Keskiviikko 21. heinäkuuta - kahdestoista päivä

Pidin aluksi Torre Girona -hotellin viiden kympin hintaa yöltä kalliina. Hinta kuitenkin sisälsi aamiaisen, joten lopulta majoitus tuli ihan kohtuullisen hintaiseksi. Aamiainen kaupungilla olisi hyvinkin voinut maksaa kympin eivätkä ne kokemukseni mukaan yleensä olleet kovin hääppöisiä. Hotellin aamiainen oli tavallinen perustarjonta sämpylöineen, kahveineen ja aamiaismuroineen. Espanjassa kun oltiin, niin erikoisuutena aamiaispöydässä oli perunatäytteinen tortilla valmiiksi viipaloituina annospaloina. Söin taas pitkästä aikaa kunnon aamiaisen, joka oli ollut muutamana aiempana päivänä kevyempi versio tästä runsaasta noutopöydästä. Käytin tilaisuuttani hyväksi ja söin itseni niin kylläiseksi, että lounas venyi pitkälle iltapäivän puolelle.

Barcelonan kuuluisin nähtävyys

Aamiaisen jälkeen oli vuorossa Barcelona-matkani kohokohta eli käynti La Sagrada Familia -temppelin työmaalla. Puoli yhdentoista aikaan aamupäivällä nousin kirkon alla olevasta metroasemasta ja jouduin heti toteamaan, etten ollut yksin. Korttelin ympäri kiemurteli satojen metrien pituinen jono, jonka pää oli kaukana Avenida de Gaudin kulmauksessa venyen sieltä Carrer de Provenca -katua pitkin kärsimysfasadin puoleiselle läntiselle julkisivulle Carrer de Sardenyan eteen. Kävelin jonon ohitse etsien sen päätä ja mitä pidemmän matkan tein sitä epätoivoisemmaksi tulin. Jono vain jatkui ja jatkui eikä sen päätä tuntunut näkyvän. Sitten se tuli vastaan enkä voinut muuta kuin asettua sen jatkoksi. Hetken jo mietin, tulenko myöhemmin uudelleen, mutta sitten ajattelin, ettei tässä muutakaan tekemistä ole. Jono eteni kuitenkin yllättävän nopeasti ja puolen tunnin kuluttua olin jo temppelin sisäpihalla. Onneksi aurinko paistoi vielä kirkon takaa ja jonossa sai odottaa varjon puolella. Pääsylipun hinta oli kaksitoista euroa ja maksuvälineeksi kelpasi vain käteinen.

Kävin viimeksi Barcelonassa neljä vuotta sitten. Kirkon rakennustyöt olivat edenneet jo niin pitkälle, että sisätilojen rakennustelineet oli poistettu. Nyt vasta sai kunnon käsityksen katedraalin koosta. Siitä oli tulossa valtava. Mittasuhteet olivat uskomattomia eikä rakennuksen kokoa voi sanoin kuvailla. Tein nopean kierroksen ja suuntasin heti torniin vievän hissin luokse. Viime kerralla torniin pääsi joko kiipeämällä tai hissillä. Jalkapatikkavaihtoehtoa ei enää turvallisuussyistä ollut ja hissi oli ainoa keino päästä torniin. Kuten arvata saattaa hissin edessä oli toivottoman pitkä jono, joka kiemurteli hitaasti eteenpäin. Hissiin mahtui kerrallaan enintään kuusi henkilöä ja monta kertaa se nousi huipulle vajaana, kun pienet seurueet eivät halunneet jakautua kahteen osaan. Jonottamista kesti melkein tasan tunti eikä jono ollut lainkaan lyhentynyt tuon tunnin aikana. Kaiken kukkuraksi tästäkin ilosta piti vielä maksaa kaksi ja puoli euroa hissimaksua.

Katedraalikierrokselle ei kannata lähteä nälkäisenä tai janoisena. Porttien sisäpuolella ei ole ravintolaa, mutta muutama juoma-automaatti löytyy kryptasta. Alueelta kerran poistuttuaan ei enää pääse sisälle ilman uutta jonotusta ja sisäänpääsymaksua. Tosin myöhemmin iltapäivällä jono on huomattavasti lyhyempi kuin aamulla ja on enää vain muutamia kymmeniä metrejä satojen metrien sijaan. Olin varautunut kierrokseeni isolla vesipullolla ja tukevalla aamiaisella. Vedelle tuli käyttöä pitkin päivää, sillä paahtava aurinko nosti lämpömittarin lukemat taas hyvän matkaa kolmenkymmenen asteen paremmalle puolelle. La Sagrada Familian näkeminen sisältä päin oli kaiken vaivan arvoinen. Vaikka tämä Antoni Gaudin (1852-1926) elämäntyöksi muodostunut temppeli on yhä yli sadan vuoden rakentamisen jälkeen keskeneräinen, on se jo nyt kaupungin tärkein nähtävyys ja maailmankuulu turistikohde, jota tullaan ihastelemaan ympäri maailmaa.

Buffetlounas

Katedraalissa vierähti tunti poikineen. Kilometrien mittaiset kävelyt kirkossa ja sen ympäristössä olivat kuluttaneet energiaa ja aloin tuntea itseni nälkäiseksi. Kiersin kirkon vielä kerran ulkoapäin ja napsin kymmenittäin valokuvia eri puolilta rakennusta. Huomasin aamupäivällä Carrer de Provenca -kadulla Mäkkärin lisäksi salaatteja tarjoavan ravintolan. Kävin tutustumassa kuppilaan tarkemmin kirkonmenojen jälkeen ja ravintola osoittautuikin kaikki-mitä-jaksat-syödä -ruokalaksi. Buffetravintola Lactuca ei tarjonnut pelkästään salaatteja noutopöydästä vaan myös palapitsaa, pastaa, juomia, erilaisia jälkiruokia, jäätelöä ja kahvia. Kaikki tämä maksoi lounasaikana vain 9,95 euroa. Summa sisälsi siis erittäin runsaan alkusalaatin, erilaisia pastavaihtoehtoja, perunoita eri tavoin laitettuina ja useita eri pitsavaihtoehtoja. Juomaksi sai valita mitä tahansa vedestä virvoitusjuomiin. Jälkiruuaksi oli tarjolla jäätelöä, vanilja- ja suklaapehmistä, hedelmiä, makea torttu, eri kahvilaatuja ja teetä. Noutopöytä kun oli kyseessä, kaikkea sai hakea lisää niin paljon kuin vatsa veti. Syötyäni tämän satsin en kaivannut enää iltapalaa. Ketjulla on useita ravintoloita eri puolilla Barcelonaa. Mikäli sattuu pyörimään keskustassa, lähimmät ruokalat löytyvät Catalunya-aukion ympäristöstä.

Kierros vanhassa kaupungissa

Päätin päivän kiertelemällä Barcelonan vanhassa kaupunginosassa. Alueella oli sadoittain pieniä putiikkeja kapeilla kaduilla. Vanha kaupunki on helppo löytää, sillä sinne voi poiketa kääntymällä jollekin La Rambla -kävelykadun sivukujalle, joista vilkkain lienee Avinguda del Portal de l’Angel. Myymälät ovat tuttuja kansainvälisiä ja eurooppalaisia merkkitavaraliikkeitä. Lisäksi alueella on paljon koruliikkeitä, matkamuistomyymälöitä ja vaatekauppoja. Kesä on kaikkialla suurten alennusmyyntien aikaa, joten ostin tarjouksesta kesäpaidan ja sortsit muutamalla kympillä. Uudet vaatteet tulivat halvemmiksi kuin reissussa rähjääntyneiden peseminen. Kello oli jo niin paljon, että ulkona alkoi hämärtää, ja lähdin hotelliin, jonne keskustasta oli matkaa metrollakin yli puoli tuntia. Illalla tutkin majoitustarjontaa Marseillessa, jonne olin lähdössä seuraavana päivänä perjantaina. Mitään halpoja yöpymisiä kaupungista ei löytynyt, joten Hotels.comin lähettämälle kymmenen prosentin alennuskoodille tuli taas käyttöä. Löysin lopulta edullisen hotellin kaupungin keskustasta ja alennusten jälkeen yhden yön hinta jäi juuri ja juuri asettamani viiden kympin ylärajalle.