Torstai 25.7. - yhdeksästoista päivä

Heräsin kuudelta aamulla. Kellon olin laittanut soimaan seitsemältä. Koska hotellissani ei ollut henkilökuntaa läsnä, ei siellä myöskään tarjoiltu aamiaista. Kuittasinkin aamupalan Monacosta ostamillani kolmella välipalakeksillä. En toisaalta ollut edes nälkäinen, sillä vatsassa pömpöttivät vielä edellisenä aamuna ahmitut ruuat. Siistiydyin ja lähdin hotellista tiputtaen huoneeni avaimen ulkoseinän avainlaatikon luukusta. Kävelin tuttua reittiä takaisin rautatieasemalle ja huomasin, että juna Sargansiin oli lähdössä vartin kuluttua. Sargans oli Sveitsin ja Liechtensteinin rajalla sijainnut Sveitsin puoleinen kaupunki, josta oli päivittäinen bussiyhteys naapurivaltioon. Kävin asemahallin Western Unionissa vaihtamassa kaksikymmentä euroa Sveitsin frangeiksi ja neljän frangin provision jälkeen sain tasan kaksikymmentä frangia, jotka katsoin riittävän bussilippuihin. Yritin viimeiseen asti välttää rahan vaihtamista ja pienellä jännityksellä odotinkin, miten pitkälle pääsen ilman ulkomaista valuuttaa. Taskussani oli edelliseltä yli kaksikymmentä vuotta sitten tekemältäni Sveitsin matkalta jäänyt viiden frangin kolikko, joka tuli nyt tarpeeseen. Ennakkotietojen mukaan paikallisbussin lippu maksoi noin viisi frangia. Kipusin Sargansiin lähteneeseen InterCity-junaan, ja matka-aikatauluni aikaistui näin puolitoista tuntia. Liechtensteiniin kulki jatkuvasti busseja, joten katsoin paremmaksi lähteä kohteeseen kuin odottaa suunnittelemaani junavuoroa.

Zürichistä Liechtensteiniin

Matka Sargansiin kesti melko tasan tunnin. Jäin junasta ja kävelin asemarakennuksen liepeille, jossa oli opasteet asema-alueesta. Sieltä löytyi myös linja-autoaseman laiturikartta, josta sain selville Liechtensteiniin menevien bussien laiturit B ja C. Pääkaupunkiin Vaduziin lähti kaksi bussia tunnissa puolen tunnin välein kuusi ja kolmekymmentä kuusi minuuttia yli tasan. Arkisin Vaduziin ajoivat bussit 12 ja 12E, joista jälkimmäinen pysähteli vain muutamilla pysäkeillä kun taas numero 12 kiersi kaikki pysäkit matkan varrella. Molemmat bussit lähtivät samaan aikaan, mutta ajoivat hieman eri reittejä. Kummallakin tosin pääsi Vaduzin keskustaan Postin pysäkille, joka oli tämän linjan päätepysäkki. Viikonloppuisin kaupunkiin pääsi bussilla numero 11. Matka maksoi 6,40 frangia, ja hinnat olivat juuri nousseet heinäkuu alussa melkoisesti. Puoli kymmenen aikoihin lähtenyt ja noin puolen tunnin bussimatka oli nopeasti ohi. Saavuin kääpiövaltioiden sarjani viimeiseen lilliputtivaltioon Liechtensteiniin ja sen pääkaupunkiin Vaduziin kello kymmenen aamupäivällä. Pysäkin lähellä oli informaatiotaulu, jonka kartasta suunnistin vielä satakunta metriä eteenpäin. Vastaan tuli kaupungin keskusta ja sen vanha raatihuone. Löysin sieltä matkalaukulleni Andersenille säilytyslokeron, joten pääsin pullukasta hetkeksi eroon ennen kuin menisin myöhemmin illalla hotelliini. Tavarasäilytyksessä oli sekä isoja että pieniä lokeroja. Osaan kelpasivat frangit ja osaan eurot. Iso lokero maksoi kaksi frangia eli puolitoista euroa, ja pukkasin laukkuni sinne. Edellisestä ruokailusta oli kulunut jo sen verran paljon aikaa, että menin keskustaan syömään. Ydinkeskusta muodostui Städtlen kävelykatualueesta, jossa oli kourallinen kauppoja tuttuine turistirihkamineen sekä tietysti pitkä rivi ravintoloita. Pistäydyin Burg-ravintolaan, jossa tilasin brunssiksi kanavoileivän sekä pienen pullon kevytkolaa. Kevyt yhdistetty aamupala ja lounas maksoi 16,90 frangia eli hinnat ainakin Liechtensteinin keskustassa olivat korkeat. Voileipä sinänsä oli herkullinen eikä siinä oltu säästelty kananpaloja. Välistä tuntui aivan siltä, etten muuta kuin kanaa syönytkään.

Päivä Liechtensteinissa

Vaduzin linna on paikan yksi tunnetuimmista nähtävyyksistä. Linna on ruhtinasperheen asuntona ja suljettu yleisöltä, mutta sen juurelle pääsee joko autolla tai kävellen. Kävelykadun puolivälistä alkoi kävelypolku ylös linnalle. Städtlen päässä kulki Altenbach-katu, jonka loppupäästä puolestaan alkoi toinen viitoitettu kävelypolku. Lähdin patikoimaan jyrkkää polkua pitkin ylös ja samalla avautuivat jälleen uskomattoman upeat ja hienot näkymät kaupunkiin. Polun puolivälissä oli panoraamatasanne, josta sai hienoja valokuvia Vaduzin laaksosta. Taivas meni yhdentoista aikaan pilveen, mutta jo kahdeltatoista pilvet alkoivat kaikota ja laakso kylpi jälleen auringonpaisteessa. Saavuin linnalle pimeimmällä pilvisellä hetkellä ja jäin erään polun varrella olleelle penkille istuskelemaan ja kirjoittamaan jatkoa matkapäiväkirjaani. Siinä istuskellessani ja ihaillessani maisemia aurinkokin alkoi taas hymyillä ja saatoin ottaa valovoimaisempia valokuvia linnasta, jonne kapuaminen oli pienen urakan takana. Patikoinnin jälkeen palasin Städtlen kävelykadulle sopivasti lounasaikaan. Pistäydyin Potenza-ravintolaan, jossa tilasin päivän menusta erittäin maukkaan ja täyttävän risoton pullovedellä. Herkullinen lounas kustansi noin parikymmentä frangia ja vei nälän pitkäksi aikaa. Jatkoin lounaan jälkeen kiertelyä keskustassa ja pistäydyin postimuseoon, jonne oli vapaa sisäänpääsy. Museosta olisi voinut ostaa matkamuistoja, mutta niitä ja paljon muutakin myytiin myös viereisessä Liechtenstein-keskuksessa. Menin keskukseen, koska halusin passiini matkamuistoleiman, joita myytiin turisteille kahdella ja puolella eurolla. Tiskin äärellä kuhisi jatkuvasti pieni joukko turisteja passit kädessä, ja virkailija leimasi passeja kuin liukuhihnalta. Leima oli kovasti haluttu ja ehkä vähän harvinainenkin matkamuisto ja ainakin hieman erilainen kuin tavanomaiset kitch-esineet.

Vaduzissa oli melko niukasti kauppoja. Läheisessä suuremmassa Schaanin kaupungissa olisi varmaankin ollut enemmän vaihtoehtoja, mutta en viitsinyt vain ostosten takia lähteä naapurikaupunkiin. Monissa kaupoissa ja ravintoloissa kelpasivat myös eurot, joiden 1,2 frangin kurssi noudatteli rahanvaihtopisteiden kurssia. Liechtensteinin sää vaihteli vuorotunnein. Välillä aurinko paistoi kuumasti noin tunnin ajan ja sitten pilvet putkahtivat taas vuorten takaa tunniksi, jonka jälkeen oli taas aurinkoista. Pilvisinä hetkinä taivaalta saattoi pudota muutama pisara vettäkin, mutta mistään vesisateesta ei voinut puhua. Iltapäiväkahvin kävin ostamassa Börsen-Café-kahvilasta, josta otin juoman mukaan. Sain tällä tavalla yllättävää kyllä kaksinkertaisen kahviannoksen samaan hintaan. Aikainen herätys aamulla ja tuhti lounas tekivät tehtävänsä ja halusin päiväunille. Kävin hakemassa Andersenin tavarasäilytyksestä ja lähdimme myöhemmin iltapäivällä kävellen läheiselle Landhaus am Giessen -majatalolle. Hotelliin tai oikeammin majataloon oli matkaa joitakin satoja metrejä ja kävellen sinne pääsi keskustasta noin kymmenessä minuutissa. Giessen oli oikein viehättävä majapaikka ja huoneeni hohti valkeana ja puhtaana. Huoneessa oli myös oma parveke, joka oli melkoista luksusta tällä matkalla. Mätkähdin ihanan houkuttelevalle sängylle päiväunille.

Suunnitellessani tätä teemamatkaa olin jo keväällä ottanut selvää tulevista matkakohteistani ja tietysti itse kääpiövaltioista. Ajattelin viettää kussakin valtiossa muutaman päivän, mutta Liechtensteinin kohdalla tein poikkeuksen ja olin maassa vain vuorokauden ajan. Maassa ei oikein ollut mitään kummempia nähtävyyksiä, joten katsoin yhden päivän riittävän ja näin jälkeenpäin päätös osoittautui onnistuneeksi. Periaatteessa Liechtensteiniin olisi voinut tehdä päiväretken esimerkiksi tukikohtana toimineesta Zürichistä, josta olisi junalla ja bussilla päässyt perille puolessatoista tunnissa. Päivä olisi mainiosti riittänyt kääpiövaltion koluamiseen ja illalla olisi voinut palata samaa reittiä takaisin Sveitsiin. Oma suunnitelmani oli kuitenkin jatkaa Liechtensteinista Saksaan, joten valtio jäi sopivasti matkani varrelle ja samalla sain toteutettua suunnitelmani toisen osan eli yöpymisen kussakin kääpiövaltiossa Vatikaania lukuun ottamatta. Myöhemmin illalla aloin jälleen tarkistaa seuraavan päivän matkaohjelmaani. Hotellin nettiyhteys oli todella hidas ja ehkäpä vielä hitaampi kuin aiemmin Monacossa kokemani surkea yhteys. Jouduin odottelemaan sivujen latautumista viisi tai jopa kymmenenkin minuuttia nähdäkseni lopulta vain selaimen antaman ilmoituksen, ettei sivua voitu ladata. Jos selain jonkin sivun aikanaan onnistui lataamaan, näkyi se puolinaisena ja rikkinäisenä. Esimerkiksi sellainenkin vakaa ja luotettava sivusto kuin Google ei suostunut avautumaan hotellin takkuavan nettiyhteyden takia. Hotellin mainostama ilmainen langaton nettiyhteys oli käytännössä käyttökelvoton. Päätinkin siirtää nettiasioinnin seuraavaan kohteeseeni Münchenissä.