Kaupunkikierros

Iltapäivän olin varannut omatoimiseen kaupunkikierrokseen. Bridgetownin risteilysatamasta johti kaunis rantakatu suoraan kaupungin ydinkeskustaan. Liikennejärjestelyt satamaterminaalin ja portin välissä olivat hieman erikoiset ja kun huomioi vielä vasemmanpuoleisen liikenteen, oli satama-alueella syytä kävellä varoen. Porttien ulkopuolelle päästyään voikin sitten kävellä rauhallista rantakatua pitkin ja ihailla upeita merinäköaloja. Kameralle oli tällä reitillä käyttöä ja puiden siimeksestä voi rannasta napata useammasta kuvasta koostuvan panoraamakuvan. Lämpötila ulkona oli noussut 28 asteeseen ja kostea ilma tukaloitti entisestään hikistä olotilaa. Yritin tavoitella varjoisia kävelyreittejä, mutta sellaisia ei kaupungilla juurikaan ollut, koska aurinko paistoi lähes kohtisuoraan ylhäältä. Kävelin rantaa pitkin aina kansallissankarien aukiolle, joka on yksi Bridgetownin nähtävyyksistä.

Ison-Britannian vanha siirtomaaherruus on yhä vahvasti läsnä kaikkialla. Kansallissankarien aukiollakin seisoi englantilaisen amiraali Horatio Nelsonin (1758-1805) patsas, joka on synnyttänyt Barbadoksella paljon polemiikkia. Joidenkin mielestä patsas pitäisi poistaa ja korvata toisella, mutta vielä minun käyntini aikana se seisoi kunniapaikalla keskellä aukiota. Barbadoksen komeat parlamenttirakennukset sijaitsivat kadun toisella puolella ja sisältyivät kierrokseeni. Rakennuksessa oli pieni museo, jossa sai käydä tutustumassa saaren historiaan ja samalla pääsymaksulla voi tehdä kierroksen itse parlamentissa. Kellotornin sävel oli tuttu, sillä siellä soi Lontoon Big Benistä tuttu melodia tasatunnein, mikä oli jälleen kerran muistutus emämaan herruudesta.

Kiertelin kaupungilla aikani ja piipahdin jopa paikallisessa tavaratalossa. Katujen varsilla sijainneet kaupat ja rakennukset näyttivät hieman rähjäisiltä eivätkä ne oikein houkutelleet astumaan sisään. Palailin kävelleen satamaan samaa reittiä kuin olin tullutkin, vaikka joka kadunkulmassa minulle tarjottiin taksia. Vietin iltapäivän Kristina Katarinan aurinkokannella ja katselin, kuinka Caribbean Princess lähti satamasta noin viiden aikaan. Oma laivamme irrottautui köysistään kahdeksalta illalla ja suuntasi kohti Tobagoa, jonne saapuisimme seuraavana aamuna. Atlantin puoleinen meri alkoi hieman keinuttaa purtiloamme. Huojuntaan tottumattoman oli syytä pitää kiinni kaiteista ja reelingeistä, vaikka mistään suuresta vatkauksesta ei ollut kyse.

Illaksi oli järjestetty paljon ohjelmaa laivalla. Kahdeksannen kannen Day Spa Mare esitteli toimintaansa ja palveluitaan, kuten kampaamo- ja hierontapalveluita sekä laivan monipuolisesti varustettua kuntosalia. Kohde- ja retki-infossa kerrottiin seuraavan päivän matkakohde Tobagossa sekä siellä tehtävät retket. Matkan artistivieraaksi oli saapunut komeaääninen Saska Helmikallio, joka viihdytti tanssiravintolassa taustaorkesterinsa säestämänä. Ensimmäisen kokonaisen risteilypäivän päätteeksi Nautilus Loungeen oli järjestetty kapteenin tervetulotilaisuus. Aluksen kapteeni Aku Kaikkonen otti vieraat vastaan salin ovella ja kätteli kunkin yksitellen. Juhlavan tilaisuuden kunniaksi kohotettiin juhlamalja ja tutustuttiin laivan päällystöön. Pitkä ja värikäs päivä alkoi kääntyä myöhäisehtoon puolelle, ja kumosin itseni lopulta hytin vuoteeseen latautumana uutta päivää varten.