Maanantai 8.7. - toinen päivä

Menin illalla ajoissa nukkumaan ja heräsin hieman levottomasti nukutun yön jälkeen noin seitsemän aikoihin. Hyttini sijaitsi aivan laivan peräosassa viidennellä kannella. Vaikka olen matkustanut usein ruotsinlaivoilla, en ole koskaan vielä saanut hyttiä näin takaa, ja kokemukset olivat uudet. Laivan perässä alus tuntui tärisevän täydessä vauhdissa ehkä kaikkein eniten ja jatkuva epätasainen metakka valvotti, kunnes lopulta työnsin tulpat korviini senkin uhalla, etten olisi kuullut tilaamaani aamuherätystä. Heräsin kuitenkin ennen kellon soittoa, joten pommiin nukkumisesta ei ollut huolta. Aamutoimien jälkeen kapusin aamiaiselle. Buffetissa oli jo täysi vauhti päällä. Ihmiset ryntäilivät tiskien ja pöytien väliä kanniskellen valtavia ruoka-annoksia, joita oli surutta koottu lautasille. Tyydyin vaatimattomaan aamupalaan, jonka olin tilannut hytin varauksen yhteydessä. Ruokailun jälkeen kiertelin aurinkokannella, jossa aamu ei ollut vielä ennättänyt lämmittää ilmaa niin, että siellä olisi tarjennut kesävarusteissa kovin pitkään.

Tukholmasta Kööpenhaminaan

Laiva saapui satamaan aikataulun mukaan kymmenen aikaan aamupäivällä. Kävelin tuttuun tapaan satamasta Vanhan kaupungin halki Stora Nygatania pitkin Tukholman päärautatieasemalle, jonne saavuin hieman yhdentoista jälkeen ja noin tunti ennen junan lähtöä kohti Kööpenhaminaa. Jos olisin kävellyt reippaasti, olisin hyvin ehtinyt tuntia aikaisempaan vuoroon, mutta siinä olisin joutunut vaihtamaan junaa Malmössä. Katsoin kuitenkin suoran yhteyden mukavammaksi ja niinpä en pitänyt kiirettä ja ehdin ottaa kävelymatkallani valokuviakin. Sää Tukholmassa oli periaatteessa aurinkoinen, vaikka hieman utuinen. Kova tuuli viilensi tuntuvasti, ja Katarinahissin lämpömittari näytti vain kuuttatoista astetta. Tukholman keskusrautatieaseman edustalla oli meneillään jokin isompi remontti ja kulkutiet olivat melkein tukossa. Ahtautta lisäsivät vielä toimettomat ihmiset, jotka olivat päättäneet jostakin syystä parkkeerata kapealla väylälle joko tupakoimaan tai kännyköimään. Jalkakäytävät olivat niin ikään paikka paikoin täynnä ihmisiä, jotka odottivat bussia. En meinannut päästä läpi väentungoksen ison matkalaukkuni kanssa, mutta sitkeällä yrittämisellä olin lopulta asemarakennuksen sisällä. Junan lähtöön olin aikaa enää alle tunti. Matkustin ykkösluokassa ja olin varannut netistä istumapaikan etukäteen. Pikajuna Kööpenhaminaan lähti aikataulun mukaisesti hieman kahdentoista jälkeen. Palvelu vaunussa oli erinomaista ja ystävällistä. Lippujen tarkastuksen yhteydessä minulta kysyttiin myös paikkavarausta, jonka olin tulostanut valmiiksi mukaan, sekä milloin halusin syödä etukäteen tilaamani lounassalaatin. Paikkavarauksesta löytyi myös Internet-koodi, jolla pääsin surffailemaan netissä koko matkan ajan. Ykkösluokassa oli tarjolla kahvia ja virvokkeita sekä pientä purtavaa. Vaunussa oli tilaa eivätkä kaikki paikat olleet varattuja.

Evakuointi

Juna pysähtyi ensimmäisen kerran reilun tunnin ajon jälkeen Norrköpingissä puoli kahden aikaan iltapäivällä. Ruotsin maaseudulla sää oli yhä utuinen eli jotenkin puolipilvinen. Taivaalla ei näkynyt varsinaisia pilvenhattaroita, mutta taivas oli muuten kauttaaltaan ohuen harmaan vaipan peittämä. Pysähdyimme kahden aikaan Linköpingissä, ja samalla eteeni kannettiin herkullisen näköinen Mannerströmin caesar-salaatti, jonka olin tilannut netissä 99 kruunulla paikkavarauksen yhteydessä. Ruotsalaiset ja etenkin mestarikokki Leif Mannerström osaavat laittaa hyvää ruokaa, sillä salaatti maistui erinomaiselta, ja voihan tietysti olla, että nälkä ja matkanteon jännittävyys entisestään lisäsivät ruokahalua. Juna pysähtyi seuraavan kerran Mjölbyssä noin puoli kolmelta. Samalla tuli kuulutus, että junassa oli teknisiä ongelmia ja joutuisimme odottamaan asemalla toistaiseksi tuntemattoman ajan. Vajaan puolen tunnin odottelun jälkeen kuulutus jatkui. Junasta olivat katkenneet sähköt ja akut riittäisivät enää 20 minuuttia. Jatkosta tai jatkoyhteyksistä ei ollut mitään tietoa, ja juna seisoi käyttökelvottomana asemalla. Vaikka tilanne kuulosti kovin toivottomalta, minua alkoi kaikesta huolimatta hymyilyttää. Melko tasan kolme vuotta sitten tein tämän saman matkan samalla lähdöllä, ja tuolloinkin juna hajosi kesken matkanteon, tosin sillä kertaa pääsimme vain noin tunnin ajomatkan päähän Tukholmasta, kun nyt olimme tehneet matkaa jo sentään puolitoista tuntia. Kuulutuksia seurasi lisää, ja sain tietää, että juna oli täydellisesti hajonnut ja se jouduttiin evakuoimaan seuraavaan junaan. Tuntuu uskomattomalta, mutta kolmen vuoden takainen seikkailu toistui lähes täsmälleen samalla kaavalla. Silloinkin juna hajosi ja jouduimme vaihtamaan junaa. Nyt pääsimme sentään seuraavaan vuoroon Mjölbyn asemalaiturilta, kun viime kerralla junaa vaihdettiin keskellä kiskoja. Jälleen kerran jouduin seisomaan kakkosluokan käytävällä ykkösluokan istumapaikkalippu taskussa. Näyttää siltä, että tuotan Ruotsin valtionrautateille pahaa karmaa erityisesti juuri tällä matkalla ja tällä junavuorolla ja juuri tähän aikaan vuodesta. Tätäkin tekstiä kirjoitan paraikaa ovisyvennyksessä.

Matkanteko jatkui noin kymmenen minuutin odottelun jälkeen puoli neljän aikaan iltapäivällä. Pikajuna 535 pysähtyi Mjölbyssä ja poimi onnettoman junamme matkustajat kyytiin. Ennestään täynnä ollut juna täyttyi uusista matkustajista, jotka joutuivat osin seisomaan käytävillä ja ovisyvennyksissä. Minulle ei riittänyt istumapaikkaa, joten seisoin puolitoista tuntia, kunnes vasta noin viiden aikoihin pääsin vihdoin istumaan. Junan kuulutuksista sain selville, että Malmöstä lähti paikallisjuna Kööpenhaminaan. Naapuripenkkirivillä istuneelta ruotsalaisrouvalta sain sen sijaan tietää, että kannattaisi jäädä pois jo Lundissa ja vaihtaa kyseiseen paikallisjunaan siellä. Vaihtoaikaa ei tosin olisi kuin kymmenisen minuuttia, mutta se ei haitannut, koska juna lähti samalta laiturilta, mihin Tukholman juna pysähtyi. Täytyy myöntää, että taas kerran koulussa opetellusta ruotsin kielen taidosta oli hyötyä. Paikallisjunan matka-aika Lundista Kööpenhaminaan oli hieman vajaa tunti. Istuin mukavasti tilavassa junassa, kun se pysähtyi Malmössä ja poimi mukaansa loputkin Tukholmasta samassa junassa matkanneet reissaajat.

Saavuin kuuden aikaan illalla Kööpenhaminaan ja lopulta vain puoli tuntia alkuperäisestä aikataulustani myöhässä. Ensi töikseni painelin Tanskan rautatieyhtiön lipunmyyntiin ostamaan paikkalippua seuraavan päivän junaan kohti Hampuria. Lipunmyynnissä oli valtavat jonot. Otin vuoronumeron ja odottelin hetken vuoroani, mutta edessä oli vielä kymmeniä asiakkaita ennen minua. Lähdin hotelli Neboon, joka sijaitsi aivan rautatieaseman kulmilla. Tunsin reitin nyt hyvin, sillä yövyin hotellissa kolme vuotta sitten tekemälläni reissulla, ja siitä oli näemmä hyvää vauhtia tulossa vakituinen majapaikkani Tanskanmaan pääkaupungissa. Sisäänkirjautuminen sujui nopeasti ja sain yllätyksekseni paremman huoneen, kuin minkä olin varannut. Nebon halvemmissa huoneissa ei ole omaa suihkua eikä vessaa, vaan vieraat käyttävät yhteistä pesutilaa käytävällä. Minulle annetussa huoneessa sen sijaan oli oma vessa ja suihku, mikä oli oikein mukava yllätys hieman epäonnistuneen alun jälkeen. Palasin takaisin rautatieasemalle todetakseni vain, etten ollut menettänyt vuoroani. Ehdin siis kirjautua hotelliin ennen kuin pääsin lipunmyynnin tiskille.