Interrail 2010 - osa 23

Opiksi otettua

Matkustaminen junalla on nopea ja kätevä tapa siirtyä paikasta toiseen. Interrail-lippu tai ylipäätään jonkinlainen passimuotoinen matkalippu säästää, mikäli aikoo matkustaa paljon suhteellisen lyhyessä ajassa. Oma matkani kesti kolme viikkoa, vaikka Interrail-lippuni olisi oikeuttanut neljän viikon reissaamiseen. Kesälomani tosin oli vain neljän viikon mittainen ja halusin viettää ainakin yhden viikon tavallista kesälomaakin. Tämän vuoksi suunnittelin Euroopan junamatkani alusta alkaen vain kolmen viikon mittaiseksi. Matkajärjestelyjen tekeminen matkan edetessä tuntui toisinaan stressaavalta. Olin riippuvainen netistä, sillä varailin verkossa majoituksia pääsääntöisesti päivää aikaisemmin, ja jos nettiyhteyksiä ei ollut tai ne olivat hitaat, aiheuttivat ne vain turhaa päänvaivaa ja aikaa kului nettiyhteyksiä tarjoavien kahviloiden etsimiseen. Istumapaikan varauksia juniin ei vielä voinut tehdä netissä eikä automaateilla, mikä pakotti minut jonottamaan tuntikausia asemien lipunmyyntiluukuilla. Pisimmillään odottelu venyi Brysselissä, jossa odotin vuoroani melkein tunnin. Kaikki nämä turhat odottelut olivat pois ajasta matkakohteessa. Pitkät jonot tiskeillä kiristivät asiakkaiden tunteita, ja ne purkautuivat usein syyttömään myyntivirkailijaan. Tästä puolestaan oli seurauksena turhautunut myyjä, jonka asiakaspalvelumotivaatio oli nollassa eikä tiuskimisilta ja huonolta asiakaspalvelulta voinut välttyä.

Kiskot Cerbèren asemalla

Kiskot Cerbèren asemalla

Kuva
Matti Mattila

Käytin matkani varrella viiden eri maan rautatiepalveluita. Näistä maista ehdottomasti parhaimman palvelun sain Espanjassa. Palvelut ykkösluokan matkustajille olivat runsaat ja toimivat ammattimaisen hyvin. Huonointa palvelua sain hieman yllätyksekseni Ranskassa. Sen ykkösluokan palvelut olivat niukat eikä lipun hintaan sisältynyt juuri muuta kuin leveät istuimet. Saksan rautateilläkään ei ykkösluokan palvelu aina toiminut edes saksalaisen täsmällisesti. Pohjoismaissa sain lopulta ykkösluokan matkustajalle kuuluvaa palvelua vasta paluumatkalla Ruotsissa. Tanskan rautateiden palvelun lopullisesta tasosta minulle ei muodostunut kuvaa, koska en missään vaiheessa saanut edes kunnollista kuljetuspalvelua. Belgiassa matkustin niin vähän, etten oikein osaa sanoa maan palvelutasosta mitään ja se jäikin arvosteluissani neutraalin puolelle. Mikäli rautateiden palvelusta pitäisi antaa kouluarvosana, saisi Espanjan rautatiet kahdeksikon. Arvostelua tiputtivat huonot asemapalvelut. Ykkösluokan matkustajille ei ollut asemilla Saksan tapaan omaa palvelupistettä ja kohtelu asemilla oli muutenkin rahvaanomaista lipun luokituksesta riippumatta, vaikka preferente eli ykkösluokan matkustaja joutui maksamaan paikastaan hintavimmin juuri Espanjassa. Saksan ja Ranskan rautateille antaisin seiskan, sillä molemmilla oli hyviä ja huonoja puolia palveluissaan. Saksan rautateiden eduksi on laskettava oma palvelupiste ykkösluokan matkustajille. Arvostelua sen sijaan laski jälleen kerran huono asiakaspalvelu muualla asematiloissa. Ranskan palvelun etuja olivat usein uudenaikaiset vaunut, vaikka kuluneitakin ykkösluokan vaunuja oli yhä käytössä. Ruotsin rautatieyhtiö selviytyi lopulta hyvin paluumatkastani, mikä pelasti sen jumbosijalta, jonne putosi arvoasteikossani Tanskan rautatieyhtiö. Molemmat yhtiöt ansaitsevat kuitenkin kouluarvosanakseen kuutosen, sillä Ruotsin rautateiden kanssa oli vielä selvittämättä menomatkani reklamaatio ja tanskalaiset epäonnistuivat palvelussaan mennen tullen. Ainoastaan hyvä asiakaspalvelu asemalla ja nopea reagointi reklamaatiooni välttivät tanskalaisten arvosanan putoamisen entisestään.

Jälkipyykki

Kolmen viikon Interrail-matkani synnytti jonkun verran jälkipyykkiä. Matka sinänsä sujui kohtalaisen hyvin, mutta silti aina sattuu ja tapahtuu. Jouduin matkan jälkeen asioimaan usean eri tahon kanssa lähinnä reklamoiden huonosta palvelusta ja epäonnistuneista matkaosuuksista. Näistä reklamaatioista tärkeimmät olivat Ruotsin ja Tanskan rautateille jätetyt valitukset keskeytyneestä matkasta ykkösluokassa. Ensimmäiset valitukset jätin jo seuraavana päivänä matkan aikana ja sain nopeasti vastauksen Tanskan rautateiltä. Ruotsin rautatiet vitkutteli ja jouduin sen vuoksi asioimaan lipunmyynnissä Tukholmassa matkan lopussa. Rautatieyhtiö palasi reklamaatiooni maanantaina elokuun toisena päivänä eli pian kirjallisen valitukseni jälkeen. He ilmoittivat palauttavansa varausmaksun sekä hyvityksenä lähettävänsä vielä sadan kruunun lahjakortin seuraavaa rautatiematkaa varten. Hyvitys näkyikin jo seuraavalla luottokorttilaskulla, joten Ruotsin rautatiet ansaitsi nopeasta reklamaation hoidosta kiitokseni.

Junia Aix-en-Provencen asemalla

Junia Aix-en-Provencen asemalla

Kuva
Matti Mattila

Muutamat hotellit Ranskassa perivät paikallisen veron majoituksen päätteeksi. Ylimääräinen vero hieman hämmästytti minua, sillä luulin maksaneeni kaikki verot ja maksut varauksen yhteydessä Hotels.comin kautta, kuten varausvahvistuksessakin luki. Tein näistä veroista reklamaation Hotels.comin asiakaspalveluun, josta ilmoitettiin, ettei veroja hyvitetä. Suomessa matkailualan yrittäjien on ilmoitettava palvelun kokonaishinta kuluttajalle, joten tässä suhteessa Hotels.comin palvelussa oli virhe. Tein lopulta kirjallisen reklamaation luottokorttiyhtiölleni ja kieltäydyin maksamasta kyseisiä veroja. Luottokorttiyhtiöltä tuli muutaman päivän kuluttua nopeasti vastaus, jossa verot ilmoitettiin hyvitettäväksi reklamaationi vaatimusten mukaisesti.

Lopuksi

Kaikista pienistä vastoinkäymisistä huolimatta matka onnistui jotakuinkin täydellisesti ja saavutin kaikki sille asettamani tavoitteet. Näiden kokemusten rohkaisemana olisin valmis tekemään uuden Interrail-matkan taas jonakin kesänä.

Julkaistu keskiviikkona 25.8.2010 klo 17:05 avainsanalla matkailu.

Edellinen
Interrail 2010 - osa 22
Seuraava
Mustalaisruhtinatar
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä