Tiistai 30.7. - kahdeskymmenesneljäs päivä

Yö Kööpenhaminassa oli ollut siedettävän leuto. Huoneessa ei ollut ilmastointia, mutta nyt sitä ei tarvittu, kun säätila oli muutenkin viilentynyt viime viikkojen tukahduttavista hellepäivistä. Heräsin vähän kuuden jälkeen aamulla huonosti nukutun yön jälkeen. Taivas oli pilvessä, mutta säätila oli poutainen. Vesisade saattoi kuitenkin alkaa hetkellä minä hyvänsä. Aamutoimien jälkeen söin Nebon vaatimattomasta aamiaispöydästä kevyen aamupalan ja muistelin kaiholla, mitä kaikkea syötävää seitsemän euron hintaisella aamiaisella olin saanut pari päivää aikaisemmin Arthotelissa Münchenissä. Junani Tukholmaan oli lähdössä vähän yhdeksän jälkeen. Suunnitellessani tätä InterRail-matkaa pyrin ajoittamaan lähdöt aamuisin yleensä yhdeksän paikkeille, jotta aamulla ei olisi tullut liian kovaa kiirettä ehtiä junaan. Tukholmaan olisi lähtenyt Kööpenhaminasta suora juna puoli kahdeksalta, mutta valitsemani pikajuna lähti Malmöstä, jonne oli siis ensin matkattava. Olin joutessani varannut istumapaikat Skandinavian juniin jo Münchenissä, joten noudatin alkuperäistä matkaohjelmaani, vaikka Öresundståg-paikallisjuna ajoikin Malmöhön kolme kertaa tunnissa.

Kööpenhaminasta Tukholmaan

Junaa odotellessani ajattelin hoitaa erään kesken jääneen asian minun ja Tanskan rautatieyhtiön välillä. Kolme vuotta sitten junamatkani Kööpenhaminasta Hampuriin keskeytyi pian lähtömme jälkeen. Matka jatkui Ringstedtistä bussikyydillä Rødbyhyn, josta oman onneni nojalla sain kylmässä vesisateessa jatkaa Lyypekkiin. Siellä onnettomia junamatkustajia odotti bussi Hampuriin, jonne pääsin lopulta iltakymmeneltä ja siis huomattavasti aikataulusuunnitelmastani myöhässä. Tein matkan jälkeen tapahtuneesta kirjallisen reklamaation Tanskan rautatieyhtiölle, joka myöhemmin saman vuoden loppukesästä lähetti minulle maksamani istumapaikkalipun hinnan takaisin. Hyvitys tuli postissa kruunumääräisenä sekkinä. En lunastanut sekkiä Suomessa, koska ajattelin pankkikulujen vievän leijonanosan sen arvosta. Otin sekin kuitenkin tälle matkalle mukaan ja suunnittelin maksavani sillä menomatkani paikkavaraukseni Kööpenhaminassa. Sekki ei kuitenkaan kelvannut maksuksi muutama viikko sitten. Nyt kokeilin uudestaan onneani ja menin sen kanssa aamulla lipunmyyntitoimistoon. Hallin keskellä käyskenteli rautatieyhtiön opas, jolle nopeasti selitin tilanteen ja kysyin, miten voin vaihtaa sekin rahaksi. Hän kysyi neuvoa myyntitiskin takana olleelta virkailijalta, joka kehotti menemään sen kanssa pankkiin, jossa se lunastettaisiin. Sain myös ohjeet sekin kirjoittaneeseen Nordea-pankin lähimpään konttoriin ja kysyin, milloin pankit yleisesti ottaen avautuvat arkisin. Sain kuulla, että pankit avautuvat kymmeneltä ja totesin sitten ystävälliselle virkailijalle, että täytyy jättää asia ensi kertaan, kun junani on lähdössä parinkymmenen minuutin kuluttua. Samalla myyntitiskin takana ollut mieshenkilö huikkasi minua palvelleen virkailijan takaisin tiskin äärelle ja kertoi, että he voivat sittenkin lunastaa sekin. Sekki vaihtoi omistajaa ja sain 23 kruunuani takaisin. Olin todella onnellinen, että tämäkin episodi vihdoin saatiin kolmen vuoden odotuksen jälkeen päätökseen. Samalla kiitän Tanskan rautateitä erinomaisesta asiakaspalvelusta ja muutenkin hyvin sujuneista junamatkoista tällä kertaa.

Kello oli yksitoista ja kohta kaksitoista minuuttia yli kymmenen pikajunan 532 startatessa kohti Tukholmaa. Ykkösluokan matkustajat saivat maksutta käyttää junan nettiyhteyttä paikkavarauslipussa olleella Internet-koodilla. Koska olin varannut paikan kaukana Münchenissä, ei lipussani luonnollisestikaan ollut tuota koodia, jonka sai varmaankin vain, jos oli tehnyt varauksen Ruotsin rautateiden varausjärjestelmällä. Vaihtoehtoisesti netin sai käyttöönsä erityisellä kupongilla, jossa oli tarvittava salasana. Sattumoisin minulla oli tällaisia kuponkeja mukanani. Olin saanut kupongit viime kerralla, kun kolme vuotta sitten tein InterRail-matkan. Tuolla matkalla junamme hajosi pian Tukholman jälkeen ja matkustajat evakuoitiin seuraavaan junaan. Jouduin ykkösluokan matkustajana kakkosluokkaan ja sain lohdutukseksi muutaman kupongin netin käyttöä varten. Kakkosluokassa ei nimittäin ollut ykkösluokan tapaan ilmaista nettiä. Minulla oli kuitenkin ykkösluokan paikkavarauslippu, jossa oli myös Internet-koodi, joten kupongit jäivät sillä kertaa käyttämättä. Nyt yhdelle näistä kupongeista tuli kuitenkin käyttöä ja sain sillä nopeasti nettiyhteyden auki. Myöhemmin konnari tuli tarkistamaan matkaliput. Samalla kysyin, mistä löytäisin Internet-koodin paikkalipustani, jota näytin hänelle. Konduktööri ei osannut sanoa, mutta toi minulle hetkeä myöhemmin koodikupongin, jonka tosin pistin tarkkaan talteen mahdollista seuraavaa matkaani varten. Junamme oli saapumassa Tukholmaan ja pysähtyi puoli kolmen aikoihin Södertäljessä. Ulkona oli erittäin suttuinen sää sankkoine sumuineen ja tihkusateineen. Tukholmaan oli matkaa parikymmentä minuuttia ja siellä odotti sääennusteen mukaan suunnilleen samanlainen säätila. Olin suunnitellut käveleväni laivaterminaaliin. Kolme vuotta sitten tekemäni InterRail-matkan päätteeksi Tukholmassa oli niin ikään sadesää. Jouduin tuolloin turvautumaan terminaalibussiin, ja nyt näytti siltä, että joutuisin jälleen ottamaan bussikyydin laivalle aivan kuten viime kerrallakin.

Tukholmasta Helsinkiin

Saavuimme täsmällisesti hieman kahden jälkeen iltapäivällä Tukholman keskusrautatieasemalle. Junan ikkunasta näin ilokseni, että kadut olivat kuivat. Saatoin siis sittenkin kävellä kuivin jaloin satamaan. Siirryin laiturilta asemarakennuksen läpi Vasagatanille. Juuri kun olin päässyt kadulle, putosivat ensimmäiset sadepisarat. Kaivoin matkalaukusta sadetakin ja sateenvarjon ja jatkoin päättäväisesti matkaani terminaaliin, sillä sade oli heikkoa ja enemmänkin tihkua. Slussenin kohdalla sade hieman yltyi ja tunsin, miten housunpuntit alkoivat kastua. Tässä vaiheessa Andersenkin oli saanut kylmää kylpyä. Ulkolämpötila oli kuitenkin yhä 18 astetta eli suhteellisen lämmin. Kävelin reippaasti ja taipale matkustajasatamaan taittui puolessa tunnissa. Lähtöselvitystiskeillä oli hieman jonoa, mutta pääsin asioimaan melko lailla nopeasti. Kello oli suurin piirtein puoli neljä ja laivan lähtöön oli vielä aikaa tunti. Pääsin heti laivaan ja hyttiini vaihtamaan kuivat housut jalkaan. Kotimatkani ja InterRail-reissuni viimeinen osuus sai alkaa.