Matkabudjetti

Matkabudjettini oli maltillinen. Reissun pituus jo pelkästään pisti miettimään, paljonko matka sai tulla maksamaan. Kuukauden mittainen reilimatka vaati luonnollisesti jonkun verran rahaa. Pelkkä matkustaminen yksistään teki melkoisen loven matkakassaan. Tämän lisäksi tulivat yöpymiset ja ruokailu sekä ajanviettoon käytetyt menoerät. Tein karkean arviolaskelman ja päädyin noin sadan euron päiväbudjettiin. Sadalla eurolla oli siis tultava toimeen yli kolme viikkoa, ja matkasuunnitelmani 25 päivää yhteensä tulisi siis maksamaan 2 500 euroa. Ylärajani oli tuhat euroa viikossa eli yhteensä 3 000 euroa, jota en olisi halunnut ylittää. Hieman laskutavasta ja hankintojen jyvityksestä riippuen budjettini piti tarkalleen. Esimerkiksi matkalaukun hankintaa ei välttämättä voi kokonaisuudessaan sisältää tämän reissun kulueriin, sillä laukkua tulee varmasti käytettyä muillakin matkoilla. Mikäli haluaa laskea oikein tarkan budjetin, voi edellä mainitusta matkalaukusta sisällyttää esimerkiksi vain 25 prosentin vuotuista poistoa vastaavan erän. Minulle reissu oli kuitenkin lomamatka enkä laskenut kuluja sentilleen. Minulle riitti näppituntuma päivittäisistä kuluista. Kuluja seurasin laskemalla iltaisin päivän kuitit ja kirjaamalla ostokset taulukkolaskentaohjelmaan, joka kulki kätevästi mukana Google Drive -pilvessä.

Euroopassa matkustaja kiittää yhteisvaluutta euroa. Olin päättänyt vaihtaa mahdollisimman vähän paikallista valuuttaa ja esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa pärjäsin ilman kruunuja maksamalla vähäiset ostokseni luottokortilla tai euroilla siellä, missä ne kelpasivat maksuvälineiksi. Yritin selviytyä myös mahdollisimman vähillä Sveitsin frangeilla Liechtensteinin matkani aikana ja suosin myyjiä, jotka hyväksyivät luottokortin tai eurot maksuvälineeksi. Luottokortti olikin tärkeä väline matkallani. Otin tällä kertaa varmuuden vuoksi mukaan kaksi eri luottokorttia siltä varalta, että toiselle olisi tapahtunut jotain yllättävää. Aivan ilman käteisvaroja en sentään matkalle lähtenyt. Käteiskassankin olin budjetoinut tarkkaan ja arvioin tarvitsevani noin kymmenen euroa päivässä käteistä rahaa kaikenlaisiin pikkuostoksiin, kuten kahvikupposiin, paikallisliikenteen matkalippuihin ja pieniin pääsymaksuihin. Matkani alussa minulla oli käteistä rahaa noin 250 euroa, jonka jaoin kolmeen osaan ja kuljetin niitä eri paikoissa ja taskuissa. Käteistä kului lopulta noin parin sadan euron edestä, koskapa viimeisenä matkapäivänä lompakossani oli vielä 40 euroa. Vaikka olinkin rahan käytön suhteen hyvin tarkka ja toisinaan jopa nuuka, onnistui matkani tältäkin osin erinomaisesti, enkä mielestäni jäänyt mitään vaille tiukan budjettini vuoksi.

Paikkavaraukset

Minulla oli Global InterRail -passi ykkösluokan juniin. Halusin myös matkustaa ykkösluokassa, joten jouduin usein varaamaan pakollisen istumapaikan junasta. Tietenkin olisin voinut välttää koko varausrumban ja säästää paikkavarauksiin kuluneet 145 euroa matkustamalla kakkosluokassa, mutta niinä harvoina kertoina kun sinne eksyin, olivat osastot pullollaan täynnä matkustajia ahtaissa penkkiriveissään. Päivää kohden paikkavaraukset tulivat maksamaan noin kuutisen euroa. Kaikkiin juniin paikkavaraus ei ollut pakollinen, kuten Sveitsin junissa, ja paikallisjuniin varaukset eivät luonnollisesti olleet edes mahdollisia. Varaukset tein pääosin matkan edetessä tietokoneellani junayhtiöiden nettisivuilla. Joidenkin maiden nettipalveluissa ei voinut varata istumapaikkoja, ja näissä tilanteissa jouduin turvautumaan henkilökohtaiseen palveluun asemilla. Oma-aloitteinen paikan varaaminen onnistui Ruotsin, Saksan ja Italian rautateiden nettisivuilla. Netissä tekemieni paikkavarausten maksaminen hoitui kätevästi luottokortilla ja Italian rautateillä jopa PayPal-maksulla. Ranskan juniin varasin paikan Luxemburgin rautatieasemalla ja Skandinavian suuntaan menneisiin juniin puolestaan Münchenissä. Kööpenhaminasta Kölniin menneiden junien paikat varasin Köpiksen rautatieasemalla odotellen siellä vuoroani tuhottoman pitkään. Saksan rautateillä ykkösluokan matkustajille oli oma palvelupisteensä, jossa ei yleensä ollut jonoja.

Majoitus

Majoittauduin koko matkan ajan hotelleissa ensimmäisen InterRail-matkani tapaan. Hotelleiksi valitsin keskimäärin yleensä kolmen tähden majapaikkoja, jotka sijaitsivat lähellä rautatieasemaa. Lisäksi otin huoneen aina aamiaisella ja mahdollisuuksien mukaan myös sellaisesta hotellista, jossa oli ilmainen langaton nettiyhteys. Kesähelteillä ilmastointi oli vielä yksi toiveeni vaatimuslistalla, vaikkakaan tämä toive ei joka kohteessa aina toteutunutkaan. Keskimääräisen hotelliyön hinnaksi olin varannut enintään 70 euroa, mutta varauduin kalliimpiinkin majoituksiin etenkin kalliinpuoleisissa kaupunkikohteissa, kuten Luxemburgissa, Roomassa, San Marinossa, Monacossa, Zürichissä, Liechtensteinissa ja Kööpenhaminassa. Hotellibudjettini piti muutamista ylilyönneistä huolimatta, ja majoituin lopulta keskimäärin 63 euron hinnalla yötä kohti. Ensimmäisten päivien hotellivaraukset tein ennen lähtöä. Muut yöt varasin matkan aikana mukana kulkeneellani kannettavalla tietokoneella ja hotellien nettiyhteyksillä suurin piirtein aina paria päivää ennen suunniteltua majoitusta. Myös majoitukset maksoin luottokortilla yleensä etukäteen varaussivuston kautta. Näin säästin aikaa ja vaivaa uloskirjautumisessa. Matkalla käytin enimmäkseen Hotels.com-, Booking.com- ja Olotels.com-varaussivustoja. Muutaman kerran tarkistin hintoja Trivago.fi-sivuston kautta ja pari kertaa etsin edullista majoitusta Hostelworld.com-sivustolta, josta minulla oli vain hyviä kokemuksia viime kerralta. Hotels.com toimi erinomaisen hyvin ja lähetteli minulle matkan edetessä aika ajoin kymmenen prosentin alennuskuponkeja, joilla sain yhteensä joidenkin kymppien alennukset majoituksista. Hotelliöitä kertyi 21. Matkustajalaivoilla vietin kolme yötä, joista kaksi Helsingistä Tukholmaan ja takaisin sekä yhden Barcelonasta Civitavecchiaan. Kaikkiaan yöpymisiä tuli siis 24 yötä.

Säätilat

Säät matkakohteissani olivat suotuisat. Aurinko paistoi miltei koko matkan ajan ja vasta viikon kuluttua lähdöstä Andorrassa koin ensimmäisen lyhyen vesisateen. Tämän jälkeen sainkin odottaa vesisateita muutaman viikon, kunnes vasta matkan loppuvaiheessa Hampurista alkaen tuli ajoittaisia sadekuuroja. Kauniiden ilmojen varjopuolena olikin sitten läkähdyttävä helle ja polttava kuumuus. Sietämättömintä helteisyys oli matkani eteläisimmissä kohteissa eli Barcelonassa ja Roomassa, joissa elohopea kohosi monissa lämpömittareissa lähelle neljääkymmentä astetta. Kuumaa oli myös Välimeren rannalla Monacossa, jonka jälkeen matkani alkoi kääntyä takaisin pohjoisen suuntaan ja samalla alkoivat ilmatkin viiletä. Vettä luonnollisesti kului litratolkulla ja suolaisia välipaloja ja lounaitakin oli ajoittain nautittava elintoimintojen tasapainon säilyttämiseksi. Iltapäivän kylmästä suihkusta hotellissa tulikin nopeasti tapa. Polttavalta auringolta suojauduin päähineellä sekä aurinkovoiteella, jonka suojakerroin oli 30. Aurinkorasva toimi hyvin useita tunteja, mutta ilman sitä vaalea iho olisi alkanut punoittaa jo vartissa.