä. Kuski selitti hieman ontuvalla englannin kielellään, että tämä oli shuttle bus eli yhteysbussi laivaan. Olin luonnollisesti hämmästynyt ja kysyin pariinkin kertaan, että hänkö vie minut tällä bussillaan tuohon vieressä olevaan laivaan. Ja niin vain se oli, että saimme noin sadan metrin bussikyydin laivan perään. Uskomattomalta kuulostanut kahden minuutin matka sai monet matkustajat nauramaan, ja kieltämättä se hymy oli kyllä minullakin herkässä. Mitään vastaavaa palvelua en ollut vielä koskaan ennen saanut. Takaosasta lastattiin parhaillaan autoja autokansille ja siinä vieressä oli erillinen jalankulkijoiden kapea sisäänkäynti. Ennen laivaan astumista, liput ja passit tarkistettiin vielä kerran ja näin varmistuttiin, että oikea henkilö oli nousemassa alukseen. Laiturilla odotteli muutama laukunkantajakin, jotka ohjasivat matkustajat kahdella pitkällä liukuportaalla seitsemännelle kannelle. Oma hyttini oli yhdeksännellä kannella, ja laukunkantaja, joka välillä todella kantoikin matkalaukkuani antaen toisinaan minunkin viedä sitä pitkin käytäviä, esitteli hulppean hytin varustelua ja oli valmis jopa tyhjentämään matkalaukkuni vaatekaappiin. Junior-sviitti oli lyhyesti kuvattuna hieno. Hytissä oli reilusti tilaa, erillinen pitkä sohva, kirjoituspöytä tuoleineen, iso vaatekaappi, televisio ja valtava kahden hengen sänky sekä tietysti oma suihku. Olin hyttiin enemmän kuin tyytyväinen. Aavistuksen rähjäinen Cruise Barcelona -matkustaja-autolautta oli kuin mikä tahansa tuttu ruotsinlaiva. Matkustajia alukseen mahtui 2 300 ja hyttejäkin oli alun viisisataa. Ravintoloita laivassa oli kaksi ja lisäksi pienempiä anniskelupisteitä eli baareja siellä täällä. Laivan kauppa oli pieni putiikki eikä missään suhteessa vetänyt vertoja ruotsinlaivojen suuriin supermarketteihin. Kiertelin laivalla aina aurinkokannelle asti ja kiipesin sinne vielä illalla uudelleen, kun alus lähti Barcelonan satamasta. Kello alkoi hätyytellä puolta yötä, joten menin sviittiini nukkumaan.