Torstai 11.7. - viides päivä

Torstaipäivä Luxemburgissa käynnistyi aurinkoisena. Heräsin jo seitsemältä ja kävin aamutoimien jälkeen katsastamassa aamiaistarjoilun. Runsas ja monipuolinen buffet oli katettu katutason ruokailutilaan, jossa monet hotellivieraat jo istuivat. Aamupalan jälkeen suunnittelin päivän ohjelmaa ja päätin kiertää kaupungin tärkeimmät nähtävyydet jalan. Kävelin Rue de Liberte -katua pitkin vanhan kaupungin länsipuolelta vanhoille historiallisille kohteille Pfaffenthalin kaupunginosaan, joka sijaitsi syvällä kaupunkia halkoneen Alzette-joen muodostamassa laaksossa Rue du Pont -sillan molemmin puolin. Kymmenen aikaan aamupäivällä Luxemburgissa oli yllättävän viileää ja vilu tuntui jäsenissä aika ajoin. Aurinko alkoi kuitenkin pian lämmittää ilmaa ja kävelykierroksella tarkeni taas kesätamineissa. Katsoin pienestä turistikartastani, että laaksoon laskeutumiseksi olisi tarjolla hissi Boulevard Paul Eyschen -kadun varrelta. Suuntasin kulkuni valtavan Pont Grande-Duchesse Charlotte -sillalle. Jättimäistä siltaa ei voinut olla huomaamatta Luxemburgin kaupunkikuvassa. Punainen 74 metriä pitkä silta rakennettiin 1960-luvun alussa ja avattiin liikenteelle vuonna 1966 ja se käytännössä ylittää koko Pfaffenthalin laakson. Otin sillan alta mielenkiintoisia ja hieman erilaisia valokuvia ja kuvailin muutenkin ahkerasti kaupungin yhtä maamerkkiä.

Päivä Luxemburgissa

Karttaan merkittyä pientä Boulevard Paul Eyschen -kadun ylittänyttä siltaa ja sen toiseen päähän merkittyä hissiä en huolellisesta etsimisestäni huolimatta löytänyt. Sen sijaan katua reunustaneesta noin metrin korkuisesta muurista löysin portaikon, joka johti laakson rinnettä pitkin alas. Aluksi hieman epäröin lähteä seikkailemaan sysimustaan kaupunkimetsään, sillä pimeä ja tuuheiden lehtipuiden peittämä reitti näytti kieltämättä hieman pelottavalta. Rohkaisin mieleni ja lähdin matkaan. Portaat päättyivät pian ja matkanteko jatkui kiemurtelevaa polkua pitkin alas aina La Porte d’Eich -portin eteen asti. Portti kuului kahden Vauban-tornin läntisenpuoleiseen torniin. Tornit oli rakennettu joskus 1600-luvulla ja arvatenkin osaksi linnoitusta, jolla puolustettiin Luxemburgia. Alue oli hiljainen eikä yläkaupungin liikenteen melu kantautunut laaksoon asti. Otin muutamia valokuvia ja kävelin linnoituksen muurin yli kulkenutta käytävää pitkin itäiselle tornille Alzette-joen toiselle rannalle. Itäisellä tornilla oli yleisölle avoin noin kymmenen minuutin mittainen linnoituksen historiasta kertonut multimediaesitys, jota jäin yksikseni katsomaan. Esityksen jälkeen kävelin Rue Vauban -katua pitkin Rue du Pont -sillalle ylittäen joen uudestaan ja palaten näin takaisin sen länsipuolelle.

Rue du Pont -silta jatkui samannimisenä katuna ja vastaan tuli keskikaupungin vilkkaaseen liikenteeseen verrattuna hiljainen ja idyllinen Ville Haute eli vanha kaupunki. Kadun päässä oli rakennustyömaa, jonka informaatiotaulua jäin tutkimaan, koska olin kiinnostunut, mitä rinteeseen oltiin rakentamassa. Taulusta selvisi, että paikalle oli tulossa 71 metriä korkea hissi ja 76 metriä pitkä silta yläkaupunkiin. Rakennusajaksi oli arvioitu 29 kuukautta eli noin kaksi ja puoli vuotta. Rakentaminen näytti olleen melko alkuvaiheessa, joten valmista tullee kaiketi parin vuoden kuluttua. Työmaa selitti myös kartassa olleen hissin kuvan, vaikka minulle ei myöhemminkään selvinnyt, oliko paikalla joskus ollut hissi, joka oli ehkä purettu tämän uuden värkin tieltä. Jatkoin hiljaista katua pitkin eteenpäin, kunnes vastaan tuli taas pieni kävelysilta yli kapean joen. Vaihdoin jälleen puolta ja käveltyäni jonkun matkaa vihreän puiston läpi kuulin kosken kohinaa. Puisto päättyi Rue du Fort Olisy -kadulle, jota pitkin aloin hiljalleen nousta takaisin yläkaupunkiin. Jatkoin kävelyä eteenpäin Rue Sosthène Weis -katua pitkin nousten yhä vain korkeamalle. Katu oli paikoitellen niin jyrkkä, että nousemista piti jatkaa portaita pitkin. Ponnistelu kuitenkin palkittiin, sillä kadun varrelta avautuivat upeat maisemat, jotka olivat mistä suunnasta tahansa katsottuna maalaukselliset, ja kameraan kertyi valokuvia tasaiseen tahtiin.

Monen tunnin kävelykierroksen jälkeen palasin Place de Guillaume II -aukiolle kaupungintalon tuntumaan. Jäin lounaalle aukion laidassa sijainneeseen Kaempff-Kohler -ravintolaan, jossa tilasin päivän ruokaisan plat du jour -annoksen maukasta thai-tyyppisesti laitettua lihaa, basamatiriisiä ja wokattuja vihanneksia. Ravintolan langaton verkko ei toiminut, enkä päässyt tutkimaan kaupungin muita turistikohteita iltapäivän ohjelmaksi. Päätin kuitenkin lounaan jälkeen jatkaa kierrosta vanhoille kasemateille, jotka sijaitsivat aivan lähistöllä. Historialliset kasematit olivat yksi Luxemburgin tärkeimmistä nähtävyyksistä. Jatkuvat turistivirrat kansoittivat aluetta, joka selvästi oli suosittu kohde. Muureilta oli erinomaiset näköalat alapuoliseen kaupunginosaan ja ylhäältä sai upeita postikorttimaisia valokuvia muistoksi. Sokkeloiseen kasemattiin pääsi tutustumaan kolmella eurolla. Paikka oli mitä mielenkiintoisin ja varmasti mainio seikkailupaikka perheen pienimmille. Pitkät, kapeat, matalat ja pimeät maanalaiset käytävät antoivat jonkinlaisen käsityksen siitä, miten Luxemburgia on aikoinaan puolustettu raivokkaasti. Kasemateissa oli paljon epätasaisia lattiapintoja ja vielä epätasaisempia kierreportaita, joista jotkut veivät kävijän hyvinkin syvälle tai korkealle. Jotkut pitkät tunnelit päättyivät umpikujaan ja sieltä oli palattava samaa reittiä takaisin. Huonojalkaisen kannattaa miettiä, lähteekö lainkaan seikkailemaan noihin tunneleihin vai tyytyykö pelkästään avarampiin osuuksiin.

Kasemattien jälkeen lähdin vielä kävelylle alakaupunkiin kierrellen sen mutkaisia ja kapeita katuja ja kujia aina Rue Münster -kadulle saakka. Ylitin taas Alzette-joen jo ties monennenko kerran ja käännyin Bisserweg-kadulle. Katu päättyi kääntöpaikalle, jota puolestaan reunusti vanha Citadelle du Saint-Esprit eli Pyhän Hengen linnoitus. Muurin vieressä kulki pitkä ja korkea rautatiesilta, jotka olivat muutenkin yleisiä eri puolilla Luxemburgia. Kiipesin portaita pitkin ylös linnoituksen muurille, jossa oli kulkuväylä ampuma-aukkoineen. Muuri päättyi muutaman mutkan jälkeen pienelle puistomaiselle alueelle, josta jatkoin illan jo lähestyessä Montée de la Petrusse -katua pitkin Avenue de la Gare -kadulle ja sieltä vihdoin takaisin hotellille. Toinen päiväni Luxemburgissa oli kaikin tavoin onnistunut. Ehdin mainiosti tutustua tärkeimpiin nähtävyyksiin, vaikka liikuinkin jalan. Kaupungista taisi vielä jäädä paljon näkemättä puhumattakaan maan muista osista. Vaikka monet keskustan nähtävyydet olivat lyhyiden etäisyyksien päässä toisistaan, kertyi kaupungilla paljon kävelemistä ja kiipeämistä jyrkkiä katuja pitkin.