Interrail 2010 - osa 2

Sunnuntai 11. heinäkuuta - toinen päivä

Tukholman kaupungintalo

Tukholman kaupungintalo

Kuva
Matti Mattila

Laivamme saapui Tukholmaan aikataulun mukaisesti ja ulkona oli jo aamuvarhaisella erittäin lämmin. Seisoskelin pitkät tovit keulakannella ihailemassa Tukholman tyyntä ja hiljaista saaristoa, joka oli tällaisina kauniina kesäaamuina mykistävän kaunis. Hieman ennen satamaan ankkuroitumista kävin hakemassa matkalaukkuni hytistä ja jäin odottelemaan rantautumista viidennen kannen väentungokseen. Laiva kiinnittyi laituriin ja lähdin kävelemään pitkin Tegelvikshamnenin rantaa kohti keskusrautatieasemaa Slussenin ohi Vanhan kaupungin läpi Stora Nygatan -katua pitkin. Kävelymatka satamasta asemalle kesti noin puoli tuntia ja kymmenen aikaan aamupäivällä Katarinahissenin lämpömittari näytti 28 astetta. Kävellessä tuli hiki ja nyt kiitin, että otin sittenkin pyörillä varustetun matkalaukkuni mukaan. Matkalla laukun pyörä tarttui auringon pehmentämään purukumiin Vasabron-sillalla ja sai toisen pyörän jumiin. En aluksi huomannut tilannetta, kunnes laukun vetäminen alkoi tuntua entistä raskaammalta. Huomasin purukumin liian myöhään, sillä pyörästä ehti hioutua kuumaa asfalttia vasten pala pois. Sen seurauksena laukku alkoi niin sanotusti nilkuttaa ja kopisi tasaiseen tahtiin kävelyvauhtini mukaan. Täysin piloille laukku ei tästä vielä mennyt, mutta kopinasta aiheutunut uusi ääni oli hieman häiritsevä.

Tukholmasta Kööpenhaminaan

Pääsin rautatieasemalle ja kävin ensimmäiseksi varaamassa paikan Kööpenhaminaan lähtevään junaan. Paikkavaraus oli pakollinen ykkösluokassa matkustaville ja maksoi 143 kruunua eli noin 15 euroa. Ykkösluokassa oli toisaalta huomattavasti isommat istuimet, maksuton kahvitarjoilu ja näillä helteillä niin tärkeä ilmastointi. Junan lähtöön kello 12.21 oli aikaa kaksi tuntia. Ehdin käväistä keskustan ruokakaupassa ostamassa matkaeväitä ja pari vesipulloa. Tukholmassa en siis viipynyt kuin tovin. Toiveikkain mielin astuin junaan ja odotin hieman innolla ja jännittyneenä lähtöä. Juna pääsi matkaan ja Euroopan kiertueeni alkoi toden teolla. Reilun puolen tunnin kuluttua junaan tuli tekninen vika ja seisoimme pitkään keskellä Ruotsin maaseutua jossakin Lundhagenin tienoilla Gnestan ulkopuolella. Ilmastointi pysähtyi ja vaunun lämpötila kohosi hitaasti lähes sietämättömiin lukemiin, joten se sitten siitä viihtyvyydestä. Ulkona oli lämpöä 34 astetta ja se alkoi hiljalleen tuntua myös sisällä vaunussa, jossa lämpötila nousi 40 asteeseen. Käytin seisahduksen hyödykseni jatkamalla tätä matkapäiväkirjaa vaihtamalla lähistöllä olleeseen vapaaseen istuimeen, sillä ykkösluokassa oli myös istuimia sähköliitännällä.

Evakuointi

Yli puoleen tuntiin ei tapahtunut mitään. Kohta tuli kuulutus, jossa kerrottiin junan rikkoutuneen. Matkustajat evakuoitaisiin viereiselle raiteelle tulevaan junaan, joka olisi jo ennestään täynnä. Rikkoutuneessa junassamme ei tuntiin toiminut ilmastointi ja juuri kun evakuointi alkoi, saatiin ilmastointi käyntiin. Junan evakuointi viereiseen junaan alkoi noin kello 14. Se oli tuntia myöhemmin pääkaupungista lähtenyt samanlainen X2000-pikajuna ja aivan täynnä. Luonnollisestikaan istumapaikkoja ei ollut. Olimme odottaneet evakuointia noin tunnin verran, ja matkustajien siirto junasta toiseen kesti kaikkiaan puolitoista tuntia. Kaikki junan matkustajat siirrettiin yhdestä ovesta viereiselle kiskolle tulleeseen junaan. Hidas toimenpide johtui siitä, että käytössä oli vain yhdet tikkaat. Toisessa junassa niitä ei ollut lainkaan ja ihmiset joutuivat ponnistelemaan äärimmilleen noustakseen junaan. Räiskin valokuvia tilanteesta minkä ehdin ja kurottelin junan ovesta parempia kuvakulmia. Samaan aikaan ovella oli joku junahenkilökunnasta, joka selvästi oli stressaantunut onnettomuudesta. Hän näki minun kuvaavan ja sanoi minulle: snälla! Ymmärsin tuossa vaiheessa lopettaa, mutta olihan jännittävästä ja ainutkertaisesta tilanteesta otettava kaikki ilo irti, sillä jatko olisikin pelkkää kärsimystä, mutta siitä minulla ei vielä tässä vaiheessa ollut aavistustakaan.

Junan evakuointi

Junan evakuointi

Kuva
Matti Mattila

Mukavan ilmastoidun ykkösluokan istuimen sijasta jouduin nyt seisomaan kakkosluokan käytävällä melkein koko matkan eli noin viisi tuntia. Junassa oli tukahduttavan kuuma. Käytävät olivat täynnä evakuoidun junan matkustajista, joten käytännössä junassa oli kaksi kertaa matkustajia kuin normaalisti ja lämpötila nousi sisällä kohtuuttomasti. Villeimpien arvailujen mukaan lämpöä olisi ollut reilusti yli 40 astetta. Junan henkilökunta jakoi ilmaisia virvokkeita ja muuta syötävää. Ruotsalaiseen tapaan ravintolavaunun valikoimiin kuului kaikenlaisia makeita suupaloja, ja niinpä vaunussa jaettiin muun muassa kokosbollar-leivonnaisia, vaikka ihmiset olivat todellisuudessa oikeasti nälissään. Matkan varrella pysähdyimme Nässjössä, jossa ulkolämpötila oli 36 astetta. Eräs japanilaisseurue jakoi kohtalon kanssani. Keskustelimme tapahtuneesta ja he kertoivat olevansa matkalla Pariisiin, josta heidän oli tarkoitus vielä samana iltana jatkaa eteenpäin. Totesin, että taitaa käydä haastavaksi kuroa takaisin aikatauluun. Junahenkilökunta onnistui kuitenkin järjestämään heille jatkoyhteyden yöjunaan. Vasta Alvestassa sain lopulta istumapaikan, kun osa matkustajista jäi pois asemalla. Pääsimme Hässleholmiin, josta hidas matkanteko jatkui. Onneksi junassa oli Internet-yhteydet ja ykkösluokan lipulla minulla oli sen vapaa käyttöoikeus. Sain lähetettyä sähköpostiviestin junasta hotelliini Kööpenhaminaan ja kerroin, että tulen myöhässä. Varmuuden vuoksi soitin vielä hotelliin. Sain junahenkilökunnalta puhelimen lainaksi, koska en halunnut itselleni puhelinkuluja. Loppujen lopuksi myöhästyminenhän johtui rikkoontuneesta junasta.

Muutaman minuutin kuluttua Hässleholmin jälkeen juna pysähtyi ja pian tuli kuulutus. Edessämme kulkeneeseen junaan oli tullut jokin ongelma ja se tukki raiteemme. Matkantekomme pysähtyi jo toistamiseen eikä edellisestä turmasta ollut kulunut aikaa kuin vasta kuusi tuntia. Tässä vaiheessa junan ravintolavaunu alkoi jakaa juomia ja syötävää maksutta. Meno oli kuin Villissä Lännessä. Kaikki oli ohi hetkessä. Kukaan ei osannut sanoa, miten pitkään viivästys tällä kertaa kestäisi. Viereisellä raiteella ohitti junia ja matkustajat alkoivat suuttua henkilökunnalle. Pian tuli kuulutus, jossa pahoiteltiin tilannetta ja todettiin, ettei juna voi ohittaa edessä seisovaa junaa samaan tapaan kuin maantiellä. Seisoimme kiskoilla tunnin ajan, mutta pääsimme lopulta jatkamaan matkaa. Kello oli varttia vaille yhdeksän illalla. Olin tähän mennessä tehnyt matkaa jo noin seitsemän tuntia alkuperäisen kolmen tunnin sijaan. Edessä oli vielä parin tunnin matka ja junan vaihto Malmössä. Junamme matasi kävelyvauhtia kohti Lundia. Vähitellen henkilökunta alkoi ymmärtää yhä vihaisemmaksi käyviä matkustajia, sillä halukkaille jaettiin ilmaisia Internet-yhteyteen oikeuttavia koodikuponkeja ajanvietteeksi. Noin iltayhdeksän aikaan juna pääsi vihdoin täyteen vauhtiinJunan evakuointi.

Junan evakuointi

Junan evakuointi

Kuva
Matti Mattila

Lundiin tultaessa oli alkanut ukkostaa ja salamoida. Ulkona satoi rankasti vettä ja kauempana taivaanranta loimusi keltaisena ilta-auringon työntäessä viimeisiä säteitään taivaalle. Saavuimme Eslöviin noin puoli kymmeneltä illalla. Pitkän asemalla odottelun jälkeen tulimme kymmenen aikoihin Lundiin, josta matka jatkui taas kohti Malmötä. Junan vaihto Malmössä oli kaikkea muuta kuin hyppy seuraavaan junaan. Asemalla vallitsi kaaos. Sain kuulla eräältä matkustajalta asemalaiturilla, että Malmössä oli ollut tulipalo ja että kaikki junat seisoivat. Aikataulut eivät pitäneet ja silloin tällöin jostain lähti juna... jonnekin. Kyseinen matkustaja oli saanut tietää, että viereinen juna oli lähdössä pikapuoliin Kööpenhaminaan ja kehotti astumaan sisään. Niin teinkin ja kohtapuoliin juna jo sitten lähtikin. Istuin Öresundståg-paikallisjunassa, joka matkasi seisakkeelta toiselle ärsyttävän hitaasti. Olin väsynyt ja hiestä likomärkä ja ärsyyntynyt. Nelisenkymmentä minuuttia myöhemmin pysähdyimme vihdoin Kööpenhaminan keskusrautatieasemalle. Hotellini varausvahvistuksessa oli onneton kartta, jolla yritin löytää majapaikkani. Jossakin aivan lähellä asemaa se näytti olevan, mutta ainoa kysymykseni oli: kummalla puolella? Löysin hotelli Nebon lopulta helposti ja pääsin vihdoin puolilta öin nukkumaan.

Julkaistu keskiviikkona 4.8.2010 klo 8:16 avainsanalla matkailu.

Edellinen
Interrail 2010 - osa 1
Seuraava
Interrail 2010 - osa 3
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä