Sunnuntai 25. heinäkuuta - kuudestoista päivä

Hyvin nukutun yön jälkeen nousin ylös noin puoli yhdeksän aikaan aamulla. Sunnuntain ohjelmaan kuului matka historialliseen Aix-en-Provencen kaupunkiin ja sen viinifestivaaleille. Kaupunki ei sijainnut kaukana Marseillesta, sillä se oli vain noin tunnin junamatkan päässä pohjoisessa. Olin laittanut huoneen jääkaappiin edellisenä iltana ostamani täytetyn patongin ja otin sen nyt mukaani reppuun. Aamu oli puolipilvinen, mutta pilvet kaikkosivat päivän mittaan. Menin taas rautatieasemalle ja ostin Mäkkärin kahvilasta kupin cafe au lait’ta. Söin itse rakentamani aamiaisen aseman ulkoterassilla, jossa Mäkkärin vartija kierteli hätistelemässä ihmisiä pois pöydiltä, jos eivät olleet pikaruokalan asiakkaita. Juna lähti päivän matkakohteeseen varttia vaille yksitoista, ja minulla oli vielä reilut puoli tuntia aikaa. Kävelin aseman siipirakennuksessa olevaan odotushalliin, joka oli lähes tyhjä toisin kuin aulassa ollut sali. Siellä jatkoin vähän matkaa päiväkirjani kirjoittamista ja katselin, miten aseistautuneet sotilaat kiertelivät näkyvästi asemahallissa. Paikallisjunan ykkösluokka oli tyhjä ja sain käytännössä valita paikkani. Istuuduin pienen pöydän äärelle kirjoittamaan, ja juna nytkähti liikkeelle kohti Aix-en-Provencea.

Päiväretki Aix-en-Provenceen

Saavuin perille puoli kahdentoista aikaan. En taaskaan tiennyt, minne olisi pitänyt mennä, mutta ulkona seisoi jälleen nuoli ja kyltti, jossa luki Centre de Ville. Kävelin pitkin varjoisaa Avenue de Victor Hugo -puistokatua pitkin Place du Général de Gaulle -aukiolle, joka oli suuri liikenneympyrä. Se jakoi katuja joka suuntaan, mutta seuraavasta osoitteesta en voinut erehtyä. Kuulin jo kaukaa markkinoiden mekastuksen musiikkeineen ja juontajan tasaisen pälpätyksen. Liikenneympyrästä vähän itään alkoi idyllinen puiden varjostama Le Cours Mirabeau -puistokatu, joka oli mustanaan väkeä ja myyntipöytiä sekä -kojuja. Kaupungissa alkoi kello kaksitoista viinifestivaalit, joilla paikalliset viinitilat esittelivät tuotteitaan ja antoivat maistiaisia. Viinimaisteluja varten myytiin kolmen euron hintaisia viinilaseja, jollaisen ostin itsekin. Sain kaupan päälle vielä festivaalijulisteen muistoksi käynnistäni. Viinejä ei tietenkään ollut tarkoitus juoda, vaan niitä maisteltiin ja haisteltiin ja vähän huljutettiin suussa. Sitten makupala sylkäistiin myyntipöydällä olleeseen astiaan, johon sai kaataa myös lasinsa tyhjäksi seuraavaa koetusta varten. Des Vins d’Aix en Provence -festivaali oli järjestyksessään 26. ja ne valtasivat koko historialliseen keskustaan vievän bulevardin. Paikalla oli kymmenien lähiseutujen viinitiloja ja sadoittain eri viinejä maisteltavaksi ja ostettavaksi. Eniten tarjolla oli valko- ja roseeviinejä. Viinitilojen lisäksi markkinahumua rakensivat monet käsityöläiset käsitöineen sekä vihannes-, hillo- ja hunajakauppiaat, luomutuottajat leipineen ja oliiviöljyjä myyvät kojut. Festivaalit olivat houkutelleet tuhansittain ihmisiä maistelemaan viinejä sekä muita tilojen tuotteita ja herkuttelemaan pienillä suupaloilla, joita jaettiin maksutta nälkäiselle yleisölle.

Festivaalikatu tyhjeni nopeasti lounasaikaan. Lähdin itsekin etsimään jotain syötävää ja poikkesin Quick-pikaruokaravintolassa. Alakerran vessassa ei mikään toiminut ja kaikki tarvikkeet olivat loppuneet. Tiskillä oli hieman jonoa, kuten aina tällaisissa pikaruokapaikoissa. Tilasin Long Chicken Menun kanahampurilaisella ja rustique-lohkoperunoilla. Jälkiruuaksi otin samasta paikasta omenapaistoksen ja kupin kahvia. Mausteet olivat runsaat. Sain kahta laatua majoneesia ja dippikastiketta sekä vielä kaksi pientä pakettia ketsuppia. Edellisellä kerralla saman ketjun ravintolassa Bordeaux’ssa jäin kokonaan ilman mausteita. Sunnuntai oli hiljainen myös Aix-en-Provencessa. Kaupat olivat kiinni eikä kaduilla näkynyt juuri muita kuin turisteja. Loppupäivän kiertelin vanhan kaupungin kujilla. Aix-en-Provencen historiallinen keskusta oli täynnä kapeita kujia, jotka kulkivat sikin sokin. Lähdin takaisin Marseilleen iltapäiväjunalla, joka tällä kertaa ajoi pysähtymättä perille puolessa tunnissa. Junan ykkösluokka oli uudempaa mallia ja miellyttävä ilmastointi teki matkanteosta mukavaa kuuman ja aurinkoisen päivän päätteeksi.

Sunnuntai oli autioittanut myös Marseillen kadut. Aiemmin viikolla vilkkaat kauppakadut olivat muuttuneet kirpputoreiksi. Ihmiset olivat levittäneet tavaroitaan kaduille myytäväksi ja kaikkialla istuskeli kurjan näköisiä ihmismöykkyjä riekaleisissa vaatteissaan käsi ojossa kerjäämässä. Kerjäläiset erottuivat nyt hyvin, kun kaduilla ei enää ollut niin paljon väkeä kuin viikolla. Sunnuntai paljasti myös Marseillen katujen roskaisuuden. Roskia, paperia, muovia ja kuivuneita puidenlehtiä oli kasautunut kaduille niin, että niissä joutui välillä kahlaamaan. Matkalla asemalta keskustaan poikkesin Mäkkärillä jäätelöllä. Edellisestä jäätelöstä oli ehtinyt kulua jo useita päiviä ja helteillä kylmä herkku maistui. Mäkkärillä oli myös langaton nettiyhteys, jolla surffasin kannettavan mikroni akun melkein loppuun. Etsin Saksan rautatieyhtiön aikatauluhakukoneella seuraavaa junayhteyttä Lyonista eteenpäin ensi tiistaina. Akku alkoi loppua enkä keksinyt vielä, miten jatkan matkaani. Olin päättänyt jättää Sveitsin ja Bernin väliin, vaikka alkuperäisessä matkasuunnitelmassani tarkoituksena oli yöpyä Bernissä. Kaupungista ei löytynyt mitään kohtuullisen hintaista majoitusta, ja olin kuullut jo ennen matkalle lähtöä, että Sveitsi oli kallis maa.

Jatkoin matkan suunnittelua illalla. Päätin jatkaa Lyonista Frankfurtiin eli matkani lyheni päivällä, kun majoitus Bernissä jäi väliin. Uudessa matkareitissä oli tosin se kummallisuus, että pikajuna Lyonista menisi Brysselliin ja siellä vaihtaisin Frankfurtin junaan. Periaatteessa en olisi halunnut käydä samassa paikassa kahteen kertaan, mutta Lyon näytti olevan Ranskan rautatiekartalla päätepiste. Sieltä ei tahtonut päästä juuri muualle kuin Pariisiin ja Brysseliin sekä jo hylkäämälleni reitille Sveitsiin. Muutos matkasuunnitelmaan veisi minut nyt toistamiseen Brysseliin, mutta pitkään en siellä viipyisi, sillä junan vaihtoon olisi aikaa vain parikymmentä minuuttia. Paluumatkalla joutuisin kuitenkin kulkemaan samojen kaupunkien läpi, joten hyväksyin mielessäni Brysselin yhtenä Euroopan junaliikenteen solmukohtana, jonka kautta monet junat kulkevat.