Interrail 2010 - osa 1

Terveisiä Euroopan kiertueelta! Olen muutama päivä sitten palannut kolmen viikon Interrail-matkaltani Länsi-Euroopassa. Interrail-matkustaminen on jälleen alkanut nostaa suosiotaan. Tämä jo vuosikymmenien ikäinen konsepti matkustaa junalla ympäri Eurooppaa oli hyvin suosittua etenkin 1980-luvulla. Vuosituhannen lopussa sen suosio hieman hiipui, mutta on nyt jälleen kasvamassa. Interrail on verraton tapa kiertää vanhaa mannerta ja tutustua sen eri valtioihin, kaupunkeihin, historiaan ja kulttuureihin. Junalippujakin on saatavilla useita eri muotoja matkan kestosta, kohteesta ja matkustajasta riippuen. Valitsin kuukauden voimassa olevan Global-passin, jolla sai kulkea vapaasti eri puolilla Eurooppaa. Matkustusmukavuuden voi myös valita, sillä matkalippuja voi ostaa joko ykkös- tai kakkosluokan vaunuihin. Oma lippuni oikeutti matkustamaan ykkösluokassa.

Matkan toinen tärkeä komponentti on yöpyminen. Perinteisesti Interrail-matkaan kuuluu yöpyminen hostelleissa, mutta mantereelta löytyy lukematon määrä edullisia hotellejakin. Matkasuunnitelmaani kuuluivat majoitukset halvoissa hotelleissa, joita varailin matkan varrella Internet-yhteydellä varustetulla miniläppärilläni.

Ernest Hemingwayn jäljillä

Suunnittelin Euroopan-matkaani jo itse asiassa vuosi sitten. Silloin en saanut kuitenkaan aikaiseksi matkasuunnitelmaa ja niin koko hanke kariutui. Aivan kokonaan en Interrail-matkaani hylännyt, sillä päätin lopulta toteuttaa sen tänä kesänä. Kaavailin matkareitin aluksi Ernest Hemingwayn (1899-1961) Ja aurinko nousee -kirjan pohjalta. Siinä matkustetaan Pariisista Pamplonaan, Espanjaan, jossa juhlitaan joka kesä Pyhä Ferminin fiestaa ja sen kuuluisia härkäjuoksuja läpi kaupungin. Tarkoituksenani ei kuitenkaan ollut osallistua kyseiseen juhlaan vaan seurata ainakin jonkin matkaa Hemingwayn jalanjälkiä. Romaanin seikkailu päättyy Madridiin, Espanjan pääkaupunkiin, jonka asetin yhdeksi tavoitteekseni matkalle. Pariisiin suunnittelin saapuvani Kölnin ja Brysselin kautta. Tätä ennen suunnitelmaan kuului piipahtaa Kööpenhaminassa ja Hampurissa. Matka jatkui Madridin kautta Barcelonaan ja sieltä Marseilleen, Lyoniin ja Sveitsin Bernistä takaisin Saksanmaalle Frankfurtiin, josta suunnitelmani mukaan alkoi paluumatka kotiin. Koko kierrokseen olin varannut alustavasti aikaa kolme viikkoa, mutta se oli vain suunnitelma, sillä jokainen päivä saattoi muuttaa suunnitelmia matkan varrella. Lukiessasi tätä matkakertomusta tulet huomaamaan, ettei matkasta puuttunut, kuten sanonta kuuluu, "vauhtia ja vaarallisia tilanteita."

Valmistautuminen matkaan

Tukholman saaristoa

Tukholman saaristoa

Kuva
Matti Mattila

Matkavalmisteluni olivat minimaaliset. Sen verran tein valmisteluja, että suunnittelin karkean reitin, jota ajattelin noudattaa löyhästi, sillä lähdin matkalle tarkoituksellisesti hieman seikkailumielellä. Kolme viikkoa oli loppujen lopuksi lyhyt aika kiertää Eurooppaa eikä siinä ajassa ehtisi käydä kuin rajallisen määrän kohteita, mikäli mieli tehdä muutakin kuin istua junassa kaiket ajat. Tavoitteenani oli myös eräänlainen kulttuurimatka, jolla halusin tutustua muutamiin historiallisiin kohteisiin erityisesti Ranskan Välimeren puoleisella alueella. Suunnitellessani reittikarttaa jouduin moneen kertaan miettimään reittejä uudelleen, jotta matkustuspäivistä ei olisi tullut liian pitkiä. Pidin kuuden tunnin yhtäjaksoista junamatkaa eräänlaisena ylärajana. Ajoitin junamatkat pääasiallisesti aamupäiviin, mikä merkitsi usein aikaisia herätyksiä. Tällä tavalla perillä jäi enemmän aikaa tutustua kohteeseen, vaikka olisin ollut siellä vain yhden päivän. Lisäksi halusin minimoida yöpymisten määrän, koska majoitukset Etelä-Euroopassa eivät olleet näin lomasesongin aikana mitään edullisia. Kun reittikartta oli valmis, selvitin joidenkin junien aikatauluja joko Rail Europen tai Saksan rautateiden reittioppaalla. Aikatauluilla sain selville, miten junat kulkivat ja missä milloinkin joutuisi yöpymään. Pamplonan vierailuni jäi vain neljään tuntiin, koska kaupunkiin kulki junia vain kahdesti päivässä aamulla ja illalla enkä halunnut jäädä sinne yöksikään. Kirjoitin suunnitelman paperille ja otin sen mukaan matkalle ohjeelliseksi reitiksi.

Lauantai 10. heinäkuuta - ensimmäinen päivä

Olin ostanut matkaa varten 55 litran Jotos Volcano -repun tai oikeastaan rinkan. Reppu ei ollut kallis ja oli vieläpä alennusmyynnissä ja tuntui olevan kaikin puolin sopiva tarkoitukseen Interrail-matkalle. Pakkasin reppuun aluksi kaiken sen, mitä kuvittelin kolmen viikon matkalla tarvitsevani. Kun rinkka alkoi näyttää ylensyöneeltä jouluporsaalta, poistin melkein puolet tavaroista. Ensimmäisenä puolitin alusvaatteiden, paitojen ja sukkien lukumäärän. Pakkasin mukaan yhdet pitkät housut, villapaidan, sandaalit ja kaksi paitaa sekä alusvaatteita ja sukkia viikon tarpeeksi. Päädyin sitten lopulta ajatukseen, että pesen vaatteita matkan varrella. Vaikka repun sisältö oli puoliintunut, näytti se yhä täyteen ahdetulta ja jotenkin ylitsepursuavalta. Joko reppu oli liian pieni tai sitten sitä tavaraa oli kuitenkin tullut pakattua jotain turhanpäiväistä. Se selvisi punnituksella. Reppu painoi hieman yli yhdeksän kiloa, ja se oli mielestäni liikaa. Painoa kerryttivät vaatteiden lisäksi hygieniatarvikkeet sekä miniläppäri tarvikkeineen. Repun koko oli sopiva, mutta tavaraa vain oli paljon. Tässä vaiheessa aloin kaivata universaalia laturia. Repussa oli viisi laturia. Se oli uskomaton määrä, mutta niitä vain kertyi, kun jokaiselle laitteelle oli omansa.

Kööpenhaminan rautatieasemalla

Kööpenhaminan rautatieasemalla

Kuva
Matti Mattila

Kokeilin reppua selkääni ja se tuntui siedettävältä yhdeksän kilon painostaan huolimatta. Koin sen kaikesta huolimatta hiostavaksi ja ehkä sittenkin liian painavaksi taakaksi selälleni, joten puolitoista tuntia ennen laivan lähtöä päätin vaihtaa repun vanhaan kunnon matkalaukkuun, jossa oli vetokahva ja pyörät. Oikeastaan matkalaukku oli ollut alkuperäinen ajatukseni jo vuosi sitten, mutta valitsin repun, koska halusin molemmat kädet vapaaksi. Matkalaukun kanssa toinen käsi on jatkuvasti vetokahvassa kiinni ja viimeistään portaissa huomaa perässä vedettävän laukun hankalaksi. Siirsin tavarat repusta matkalaukkuun ja yllätyin. Sekin tuli täyteen, vaikka laukku näytti päällisin puolin huomattavasti isommalta kuin rinkkani. Niin vain sitten lähdin matkalaukkuni kanssa kohti Katajanokan terminaalia, sillä laivamatka Tukholmaan oli alkava puoli kuuden aikaan illalla. Reppu jäi kotiin ja matka satamaan alkoi.

Matkavarusteisiini kuului myös miniläppäri sekä valokuvauskalusto. Kameraksi valitsin käytännöllisen digipokkarin, sillä järjestelmäkameran kuljettaminen pitkin Eurooppaa ei kuulostanut kovin kevyeltä tehtävältä etenkin, kun reppu oli jo nyt pakattu yli äyräiden. Otin mukaan myös videokameran sekä vastahankkimani GPS-tallentimen. Tallennin on hyödyllinen väline, sillä se tallentaa paikkatietoja, jotka voi myöhemmin yhdistää matkan varrella otettuihin valokuviin. Kolme vuotta sitten ostamani Sony GPS-CS1KA -tallennin sanoi viime kesänä työsopimuksensa irti eikä se enää löytänyt GPS-satelliitteja. Ostin tänään lauantaina uuden tallentimen, Sonyyn verrattuna puolta halvemman Ventus GPS Route Logger G730 -laitteen Kampin ostoskeskuksessa sijainneesta Teknikmagasinet-rihkamakaupasta. Ensivaikutelmat tallentimesta olivat hyvät, sillä ehdin iltapäivällä asentaa sen ohjelmiston miniläppäriin ja pääsin kokeilemaan sitä laivan aurinkokannella.

M/S Gabriellan savupiippu

M/S Gabriellan savupiippu

Kuva
Matti Mattila

Miniläppäri oli tärkeä työkalu kolmestakin syystä. Ensinnäkin tavoitteenani oli kirjoittaa sillä matkapäiväkirjaa joka ilta. Toisekseen läppärin tehtävänä oli toimia valokuvien ja muiden materiaalien välivarastona. Kolmanneksi läppäri oli verraton apu Internet-yhteyksissä, kuten sähköpostissa, valokuvien jakamisessa nettiin sekä tietysti karttana ja hotellihuoneiden varauksissa. Miniläppäri kuului siis ehdottomasti matkavarusteisiini, vaikka se lisäsikin matkatavaroitteni painoa.

Helsingistä Tukholmaan

Olin käynyt varaamassa laivamatkan Helsingistä Tukholmaan alkukuusta. Lauttamatka maksoi 25 euroa Interrail-alennuksella. Varasin myös C-luokan neljän hengen hytin ja jouduin pulittamaan siitä omaa käyttöäni varten koko hinnan eli 80 euroa. Mukavuus oli kallista, mutta pienen hytin jakaminen ventovieraiden kanssa ei oikein ollut mieleeni. Nelosen ratikka kolkutteli Katajanokan terminaaliin, ja pääsin laivaan heti lähtöselvityksen jälkeen. Viking Linen matkamyymälässä ei aikoinaan kysytty Interrail-lippuani, mutta nyt viimeistään lähtöselvityksessä se piti näyttää. Viking Linen Gabriella-matkustajalaiva lähti muutaman minuutin etuajassa. Puoli tuntia aikaisemmin oli vastarannalta lähtenyt Silja Linen Silja Serenade, jonka aurinkokansi suorastaan pursui matkustajista toisin kuin meidän laivallamme. Reelingin ääreltä löytyi hyvin tilaa seurata laivan lähtöä Helsingistä. Katselin kannella jonkin aikaa laivan lähtöä ja kurvailua Kustaanmiekan läpi. Söin pienen iltapalan yhdeksännen kannen Sky Cafe -cafeteriassa ja painuin maata.

Julkaistu tiistaina 3.8.2010 klo 9:29 avainsanalla matkailu.

Edellinen
Andy Collins - osa 23
Seuraava
Interrail 2010 - osa 2
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä