Interrail 2010 - osa 21

Perjantai 30. heinäkuuta - kahdeskymmenesensimmäinen päivä

Nukuin yön kuin tukki. Kolmen viikon Interrail-matka oli vaatinut voimia ja makeat yöunet tulivat kuin tilauksesta. Heräsin kaksi tuntia ennen kuin laiva saapui satamaan. Siinä oli kylliksi aikaa käydä tukevalla meriaamiaisella. Aamiaisen tarjoilu alkoi puoli yhdeksältä, mutta jo pian kahdeksan jälkeen ravintolasalin ovet olivat avoinna. Yhdeksän ja puolen euron hintainen aamiainen oli edullisempi kuin kahvilan viiden kuuden euron aamukahvi sämpylällä ja buffetpöydän tarjontakin oli jotain aivan toista luokkaa kuin Sky Cafen vitriini. Olin ensimmäisten joukossa eikä noutopöytiin ollut vielä muodostunut jonoja. Herkkujen määrä houkutteli silmät syömään enemmän kuin vatsa veti. Kasasin lautaselle vähän kaikkea ja kaasin itselleni vielä kaksi suurta kuppia kahvia. Euroopassa senttilitran mitoilla tarjoillut kahvit jäivät taakse samoin kuin täytetyt sämpylät ja voileivät. Ravintolaan virtasi hetki hetkeltä enemmän nälkäisiä matkustajia ja tiskeille alkoi syntyä jo pieniä jonoja.

Helsingin Eteläsatama

Helsingin Eteläsatama

Kuva
Matti Mattila

Kotiinpaluu Helsinkiin

Laivan rantautumiseen oli aikaa vielä tunti ja otin lyhyet nokkaunet hytissä täyttävän aamiaisen päätteeksi. Heräsin laivan kuulutukseen. Gabriella saapuisi satamaan kahdenkymmenen minuutin kuluttua. Katsoin hytin ikkunasta ja ohitimme parhaillaan Suomenlinnaa. Kokosin kamppeeni ja astuin muutaman metrin hytin ovelta viidennen kannen sisääntuloaulan puolelle. Se oli jo valmiiksi aivan täynnä malttamattomia ihmisiä, jotka tukkivat niin hissien edustat kuin portaikotkin. Väenpaljoudessa oli havaittavissa tungeksimista ja etuilua ja tönimistä aina laituriin kiinnittymiseen asti ja vielä terminaalin käytävällä jotkut puikkelehtivat kiirehtiessään jatkoyhteyksiinsä. Minulla oli edessä vielä ratikkamatka keskustan läpi kotiin. Nelosen raitiovaunu odotti pysäkillä ja tuli tupaten täyteen. Lisää matkustajia valtavine matkalaukkuineen pyrki sisään Mastokadun pysäkillä ja viimeistään nyt vaunu oli ääriään myöten täynnä. Vaihdoin seiskan ratikkaan Senaatintorin seisakkeella ja pienen matkalaukkujen uudelleenjärjestelyn jälkeen pääsin ulos vaunusta. Viimeinen kiskomatkani tällä reissulla alkoi ja päässäni soi Tom Jonesin takavuosien hittikappale Green, Green Grass of Home, jonka Lasse Mårtensson lauloi suomeksi: On ihmeen hyvä kotiin tulla taas.

Julkaistu maanantaina 23.8.2010 klo 16:49 avainsanalla matkailu.

Edellinen
Interrail 2010 - osa 20
Seuraava
Interrail 2010 - osa 22
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä