Perjantai 12.7. - kuudes päivä

Armoton herätyskello soitti melodiaansa varttia vaille viisi aamuvarhaisella. Päivän ohjelma koostui taas kerran kahdesta junamatkasta, joiden lopullisena määränpäänä oli Toulouse eteläisessä Ranskassa. Ensimmäisen osuuden juna lähti Luxemburgista kuudelta aamulla ja vei kahden tunnin ajon jälkeen Pariisiin. Aamujuna oli sen verran varhainen, että vaunussa oli runsaasti tilaa, joka tosin hupeni pikkuhiljaa asemalta toiselle tultaessa. Saavuimme kello seitsemältä Metziin, jossa pikajunan ykkösluokka alkoi taas vähitellen täyttyä mustapukuisista liikemiehistä matkalla mitä ilmeisimmin liikeneuvotteluihin tai työpaikoilleen tunnin ajomatkan päähän Pariisiin. Tällä kertaa olin pakannut kesäisen turistiasuni matkalaukkuun ja pukeutunut vähemmän huomiota herättävästi tummiin pitkiin housuihin ja tummempaan paitaan. Tämän seikan olin pannut merkille jo viime kerralla, kun kolme vuotta sitten reilasin Ranskan läpi nopealla TGV-junalla.

Luxemburgista Toulouseen

Alkuperäisen matkasuunnitelmani mukaan olisin saapunut Toulouseen puoli yhdeksän aikaan illalla. En olisi ehtinyt käydä kaupungilla vaan ainoastaan kirjautua hotelliin ja jatkaa taas seuraavana aamuna matkaa uuteen kohteeseen. Päästäkseni illalla nopeasti yömajaani pitkän junamatkan jälkeen olin varannut jälleen Ibis-hotellin, joka sijaitsi kätevästi rautatieasemaa vastapäätä. Jouduin yöpymään Toulousessa ennen kuin jatkoin matkaani seuraavaan kääpiövaltioon eli Andorraan, jonne oli päivittäiset bussiyhteydet Toulousesta. Nyt istuin kuitenkin neljä tuntia aikaisemmassa junassa matkalla kohti Pariisia, jossa minulla oli tunti aikaa vaihtaa itäiseltä rautatieasemalta Montparnassen asemalle. Kello oli 20 yli kahdeksan, kun saavuin aikataulun mukaisesti Ranskan ja rakastavaisten pääkaupunkiin. Ensi töikseni etsin metroyhteyksiä, sillä minun oli päästävä neloslinjalle. Metro löytyi helposti hyvien opasteiden ansiosta ja kohta olin jo ostamassa matkalippua automaatista. Kiiruhdin asemalle juuri tulleeseen junaan, joka lähti niin äkäisesti, että horjahdin erään pariisilaisnaisen syliin. Hänen aamunsa jatkui siitä varmaan huonosti ja päivällä työpaikalla riitti taatusti puheenaihetta onnettomista turisteista, jotka matkustivat ensimmäistä kertaa metrossa. No, Pariisin metro on minulle kyllä tuttu kulkuväline useiden aikaisempien vierailujeni ajoilta ja olihan se mukavan pehmeä törmäys.

Junan vaihto Pariisissa

Aikaa ei ollut hukattavaksi Pariisissa. Metromatkaan ja Montparnassen asemalle suoriutumiseen meni uskomattomalta kuulostaneet 40 minuuttia. Montparnassen metropysäkillä ensimmäinen ajatukseni oli tietysti, että mihin suuntaan piti sitten mennä. Ulosmenoteitä oli kaikkialla, ja tuntematta reittejä sen paremmin aloin suunnata kohti edessä häämöttänyttä sortie-kylttiä ja juuri kun oli valitsemassa kahteen suuntaan jakautuneen käytävän välissä, huomasin toisella seinällä pienellä nuolella varustetun pikkuruisen kyltin "lignes grandes" eli suuret linjat, mikä viittasi päärautatielinjoihin. Se oli lupaava viesti, ja lähemmin kun tarkastelin kylttiä, löytyi sieltä muillakin kielillä opastus rautatieasemalle. Ehdin asemalle ajoissa, ja junan lähtöön oli aikaa enää 25 minuuttia. Luxemburgissa paikkavarauksen minulle myynyt miesvirkailija tosin vakuutti, että aikaa asemien vaihtoon olisi riittävästi, ja kyllähän se aika riittikin, jos oli nopeat jalat eikä jäänyt pohtimaan metroyhteyksiä vasta asemalle päästyään. Tämäkin Ranskan maaseudun halki porhaltanut TGV-pikajuna oli täpösen täynnä, ja olin saanut "place non attribuée" eli määrittelemättömän paikan tai eräänlaisen seisoma- eli varapaikan, sillä Interrail-matkaajille oli varattu vain rajoitettu määrä paikkoja junissa. Paikkavaraus nimittäin oikeutti istumaan ykkösluokassa, jos siellä oli vapaita istuimia. Niitä ei ollut, ja niinpä menin aikani kuluksi junan baariin ostamaan aamupalaa, jolla kuittasin aiemmin hotellissa väliin jääneen aamiaisen. Löysin vapaan tuolin ovisyvennyksestä ja pystytin siihen liikkuvan toimistoni ja jatkoin matkapäiväkirjan kirjoittamista ja valokuvien lajittelua. Periaatteessa tuolit oli kaiketi varattu matkustajille, jotka halusivat puhua puhelimessa, sillä vaunuosastossa ei saanut puhella kännykkään. Kieltämättä paikka oli meluinen, kun äänieristämättömien ovien läpi kantautui junan aiheuttama meteli. Olin joka tapauksessa matkalla Toulouseen ja se oli tämän päivän ohjelman kannalta tärkeintä.

Kolmen tunnin kuluttua juna pysähtyi ensimmäisen kerran Pariisin jälkeen tutulle Bordeaux’n rautatieasemalle. Kaupunki tuli minulle tutuksi kolme vuotta sitten, kun tein Interrail-matkan Euroopan halki. Valtavan pitkä juna tyhjeni ja ykkösluokassakin vapautui sen verran paikkoja, että sain vihdoin istumapaikan itsellenikin. Pieni penkki ovisyvennyksessä oli alkanut puuduttaa jalkoja ja lyhyt kävely vaunuosaston halki oli paikallaan. Edessä oli vielä kahden tunnin matka varsinaiseen kohteeseeni Toulouseen. Olimme tunti tunnilta menossa yhä etelämmäksi ja etelän läsnäolo tuntui selvästi ilman lämpenemisenä.

Iltapäivä Toulousessa

Tukahduttavan helteinen kuuma kesäpäivä Toulousen miljoonakaupungissa otti minut vastaan rautatieaseman laiturilla. Junan avautuneesta ovesta tulvi sisään kuuma henkäys ja muutaman hetken kuluttua olo ulkona oli mitä tukalin. Kirjauduin rautatieasemaa vastapäätä sijainneeseen hotelliini ja vaihdoin ylle taas kesäisemmät vaatteet. En ollut syönyt oikeastaan mitään koko päivänä, joten ensimmäiseksi piti saada murua rinnan alle ja sitähän löytyi kaupungin laajasta ja hienosta keskustasta. Ennen kuin läksin kaupungille, kävin vielä tarkistamassa linja-autoaseman, jotta löytäisin sinne seuraavana päivänä. Bussiasema löytyi helposti, sillä se sijaitsi aivan rautatieaseman vieressä eikä hotellilta ollut matkaa sinne kuin parikymmentä metriä. Englannin kieli ei tuntunut olevan kovassa huudossa myöskään Toulousessa kuten ei ylipäätään koko Ranskassa ellei sitten sattunut asioimaan turistien suosimissa kohteissa. Tämän sain taas kokea, kun olin aikeissa ostaa bussilipun Andorrasta Barcelonaan ja aloitin aseman lipunmyynnissä keskustelun englanniksi. Naisvirkailija ei tainnut oikein ymmärtää ja kertoi huonolla englannillaan, että bussit lähtevät laiturilta 15, mikä ei tietenkään ollut vastaus kysymykseeni. Sitten hän painoi päänsä alas, jatkoi keskeytyneitä askareitaan ja sanoi "goodbye" ja se keskustelu päättyi siihen. Päätin ostaa lipun myöhemmin Andorrassa.

Sain hotellista kaupungin kartan ja suuntasin sen avulla keskustaan. Toulouse oli yllättävän iso kaupunki ja tunnelmaltaan kovin mannermainen kaikkine merkkituoteliikkeineen ja ulkomaalaisine turisteineen, enkä lainkaan ihmetellyt, sillä Toulousessa asuu esikaupunkialueineen yli miljoona asukasta, mikä tekee siitä Ranskan neljänneksi suurimman kaupungin heti Pariisin, Lyonin ja Marseillen jälkeen. Kierreltyäni hetken aikaa keskustan kauppakatuja poikkesin lopulta yhä yltyneemmän nälän pakottamana Pizza Pino -ravintolaan aivan kaupungin keskustassa Place Wilson -puiston laidalla. Istuuduin sisätiloihin, sillä ulkona kärvensi 37-asteinen helle ja ravintolassa oli mukavan viileä ilmastointi. Tilaamani 15 euron hintainen minimenu sisälsi pitsan ja jälkiruuan. Vaihtoehtoisesti olisin voinut ottaa alkusalaatin ja pitsan, mutta en voinut vastustaa suklaavaahtoa jälkiruuaksi. Pizza Palermo oli jättikokoinen, ja vaikka olin hirveän nälkäinen, oli minulla loppuvaiheessa jo vähän vaikeuksia syödä kaikkea. Palvelu pizzeriassa oli erinomaista siitäkin huolimatta, että ilmaisin itseäni auttavalla ranskan kielen taidollani. Ruokailuun meni aikaa ranskalaisittain puolitoista tuntia ja ilta alkoi painaa päälle. Ai niin, ja se suklaavaahto oli juuri niin ihanan herkullista kuin olin osannut odottaakin. Palailin takaisin hotellille, jonka vastaanotossa kysyin ystävälliseltä virkailijalta, josko hän olisi voinut tulostaa bussilippuni Andorraan. Olin ostanut lipun netissä matkan aikana enkä luonnollisestikaan voinut tulostaa sitä paperille. Onneksi virkailija oli erittäin avulias ja sain lippuni paperille, vaikka periaatteessa myös sähköinenkin versio olisi käynyt. Täälläpäin maailmaa paperit tuntuivat kuitenkin edelleen olleen tärkeitä dokumentteja, sillä useissa hotelleissa minulta oli kysytty varausta paperilla. Tähän mennessä olin kuitenkin selviytynyt aina näyttämällä varaustiedot kannettavan tietokoneeni näytöltä.