Perjantai 16. heinäkuuta - seitsemäs päivä

Olin tehnyt matkaa nyt viikon verran ja reissustani oli kolmasosa takana. Perjantaiaamuna sain nukkua pidempään, sillä juna San Sebastianiin lähti vasta yhden aikaan iltapäivällä. Se olikin ainoa yhteys tuohon kaupunkiin myöhäisen iltajunan lisäksi. Hotellihuone piti luovuttaa kymmeneen mennessä aamulla, joten pakkasin tavarat ja suuntasin kaupungille tappamaan aikaa. Käytin viiden matkan lipustani toiseksi viimeisen matkan ja ajoin Porte de Bourgognen pysäkille, jossa vaihdoin C-linjalle ja jatkoin vielä yhden pysäkin verran Place de la Bourse -aukiolle. Aukio avautui idässä La Garonne -joelle ja sen vastakkaisella puolella sijaitsi tyylikäs ja mahtavanoloinen kaupparekisterin rakennus. Joen ranta oli suosittu virkistäytymiskohde ja turistien sekä kaupunkilaisten kansoittama. Näppäiltyäni muutamia valokuvia rantamaisemista kävelin vielä tovin aukion takaa alkaneella Rue Saint-Rémi -kadulla. Käännyin poikkikadulle Rue Sainte-Catherinelle, joka oli vielä aamupäivällä hiljainen. Sieltä päädyin Sainte-Catherinen raitiovaunupysäkille, josta vihdoin kolkuttelin takaisin Bourgognen seisakkeelle vaihtamaan rautatieaseman suuntaan ajaneeseen linjaan. Ratikkalippu piti leimata myös vaihtojen yhteydessä, mutta tästäkin huolimatta matkakorttiini jäi vielä yksi käyttämätön matka. Ennen asemaa käväisin läheisessä Spar-kaupassa ostamassa juotavaa matkaevääksi. Vietettyäni kaupungilla muutaman tunnin alkoi taas jännittävä hetki matkastani, kun juna saapui laiturille ja aloin etsiä vapaata istumapaikkaa ykkösluokassa. Onneksi siellä oli mukavasti tilaa ja sain hyvän ja tilavan paikan pienellä pöydällä ja sähköliitännällä töitäni varten.

Bordeaux’sta San Sebastianiin

Säät olivat suosineet matkaani Bordeaux’ssa. Helteet jatkuivat, mutta Biarritzia lähestyttyämme säätila muuttui pilvisemmäksi. Iltapäiväjunan päätepysäkki oli Irun. Siellä odotin puoli tuntia vaihtoa paikallisjunaan, jolla pääsin noin parissa kymmenessä minuutissa San Sebastianiin. Asema oli pieni pahainen kyläpysäkki, jonka lipunmyyntitiskille muodostui heti junan saavuttua valtava jono. Tiskillä palveli vain yksi henkilö ja hallissa näytti vallitsevan kaaos. Aseman opasteet olivat niukat ja aivan sattumalta löysin lähtölaiturin pistäydyttyäni ulkona. Joku kysyi minulta bussien lähtölaituria ja selitin hänelle, että seuraa katonrajassa olevia symboleita, joista yksi kuvasi bussia. Juna odotti laiturilla, mutta se oli saarrettu köysillä. Pujottauduin köyden ja seinän välistä laiturille ja menin istumaan sisälle junaan. Kukaan ei käynyt tarkastamassa matkalippujamme Bordeaux’n asemalta lähdettyämme. Olisin siis periaatteessa voinut matkustaa ilmaiseksi San Sebastianiin. Hieman ennen Irunin asemaan junaan nousi joukko siviilipukuisia poliiseja tarkastamaan matkustajien passit ja henkilöpaperit. Poliisien lähdettyä ympärilläni alkoi keskustelu sitä, miksi poliisilla ei ollut univormua. Joku tiesi kertoa, etteivät he halua tulla tunnistetuiksi, koska seutu tunnettiin ääriliikkeen aktivismista. Olimmehan me sentään tulossa Baskimaalle.

Paikallisjuna Irunista ajoi parissakymmenessä minuutissa San Sebastianiin. Ikkunasta näin upeita maisemia ja ensivaikutelmani matkakohteesta oli vain positiivinen. Asemalla oli erittäin ystävällinen vastaanotto ja miellyttävä palvelu. Varasin heti paikkaliput seuraavan päivän junaan ja asiointi kävi helposti englanniksi. Myyjä oli erittäin ystävällinen ja sain häneltä myös kaupungin kartan, jolla suunnistin hosteliin. Pension Balerdi sijaitsi aivan keskellä kaupunkia ja samalla myös vilkkainta yöelämää. Majoitus oli vaatimaton, mutta siisti ja täysin riittävä yhden yön nukkumiseen. Hostelissa oli jaettu kylpyhuone ja huoneessa oma televisio. Yhden hengen huoneeni oli pieni ja sinne mahtui juuri ja juuri sänky eikä oikein muuta. Ikkuna antoi ulos kadulle, mutta siinä oli hyvä äänieristys eivätkä yöelämän äänet kantautuneet huoneeseen. Myös hostelissa oli erittäin ystävällinen palvelu ja mikä parasta, ilmainen langaton nettiyhteys. Tähän mennessä päivän Internet-yhteyden hinta oli vaihdellut kymmenestä eurosta maksuttomaan. Katsastin sähköpostit ja Tanskan rautateiltä oli tullut vastaus reklamaatiooni, jonka olin lähettänyt sähköpostilla tiistaina eli heti seuraavana päivänä kohtalokkaan junamatkan jälkeen. Viestissä tiedusteltiin, missä olin tehnyt paikkavarauksen. Vastasin viestiin lähettämällä kaikki mahdolliset tiedot paikkavarauksesta. Ruotsin rautateiltä ei ollut vielä kuulunut mitään, vaikka tein reklamaation samaan aikaan kuin Tanskaankin.

Keskustakierros San Sebastianissa

San Sebastian oli mahtava kaupunki. Sen ilmapiiri oli hyvin kansainvälinen. Lähdin heti kiertämään kaupunkia ja aloitin vanhasta kaupunginosasta, jossa myös hostel sijaitsi. Kapeiden katujen ja kujien jälkeen saavuin satamaan Paseo del Muelle -kadulle. Jatkoin Lasta Plazaa pitkin kuuluisan Playa de la Concha -hiekkarannan reunalle. Tämä oli nyt sitten vihdoin se sama ranta, jolla Ernest Hemingway (1899-1961) vietti Jake Barnesin pseudonyymillä vapaa-aikaansa Ja aurinko nousee -kirjassa. Tuntui uskomattomalta seistä siinä samalla paikalla, jossa kuuluisa kirjailija oli ollut 1920-luvulla kirjan ilmestymisen aikoihin. Yksi matkani tavoitteista täyttyi, kun katselin vähäväkistä Conchaa. Sää San Sebastianissa oli pilvinen mutta poutainen. Tummanpuhuvat pilvet eivät kuitenkaan enteilleet hyvää ja ne olivat saaneet ihmiset kaikkoamaan suositulta rannalta jo puoli kuuden aikaan iltapäivällä. Kaupungin keskustassa eli Centrossa oli kilometrikaupalla katuja, joiden varsilla oli sadoittain pikkuputiikkeja, koruliikkeitä, konditorioita, baareja, vaatekauppoja ja silmiinpistävän paljon jäätelöbaareja. Ihmisiä tungeksi kaikkialla ja turistien määrä oli valtava. Tämä kaupungin värikkyys vahvisti sen kansainvälistä ilmettä entisestään. Ruokaravintolaa oli sen sijaan vaikea löytää eikä kaupungille kannattanutkaan mennä nälkäisenä. Tarjolla oli tietysti tapaksia baareissa ja kahvileipiä kahvilakonditorioissa. Täytin vatsani jo toistamiseen pikaruualla La Bretxan paikallisessa Mäkkärissä. Naapuripöytään istuutui kovaääninen suomalainen perhe, joten San Sebastian tuntui todella olleen kansainvälinen kaupunki. Samaan aikaan Boulevard Zumardialle ilmestyi karnevaalikulkue, jota seurasi tuhatpäinen yleisö. Muualla esiintyivät katutaiteilijat ja muusikot viihdyttäen ohikulkijoita. Kahdeksan aikaan illalla alkoi taivaalta tippua muutama pisara vettä. Olin jo siirtynyt lähemmäs hosteliani Calle de San Juanin kulmille, josta yhdeksän aikoihin siirryin huoneeseeni pidättelemään sadetta ja suunnittelemaan seuraavan päivän ohjelmaa.