Interrail 2010 - osa 5

Keskiviikko 14. heinäkuuta - viides päivä

Kölnin rautatieasemalla

Kölnin rautatieasemalla

Kuva
Matti Mattila

Yö hotellihuoneessa oli kuuma aamuun asti. Tuulettimesta ei ollut mitään hyötyä, kun sama ilma kiersi huoneessa läpi yön. Vaikka pidin ikkunaa auki, ei siitä ollut helpotusta. Heräsin aamuseitsemältä kirkonkellojen soittoon. Aikainen herätys ei haitannut, sillä kännykkäni olisi joka tapauksessa herättänyt minut varttia yli eli viidentoista minuutin kuluttua. Söin kuuden euron hintaisen aamiaisen hotellissa. Olin tällä kertaa laskenut, että hotelliaamiainen tuli halvemmaksi tai ainakin saman hintaiseksi kuin kahvilan pikku annos. Aamiaispöytä oli kohtuullisen monipuolinen ja sieltä löytyi ne tavanomaiset antimet, joita oli tottunut hotellien buffeteissa näkemään. Lähdin asemalle odottamaan junaa, jonka lähtöön oli kolme varttia. Kölnin rautatieaseman lähtölaituritasolla oli DB Lounge, jossa ykkösluokan matkustajat saivat odottaa junaa mukavasti ilmastoiduissa tiloissa kahvia ja virvokkeita nauttien. Ehdin juoda siellä vielä kupin kahvia ennen kuin juna jätti Kölnin.

Kölnistä Brysseliin

Juna Brysseliin lähti aikataulun mukaan varttia vaille yhdeksän aamulla. Teknisten ongelmien vuoksi juna joutui kääntymään sivuraiteelle ja matkamme venyi puoli tuntia pidemmäksi. Saavuin Bryssel-Midi -rautatieasemalle noin yhdentoista aikaan aamupäivällä. Jatkoyhteyden järjestäminen seuraavaksi päiväksi osoittautui haastavaksi. Aivan aluksi odotin asiakaspalvelutiskille kolme varttia. Tiskillä sain kuulla, että Bordeaux’n ykkösluokan istumapaikat oli kaikki varattu huomiselle. Virkailija löysi siinä keskustellessamme puoli tuntia aikaisemman reitin määränpäähäni. Tämä uusi reitti kesti pari tuntia pidempään, mutta kulki suoraan Brysselistä perille, joten alun perin suunnittelemani junan vaihto Pariisissa jäi väliin. Tämänkin junan ykkösluokka oli täynnä, ja virkailija ehdotti, että varaan paikan kakkosluokkaan ja kysyn myöhemmin junassa mahdollisia vapaita paikkoja ykkösluokassa. Näin teinkin ja varaus oli myös halvempi, sillä normaali istumapaikka maksoi vain viisi euroa kun taas korotetussa luokassa varaus maksoi 25 euroa.

Keskustakierros Brysselissä

Brysselin pörssi

Brysselin pörssi

Kuva
Matti Mattila

Brysselin keskusrautatieasema oli sokkeloinen ja sekava. Käveltyäni loputtomilta tuntuneita pitkiä käytäviä pääsin vihdoin varsinaiseen asemarakennukseen, jossa hankin kaupungin kartan ja laitoin matkalaukun säilytykseen. Hotelliin pääsi kirjautumaan vasta kolmelta iltapäivällä, joten laukusta piti päästä eroon kaupunkikierroksen ajaksi. Kävelin asemalta keskustaan ensin Stalingradlaan-puistokatua pitkin, mutta käännyin pian Place Rouppen jälkeen sivukadulle ja sieltä Maurice Lemonnierlaan -kadulle. Keskustaan ei ollut järin pitkä kävelymatka, ja sain tällä taipaleella Brysselistä hieman siivottoman vaikutelman. Katu jatkui Anspachlaan-nimisenä ja kauppojen määrä kasvoi sitä mukaa mitä lähemmäs ydinkeskustaa saavuin. Poikkesin syömään lounasta vastaan tulleessa Pizza Hutin ravintolassa De Beursin eli pörssin kulmilla. Aivan aluksi menin miestenhuoneeseen pesemään käteni. Ovella istui pyykkärimuijan näköinen nainen pienen pöydän ääressä pää painuksissa ja käsi poskella katse lattiaan. Pöydällä oli kulho ja sen vieressä pieni lappu, jossa luki: 30 senttiä, kiitos. En kehdannut mennä tuon matamin ohi maksamatta, vaikka se olikin vapaaehtoista. Heitin lähtiessäni kuppiin pyydetyn summan, kuten olin aina ennenkin tehnyt vastaavissa tilanteissa. Lähtiessäni kuulin hiljaisen mercin. Istuuduin pöytäni ääreen mättämään pitsaa suuhuni. Annokseen kuului myös alkusalaatti buffetpöydästä, josta kauhoin eri herkkuja niin paljon kuin vain sain pullonpohjan kokoiselle lautaselle mahtumaan. Sain syötyä ja jatkoin kierrostani kaupungilla. Rue Neuve tai hollantilaisittain Nieuwstraat-kauppakatu oli näkemisen ja kokemisen arvoinen. Pieniä putiikkeja oli tuhka tiheään eikä tavaroista ollut pulaa. Kadun loppupäässä seisoi vielä valtava City2-ostokeskus, jossa riitti lisää kauppoja kahlattavaksi. Poikkesin ostarissa olleeseen Java Coffeeshop -kahvilaan iltapäivän lattekahville ja ostin seuraavaksi paikallisliikenteen yhden päivän matkalipun metroasemalta. Metrolla pääsin nopeasti paikasta toiseen ja käväisin Euroopan komission rakennuksen, Berlaymontin äärellä, jossa oli meneillään pienimuotoinen mielenosoitus. Samaan aikaan paahtava helle alkoi hellittää ja taivaalle kertyi harmaita pilviä. Päätin mennä hotelliin pitelemään mahdollista sadetta ja lähdin takaisin rautatieasemalle noutamaan matkalaukkuani.

Brysselin iltataivas

Brysselin iltataivas

Kuva
Matti Mattila

Nousin aseman lähistöllä maanalaiselta metroasemalta kadulle ja ulkona oli alkanut puhaltaa voimakas tuuli ja kadulta pöllynnyt hiekka lensi silmiin. Otin matkalaukkuni aseman matkatavarasäilytyksestä ja sukelsin takaisin maan alle metroon. Noin puoli viiden aikaan iltapäivällä taivaalta alkoi ropista vettä. Sadetakille tuli kuin tulikin käyttöä ja puin sen ylleni Rogierin metroasemalla ennen kuin nousin katutasolle. Sadetta ei kestänyt pitkään ja jo muutaman tunnin kuluttua paistoi taas aurinko. Yövyin upouudessa Maxhotel-hotellissa aivan keskellä kaupunkia ja vain muutaman kymmenen metrin päästä metroasemalta. Hotelli oli täysin automatisoitu. Maxhotellissa ei ollut vastaanottoa vaan asiakas kirjautui sisään automaatilla, jossa oli myös suomenkielinen opastus. Idea oli erinomainen ja nykyään tuttu uusimmissa edullisissa hotelleissa. Automaattikirjautuminen oli erittäin helppoa ja vaivatonta. Kone sylkäisi huoneen avainkortin annettuani tarvittavat tiedot kosketusnäytöllä. Itse huone oli todella korkeatasoinen. Sisällä oli oma suihku ja WC sekä ilmastointi. Toisen kerroksen oleskeluaulan automaateista sai ostaa itsepalveluna kaiken, mitä yöpymisessä kuvitteli tarvitsevansa. Ostin automaatista viidellä eurolla 24 tunnin Internet-yhteyden, jolla surffasin iltamyöhäiseen asti. Automaatti tosin ei kelpuuttanut seteleitä maksuksi, vaikka se niin houkuttelevasti niitä pyysikin. Yritin siinä aikani tunkea viitosta koneeseen eri suunnissa, mutta aina kone sylkäisi femmani ulos. Siirryin syrjemmäksi, kun taakseni ilmestyi eräs huolettoman näköinen puoliherrasmies. Tyyppi osti kahvileivän koneesta ja lateli vihellellen joukon kolikoita sisään. Kaveri oli ilmeisesti katsellut äheltämistäni jo jonkin aikaa, kun oman vuoronsa aikana tuolla tavalla vihelteli ikään kuin merkiksi, ettei tämän nyt niin vaikeaa ole. Mutta automaatti siis toimi. Sitten huomasin takaseinällä rahanvaihtoautomaatin, jolla sai vaihdettua seteleitä kolikoiksi. Tällä kertaa vitoseni kelpasi ja kaukaloon kolisi kasa kolikoita. Kaupankäynti myyntiautomaatilla sujui lopulta näppärästi, kunhan vain en olisi aluksi uskonut opasteita.

Varasin netissä seuraavan hotelliyöpymisen Bordeaux’ssa. Samalla aloin suunnitella alustavasti majoitusta San Sebastianissa, mutta jouduin toteamaan kohteen hotellihinnat liian kalliiksi budjettiini. Halvimmat yöt alkoivat sadasta eurosta, kun olin budjetoinut yöpymiseen 30 ja enimmillään 50 euroa. Seuraavaksi tarkastin hostellien hintatason. Löysin lopulta keskeltä kaupunkia edullisen hostellin, jossa privaattihuone maksoi 46,50 euroa yöltä. Enää jäi junayhteyden selvittäminen Bordeaux’sta kohteeseen, mutta se oli vasta seuraavan päivän asia. Kello läheni puolta yötä ja aamulla oli varhainen herätys. Juna lähti varttia vaille kahdeksan, joten yöuniin ei jäänyt paljon aikaa. Kuumien ja hikisten öiden jälkeen nukkuminen ilmastoidussa huoneessa tuntui luksukselta.

Julkaistu lauantaina 7.8.2010 klo 10:07 avainsanalla matkailu.

Edellinen
Interrail 2010 - osa 4
Seuraava
Interrail 2010 - osa 6
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä