Interrail 2010 - osa 22

Kokemuksia Interrail-matkalta

Interrail-matkaajalle löytyy entuudestaan varmasti kosolti vinkkejä omieni lisäksi. Olen kuitenkin koonnut tähän kokemuksiani erityisesti ykkösluokan matkustajan näkökulmasta matkustettuani Interrail-matkan Länsi-Euroopan läpi kesällä 2010. Junamatkoja voi tehdä Euroopassa kuten muuallakin joko kakkos- tai ykkösluokassa. Perinteisin tapa lienee matkustaa edullisemmassa kakkosluokassa, sillä ykkösluokan matkalippu on kalliimpi. Hintaero selittyy luonnollisesti matkustusmukavuudella ja palveluilla. Kokemukseni mukaan suosittelen kalliimmasta hinnasta huolimatta matkustamista ykkösluokassa, koska palvelu on usein erinomaista vaikkakin vaihtelee paljon maittain.

Budjetti

Matkustusmukavuuden maksimoimiseksi matkustin junan ykkösluokassa. Valinta oli oivallinen, sillä useiden tuntien matkanteko taittui joutuisasti matkapäiväkirjaa kirjoittamalla. Kakkosluokassa ei pääsääntöisesti ollut sähköliitäntöjä mikrotietokonetta varten, joten tästäkin syystä luokan valinta oli oikeaan osunut. Matkustaminen ykkösluokassa ei ollut kuitenkaan halpaa. Lähes poikkeuksetta juniin piti varata maksullinen istumapaikka ennakkoon. Varausmaksut kasvattivat menoja, joita yritin pitää kurissa varaamalla toisinaan halvempia matkoja kakkosluokassa ja siirtymällä sitten ykkösluokassa mahdollisesti vapaana olleelle istuimelle junan lähdettyä.

Matkatavarat

Miniläppäri
Kuva
Matti Mattila

Interrail-matkalle kannattaa pakata normaalin ulkomaanmatkan edellyttämiä tarvikkeita. Tavaroiden kuljettamiseen voi valita perinteiseen reilaajatyyliin rinkan tai matkalaukun, johon itse lopulta päädyin. Pakkasin mukaan myös pienen repun, koska halusin kuljettaa osan tärkeistä tavaroista ja papereista jatkuvasti mukanani. Tärkeisiin varusteisiini kuului myös miniläppäri eli erittäin pienikokoinen kannettava tietokone. Se ja nettiyhteydet olivat korvaamaton apu matkan varrella niin jatkoyhteyksien suunnittelussa kuin majoitusten varauksissakin. Netin karttapalvelut olivat myös kovassa käytössä, sillä suunnittelin usein niiden avulla matkareitin rautatieasemalta hotelliin.

Aikataulut

Junat ovat luotettavia, turvallisia ja täsmällisiä. Kaikkeen pitää kuitenkin varautua eivätkä matkasuunnitelmat aina toteudu kellontarkasti. Joskus junat myöhästyvät tai lähtevät myöhässä ja joskus matka voi katketa kokonaan. Tämän vuoksi en suosittele minuuttiaikataulua Interrail-matkalle, sillä sitä voi olla mahdotonta noudattaa. Suunniteltu junayhteys voi olla täyteen varattu, jolloin voi joutua odottamaan seuraavaa junaa ellei sitten halua matkustaa kakkosluokassa tai muuttaa kokonaan reittiään. Yrittäessään noudattaa tarkkaa matkustusaikataulua tulee vain turhaan stressattua. Interrail-matkan luonteeseen kuuluu pieni seikkailu ja tilanteiden nopeat muutokset. Saksan rautateiden verkkosivuilla on erittäin kattava aikataulukysely, jolla voi helposti selvittää myös muiden maiden junien ja paikallisjunien aikatauluja.

Matkustaminen

Suuremmilla asemilla ei yleensä ole ongelmia löytää lähtölaituria. Katsaus aseman monitoreihin kertoo yleensä riittävät tiedot, mutta pienemmillä asemilla voi joutua kysymään ohjeita. Kyläpahasten asemilla ei nimittäin aina ole edes kylttejä, joissa kerrottaisiin matkustusohjeita ja joskus jopa aseman nimeä saa arvailla, koska paikkakunnasta kertovia kylttejä on vain yksi ja sekin asemarakennuksen seinässä, jonne ei aina ole näköyhteyttä junan viimeisistä vaunuista. Junani pysähteli joillakin pienillä paikkakunnilla Saksassa ja Ranskassa, mutta en aina tiennyt, missä kylässä olimme, koska en nähnyt aseman nimeä kunnolla.

Junavaunussa
Kuva
Matti Mattila

Junamatkustaminen Espanjassa ei ole yhtä vapaata kuin Suomessa tai pohjoisempana Euroopassa kuten Saksassa. Syykin on melko selvä, sillä asemilla ja juniin tehdään aika ajoin attentaatteja, mikä selittää tiukat lähtöselvitysmenettelyt ja näkyvästi partioivien vartijoiden suuren määrän asemilla. Junien lähtölaituritkin vaihtelevat ja ne kuulutetaan vasta 20 minuuttia ennen junan lähtöä, joten painettujen aikataulujen lähtölaituritietoihin ei kannata luottaa.

Matkustusmukavuus

Pääsääntöisesti ykkösluokan istuimet ovat huomattavasti mukavammat ja isommat kuin kakkosluokassa. Istumapaikoilla on runsaasti jalkatilaa eikä käytävilläkään ole ahdasta, koska vaunuissa on lähes aina vain kolme istuinta vierekkäin kakkosluokan neljän sijaan. Kansainvälisissä junissa, kuten Intercity Express (ICE), on tyypillisesti enemmän palveluita kuin valtion sisäisissä yhteyksissä. Junissa on kahvitarjoilu, päivän lehdet ja joissakin jopa pieniä välipaloja. Joissakin ICE-junissa tarjoilijan voi kutsua hattuhyllypaneelissa olevaa nappia painamalla. Tarjoilijat myös kiertävät osastossa jakamassa välipaloja ja keräämässä matkustajien tilauksia.

Mainosslogan
Kuva
Matti Mattila

Kaikissa eurooppalaisissa junissa ei ollut nettiyhteyksiä skandinaaviseen tapaan. Tällaisena nettiyhteyksistä riippuvaisena koin netin puuttumisen hieman hankalana, sillä asioiden hoitaminen siirtyi aina myöhemmäksi. Junassa olisi ollut kyllin aikaa hoitaa varauksia ja tarkistaa sähköpostit. Pitkillä junamatkoilla riitti tosiaankin aikaa, jonka käytin hyödykseni aina silloin kuin se oli mahdollista kirjoittamalla matkapäiväkirjaani mukana kulkeneella mikrotietokoneella. Mikron akun kestolla tosin oli rajoituksensa ja joskus työstä ei tullut mitään, kun vaunussa tai istuimen lähistöllä ei ollut sähköliitäntää akun lataamista varten.

Odotustilat

Monien rautatieyhtiöiden asemilla on omat odotustilat ykkösluokan matkustajille. Nämä ilmastoidut tilat on usein merkitty Lounge- tai Club-nimellä ja niihin pääsee sisään ykkösluokan lippuaan näyttämällä. Kaikissa maissa Interrailin ykkösluokan matkalippu ei kuitenkaan kelpaa ja eroja on jopa kaupungeittain. Tiloissa on usein ilmainen kahvi- ja virvoketarjoilu, nettiyhteys ja päivän lehdet. Tukholmassa tilat löytyvät päärautatieaseman toisesta kerroksesta nimellä SJ Lounge. Kölnissä tilat ovat katutasosta katsottuna toisessa kerroksessa eli junien lähtölaituritasolla ja ne on merkitty nimellä DB Lounge. Käytävällä on itse asiassa kaksi odotustilaa, joista perimmäinen on varattu ykkösluokan matkustajille. Frankfurtissa tilat ovat lipunmyyntitoimiston yläpuolella toisessa kerroksessa. Ranskan puolella Bordeaux’ssa ei ykkösluokan matkustajille ollut tarjolla mitään normaalia enempää. Madridissa ja Barcelonassa sijaitsi ylellinen Club Sala lähtöhallin perällä. Ovella piti näyttää istumapaikkavaraus, pelkkä matkalippu ei riittänyt sisäänpääsyyn. Klubiin pääsi sisään aikaisintaan kaksi tuntia ennen junan lähtöä ja tarjoilut oli kulutettava salissa eli niitä ei voinut viedä mukanaan.

Matkustuspalvelut

Ykkösluokan matkustajille on monilla asemilla oma palvelupisteensä. Niitä kannattaa etsiä, sillä niissä ei yleensä ole juurikaan jonoa. Saksassa palvelupisteet on merkitty selvästi 1. Klasse -merkinnällä.

Ruokailu

Pizza Royale
Kuva
Matti Mattila

Kaupunkien keskustoista ei aina löytynyt helposti ruokaravintoloita. Baareja oli melkein jokaisen kadun varrella ja niistä sai pientä suuhunpantavaa ja Espanjassa tietysti tapaksia. Pikkupalat eivät olleet kovin halpoja, ja jo muutaman pienen sämpylän hinnalla sai kunnon aterian jostakin ravintolasta. Muutaman päivän pikaruokadieetin jälkeen alkaa kaivata vaihtelua ruokavalioon. Hyvä vaihtoehto kansainvälisten pikaruokaravintoloiden tarjontaan Espanjassa löytyi El Corte Ingles ja Ranskassa Printemps- ja Lafaytte-tavarataloketjujen ravintoloista, joista sai kohtuuhinnalla päivän lounaaksi tavallista kotiruokaa. Tyypillisesti pystykahviloissa myytiin täytettyjä patonkeja, ja mietin useaan otteeseen, että näilläkö ihmiset elivät? Totta oli myös, ettei etelämpänä vastaan tullut juuri lihavia ihmisiä, vaikka niin olisi luullut kaikkien niiden tarjolla olleiden herkkujen määrästä päätellen. Ihmisten vatsat kasvoivat sitä suuremmiksi mitä pohjoisemmaksi tultiin. Saksassa miehet olivat jo vatsakkaita, mutta selkeimmin hyvinvoinnin tason näki ruotsalaisten vyötäröiltä niin miehiltä kuin naisiltakin. Lihava ranskalainen tai espanjalainen saattoi olla varmaankin kylänsä nähtävyys.

Panin merkille, että Euroopassa ja erityisesti Ranskassa ja Espanjassa oli vahva konditoriakulttuuri, joka tarjosi monensorttisia makeita leivonnaisia ja kahvileipiä. Vastaavasti jäätelökulttuuri poikkesi suomalaisesta. Siinä missä suomalaiset ostavat jäätelötuutteja ja -puikkoja kaupan pakastealtaasta, eurooppalaiset menevät jäätelöbaariin ja nauttivat irtojäätelöä. Ruokakaupoista en löytänyt tuutteja tai puikkoja vaan ainoastaan suuria perhepakkauksia.

Kahvimuki
Kuva
Matti Mattila

Kahvia juodaan Etelä-Euroopassa toisella otteella kuin täällä Pohjolassa. Kahviloista oli turha yrittää tilata suuria kahviannoksia, sellaisia kuin ei yksinkertaisesti tunnettu. Sikäläiset kahvikoneet keittivät vain desilitran kahvia kerrallaan ja jos halusi tupla-annoksen, piti ostaa kaksi kupillista, jotka suurten kuppien puutteessa tarjoiltiin poikkeuksellisesti korkeasta juomalasista. Tämän vuoksi suosinkin Starbucksin kahviloita aina, kun sellainen tuli vastaan ja kahvihammasta kolotti. Siellä pieninkin cafe latte tall oli vähintään kolme desilitraa ja grande-annos jo melkein puoli litraa. Ensimmäiset isot kahviannokset sain vasta palattuani Ruotsiin. Tuntui mukavalta pidellä taas suurta kahvikuppia kädessään sen jälkeen, kun oli yrittänyt sovittaa sormiensa väliin eteläisen serkkumme nukkekodeista lainattuja astioita.

Kulttuurierot

Kansakunnat kaikkialla maailmassa ovat ylpeitä maastaan ja kulttuuristaan. Mitä etelämmäksi Eurooppaa liikutaan sitä selvemmin ihmisten patriotismi alkaa näkyä. Turistin kannalta tämä tarkoittaa yleensä palvelua paikallisten omalla äidinkielellä. Englantia osataan huonosti suurissa eurooppalaisissa maissa kuten Ranskassa, Saksassa ja Espanjassa. Suurissa kaupungeissa sentään löytyy aina kielitaitoista paikallisväkeä. Toisinaan suhtautuminen ulkomaalaisiin ja turisteihin on nihkeää ja kylmäkiskoista. Asioita selitetään äidinkielellä ja kun turisti ei ymmärrä, niin hän saa tuhahduksen ja vihaisen mulkaisun päälleen. Toisinaan tiskin takana työskentelevä virkailija voi vain yksinkertaisesti todeta junan olevan täynnä, koska ei välttämättä osaa palvella englanniksi ja haluaa päästä eroon vaikeasta asiakaspalvelutehtävästä. Toisinaan asiansa kannattaa aloittaa auttavalla kyseisen maan kielitaidollaan. Jossakin vaiheessa kuuntelija kyllästyy tankeroon ja oman kielensä pilkkaamiseen ja saattaa vaihtaa englantiin, joka usein on molemmille osapuolille vieras kieli ja asettaa näin keskustelukumppanit samalle viivalle.

Julkaistu tiistaina 24.8.2010 klo 16:50 avainsanalla matkailu.

Edellinen
Interrail 2010 - osa 21
Seuraava
Interrail 2010 - osa 23
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä