Maanantai 19. heinäkuuta - kymmenes päivä

Nukuin taas yön huonosti. Huoneen ilmastointi vilutti ja heräsin värjötellen aikaisin aamulla kesken unien. Olin illalla säätänyt ilmastoinnin 23 asteeseen, mutta tästäkin huolimatta huoneessa oli suorastaan kylmä niin, että vallan hytisytti. Nousin jonkin ajan kuluttua ylös ja siistiydyttyäni lähdin kaupungille aamiaiselle. Tämän päivän ohjelmassa oli käynti kuninkaallisessa palatsissa, mutta sitä ennen piti saada iso kuppi kahvia ja jotain syötävää. Suuntasin siis samaan Starbucksin kahvilaan, jossa kävin eilen ja tilasin saman satsin. Kahvikuppi vain tuntui kylmältä, joten kysyin, mitä se oli. Olin saanut Frapuzzinon, vaikka tilasin cafe latten. Joko olin vielä unenpöpperöinen ja ilmaisin itseni huonosti tai sitten myyjä ei ymmärtänyt tankeromongerrustani. Kahvi vaihdettiin nopeasti ja sain rahaa takaisin, koska pelkkä kahvi oli halvempi kuin kylmä Frapuzzino. Pyysin taas Internet-yhteyteen oikeuttavan koodin kassalta. Hotellin nettiyhteys oli kerta kaikkiaan käyttökelvoton, joten hoidin nettiasiointejani Starbucksin kahviloissa pitkin päivää.

Tanskan rautateiltä oli tullut sähköpostiviesti. He ilmoittivat hyvittävänsä paikkavarauksen, mutta minun pitäisi lähettää alkuperäinen lippu heille postitse. Vastasin heti perään, että he saavat myös korvata minulle aiheutuvat postikulut. Tähän sain nopeasti vastauksen, etteivät he korvaa kuluja. Näytti siltä, että joutuisin hoitamaan tämän tapauksen loppuun Kööpenhaminassa, kun aikanaan palaan sinne kotimatkalla. Lähetin kuitenkin tiedustelun, josko he hyvittäisivät varauksen uudella varauksella paluusuuntaan. Ruotsin rautatieyhtiöltä ei ollut vieläkään kuulunut mitään vastausta reklamaatiooni, vaikka tapauksesta oli kulunut jo viikko.

Käynti kuninkaallisessa palatsissa

Kahvittelun jälkeen kävelin Callaon aukiolta muutamaa kujaa pitkin kuninkaalliselle oopperatalolle. Sen edustalla oli kaunis Plaza de Orienten puistikko, jonka takaa kohosi jylhänä kuninkaallinen palatsi. Aurinko porotti kuumasti jo yhdentoista aikaan aamupäivällä. Hiippailin taas varjojen alla kohti palatsia. Plaza de la Armerian aukiolla sijainneen sisäänkäynnin edessä oli toivottoman pitkä jono puoli kahdeltatoista, ja aurinko paistoi jonossa seisovien päälaelle pilvettömältä taivaalta. Jono eteni ilokseni melko nopeasti, joten jäin seisomaan sen jatkeeksi. Palatsin sisäänpääsymaksu oli kahdeksan euroa, mutta yhdistettyyn matkamuistomyymälään ja kirjakauppaan sekä kahvilaan tosin pääsi ilmaiseksi. Rohkea olisi voinut jatkaa kierrosta palatsin puolelle ilmaiseksi, sillä sisäänpääsylippuja ei enää tarkastettu rakennuksen sisällä. Turvatoimet olivat tiukat. Kaikki sisäänpyrkivät kävelivät metallinpaljastimen läpi ja laukut läpivalaistiin. Myös myymälän ja kahvilan asiakkaat tutkittiin.

Puolen tunnin jonotus ja turvatarkastukset olivat vaivan arvoisia. Palatsin julkiset salit olivat avoinna yleisölle ja kiertokäynnin aikana pääsi tutustumaan pariinkymmeneen toinen toistaan loisteliaampaan huoneeseen ja jopa valtaistuinsaliin. Palatsissa ei saanut valokuvata eikä reppuja ja laukkuja saanut viedä sisätiloihin, vaan ne oli jätettävä maksuttomaan tavarasäilytykseen kierroksen ajaksi. Mikäli oli ostanut kymmenen euron hintaisen opastetun sisäänpääsymaksun, sai palatsin kaupasta lainaksi nauhurin, joka selosti kierroksen aikana vastaan tulleita saleja ja niiden historiaa. Palatsin myymälästä ostin ennen kiertokäyntiäni noin yhdeksän euron hintaisen opaskirjasen, jossa kerrottiin palatsin historiaa ja selostettiin kierrokseen kuuluvia tiloja. Kirja oli myös mukava matkamuisto käynnistä.

Sisätilat olivat hulppeat ja kaikesta saattoi päätellä Espanjan vaurauden. Upeat kattofreskot ja uskomattoman hienot sisustukset saivat haukkomaan henkeä. En ollut koskaan nähnyt niin suuria mattoja, kuin näissä saleissa oli. Kaiken tämän koreuden keskellä on vieläpä jokunen Espanjan kuningas aikoinaan ihan oikeasti asunut. Ensimmäiset rakennelmat ilmestyivät nykyisen palatsin paikalle jo 800-luvulla ja 1300-luvulla paikalle pystytettiin linnoitus. Myöhemmin uusi kuninkaallinen palatsi korvasi linnoituksen 1500-luvulla, mutta se paloi maan tasalle jouluaattona 1734. Nykyisen palatsin rakennustyöt alkoivat välittömästi onnettomuuden jälkeen vuonna 1735. Palatsin suunnitteli italialainen Filippo Juvarra (1678-1736) ja se valmistui vähitellen 1700-luvun puolivälin aikoihin. Palatsia ovat asuttaneet lukuisat Espanjan kuninkaalliset, mutta nykyisen edustuksellisen monarkian aikana rakennus on osittain avoinna yleisölle.

Kierrokseen sisältyi myös kuninkaallinen asemuseo, joka sijaitsi paraatiaukion vastakkaisella puolella eli vastapäätä ovea, josta astuttiin aukiolle ja käveltiin palatsin julkisiin tiloihin. Lisäksi kierros sisälsi käynnin kuninkaallisessa apteekissa, joka sijaitsi sisäänkäynnin vieressä. Asemuseo kertoi omaa mielenkiintoista historiaansa. Esillä olivat entisten kuninkaiden aidot sotisovat sekä muuta sodankäynnin rekvisiittaa. Museossa oli kaksi kerrosta. Näyttely jatkui katutason alla, jonka jälkeen nousin portaita taas katutasolle. Portaiden yläpäässä avautuivat hienot maisemat Madridin länsipuolelle laajalle Casa de Campon viheralueelle, josta sai upeita valokuvia. Lämpötila ulkona oli yhä vain noussut. Asemuseossa oli erittäin tehokas ilmastointi ja siellä olisi viihtynyt pidempäänkin.

Noin puolentoista tunnin mittainen kierrokseni alkoi tulla päätökseen. Ajattelin vielä katsastaa palatsin kahvilan. Se sijaitsi myymälän yläpuolella toisessa kerroksessa ja näytti hieman nuhjuiselta. Kahvilasta sai myös lounasannoksia ja päätin syödä spagetti bolognesen kahdeksalla ja puolella eurolla. Lautanen tuotiin piakkoin pöytääni ja taas alkoi harmittaa nämä ylihinnoitellut ruoka-annokset. Lautasella oli hädin tuskin 300 grammaa syötävää ja pistin sen poskeeni muutamalla kauhaisulla. Kello oli jo kaksi iltapäivällä, kun läksin jalkaisin palatsista takaisin keskustan kauppakaduille. Hörppäsin iltapäiväkahvin vastaan tulleessa Starbucksin kahvilassa, jossa sain surffata jälleen netissä ilmaiseksi nopeilla yhteyksillä. Kahvilan yläkerrassa ei ollut ilmastointia ja siellä taisi olla vielä kuumempaan kuin ulkona.

Kymmenien kilometrien kävelyretket eri kaupungeissa olivat verottaneet kävelykenkiäni. Niiden irtopohjalliset vetivät viimeisiään. Tämän päivän olin kulkenut sandaaleissa, jotka otin mukaan varajalkimiksi. Loppupäivästä sandaalit tuntuivat epämukavilta ja kävin ostamassa tavaratalosta uudet pohjalliset neljällä eurolla. Samalla ostin taas puolentoista litran vesipullon 30 sentillä ja iltapalaksi pari pasteijaa. Tavaratalon kemikalio-osastolta kauppakassiin putosi vielä pieni suihkupullo miesten toilettivettä kuudella eurolla, sillä pelkäsin, että helteet saavat hien haisemaan. Deodorantti oli pettänyt jo aikoja sitten. Nähtävyyksien ihmettely sai ajan vierähtämään ja palasin alkuillasta takaisin hotelliin. Laitoin kännykän kellon herättämään seitsemältä seuraavana aamuna, koska aamupäivällä oli tiedossa junamatka Barcelonaan. Olin nyt saavuttanut matkani kolmannen tavoitteen eli tutustumiskäynnin Madridiin. Kaupungissa ei ollut niin paljon nähtävää, että sinne olisi kannattanut tehdä varta vasten lomamatkaa. Interrail-matkaan yhdistettynä muutama päivä riitti mainiosti tärkeimpien nähtävyyksien läpikäyntiin.