Tiistai 23.7. - seitsemästoista päivä

Hotelli Forumin aamiaista tarjoiltiin aina puoli yhteentoista asti. Olin kuitenkin laittanut herätyskellon soittamaan kahdeksalta, jotta en nukkuisi aivan liian pitkään. Herätys oli turhaa liioittelua, sillä heräsin totuttuun tapaan jo seitsemän aikoihin ja siirryin aamutoimien jälkeen aamiaisbuffetin pariin. Hotellin aamiainen oli melko monipuolinen ja ennen kaikkea täyttävä. Sain taas pitkästä aikaa kunnon vahvaa suodatinkahvia kaikkien näiden italialaisten erikoiskahvien jälkeen ja tankkasin muutenkin reilusti, kun kerran olin jo maksanutkin vierailuni hotellissa. Päivän ohjelmassa oli kiertely Monacon tärkeimmillä nähtävyyksillä, joihin lukeutuivat tietysti ruhtinaan palatsi ja katedraali kaupungin vanhassa osassa sekä unohtumaton kasino kaupungin toisella laidalla. Vanhaan kaupunkiin pääsi helpoiten bussilla, jonka pääteasema oli lähellä katedraalia. Kahden päivän bussilippu osoittautui muutenkin käteväksi tavaksi liikkua paikasta toiseen vilkkaassa kaupungissa. Palatsi ei ulkoapäin ollut oikein kummoinenkaan, mutta näköalat korkealta mäen huipulta kaupungin yli olivat satumaisen upeat. Sanomattakin lienee selvää, että valokuvia ja panoraamakuvia tuli otettua tiuhaan tahtiin. Vanhassa kaupungissa oli myös paljon pieniä putiikkeja, jotka myivät etupäässä arvotonta rihkamaa ja matkamuistoja. Käyskentelin kapeita ja varjoisia kujia pitkin aikani, kunnes palasin jälleen bussilla alemmas kaupungille ja jäin pois huvivenesatamassa.

Päivä Monacossa

Monacon huvivenesatamassa seisoi ankkuroituneena järkälemäisiä huvipursia. Monet näistä useiden kansien korkuisista ja suurehkon omakotitalon kokoisista luksusjahdeista oli rekisteröity tuttuihin veroparatiisimaihin, kuten esimerkiksi Maltalle ja Guernseyn saarille. Kävelin satamasta kasinolle, mikä Monacon 33 asteen helteessä ei ollut mikään kovin järkevä päätös. Matka loivaa ylämäkeä kesti kymmenen tai viisitoista minuuttia, jonka aikana kesäpaitani kastui hiestä läpimäräksi. Myöhemmin illalla pesin paidan nyrkkipyykissä hotellin lavuaarissa, sillä huoneessa oli sattumoisin kuivauslaite, jolla paidan sai nopeasti kuivaksi. Kasinon välittömässä läheisyydessä sijaitsi hieman luksukselta vaikuttanut Metropole-ostoskeskus, jonka miellyttävän viileästi ilmastoiduilla käytävillä kävellen kuivattelin enimmät hiet pois. Tuhdin aamiaisen jälkeen en ollut vielä kovin nälkäinen, mutta ajattelin kuitenkin pistäytyä kevyellä lounaalla kaupungin toisessa isossa ostoskeskuksessa Fontvieillessä, joka sijaitsi vastakkaisella laidalla. Bussi vei keskustasta sinnekin kätevästi, joten tuo jo moneen kertaan mainitsemani ja ylistämäni kahden päivä bussikortti tuli käytettyä todella moneen kertaan.

Fontvieillen ostarissa oli iso Carrefour-supermarket. Kaupasta sai käytännössä kaikkea tarpeellista edulliseen hintaan. Ostin kolmella eurolla kaupasta lounaaksi kanakolmioleipäpakkauksen ja pullon vettä. Kassoilla oli suomalaiseen tapaan pitkän jonot, mutta itsepalvelukassalla oli tyhjää. Itsepalvelukassa toimi tismalleen samalla tavalla kuin Helsingin Ympyrätalossa sijaitsevan S-marketin vastaava kassapiste, joten ohitin kuolettavan pitkät jonot ja palvelin itse itseäni. Opasteet olivat myös englanniksi, enkä joutunut pinnistelemään lyhyen ranskan kielikurssini tiedoilla. Maksaminen kävi kätevästi, ja pian olinkin jo ostoskeskuksen penkillä syömässä eväitäni muiden vastaavien kiireisten lounastajien seurassa. Loppuiltapäivän ohjelma olikin sitten vapaata, ja käytin sen shoppailustaan kuuluisan Condaminen kaupunginosassa maleksien. Condaminessa oli taas paljon kauppoja ja ravintoloita sekä tietysti satamäärin turisteja, joiden joukossa kuului suomalaistenkin puhetta. Piipahdin iltapäiväkahville l’Epi d’Or -konditoriassa, joka sijaitsi keskellä Condaminea ja aivan Rue Princesse Caroline -kadun kulmassa. Täälläpäin ja miksei koko Monacon keskustassa kaikki maksoi maltaita ja niin myös pienelle kupilliselle kahvia kertyi hintaa kaksi ja puoli euroa.

Palailin hotellille koko päivän kestäneen kaupunkikierrokseni jälkeen. Aloin valmistella seuraavan päivän matkoja Monacosta Sveitsiin, mutta netin käytöstä ei tahtonut tulla mitään. Hotellin nettiyhteydet olivat pitkään käyttökelvottomia, kun kaikki hotellivieraat olivat yhtä aikaa netissä myöhemmin illalla noin seitsemän aikaan. Yhteys oli poikki pitkiä aikoja ja vain silloin tällöin pääsin hieman eteenpäin selaimen ladatessa sivuja minuuttitolkulla. Yritin varata huonetta Münchenistä, mutta pahaksi onnekseni Hotels.comin varausjärjestelmä kaatui juuri, kun olin saanut luottokorttini tiedot annettua. Tyly virheilmoitus kehotti yrittämään varaamista uudelleen, ja niin teinkin mutta huone, jota olin yrittänyt varata, ei ollut enää saatavilla. Varausjärjestelmä oli ilmeisesti poistanut sen tarjonnasta, sillä jäljellä oli enää vain kalliita vaihtoehtoja samassa hotellissa. Olin epävarma, sainko huoneen vai en, joten en epäröinyt soittaa Hotels.comin asiakaspalveluun. Koska olin Monacossa ja siis käytännössä Ranskan vaikutusalueella, soitin sivuston Ranskan asiakaspalveluun. Ystävällinen myyntivirkailija puhui englantia ranskalaisittain murtaen, mutta saimme melko nopeasti varattua saman huoneen samaan alkuperäiseen hintaa. Myyntimies vakuutteli myös, ettei luottokorttiani oltu vielä veloitettu, vaikka järjestelmä pettikin kesken varaustoimenpiteen. En osaa sanoa, pettikö siinä todella Hotels.comin varausjärjestelmä vai hotelli Forumin onneton nettiyhteys. Kotona luottokorttilasku pitää kuitenkin aikanaan tarkistaa huolellisesti. Pienet vastoinkäymiset ja epäonnistumiset toisaalta kuuluvat tämänkaltaisen reilimatkan luonteeseen, joten niihin pitää suhtautua lähinnä olankohautuksella. Kello tikitti jo kymmentä ja oli aika mennä nukkumaan. Vierailuni Monacossa oli tulossa päätökseen, ja olin siihen kaikin puolin erittäin tyytyväinen.