Kahdeksas päivä - torstai 15.3.2012

Heräsin hyvin nukutun yön jälkeen seitsemältä. Ensimmäinen täysi meripäivä oli takana ja se oli ollut kaikkea muuta kuin toimeton. Vaikka merellä ei retkiä järjestetäkään, oli laivalle järjestetty runsaasti ohjelmaa. Ohjelmatarjonta oli itse asiassa niin monipuolinen, että sieltä löytyi varmasti jokaiselle jotain eikä maihin pääsyä tarvinnut odottaa peukaloita pyöritellen. Kävin syömässä kevyen aamiaisen, sillä olin yhä melko kylläinen eilisen valtavan pitsan jäljiltä. Kello kävi kohti yhdeksää. Kymmeneltä alkoi taas Pekka Hakon luento, joka tällä kertaa käsitteli jännittävää Atlantiksen arvoitusta. Nautilus Lounge oli melkein viimeiseen istumapaikkaan asti varattu. Risteilyvieraat olivat löytäneet nämä mielenkiintoiset luennot omikseen ja tuskin kukaan halusi jättää yhtäkään niistä välistä.

Toinen meripäivä

Keskipäivän olin varannut ihanaan joutenoloon. Lomalla pitää olla myös toimettomia jaksoja, jotta kotiin palattuaan tuntee levänneensä. Valitsin juuri erityisesti tämän lähdön, koska se sisälsi lähes viikon mittaisen merimatkan, jonka aikana sain viettää lomaa kaukana kaikista kommunikointivälineistä, puhelimista, sähköposteista, netistä ja muista ulkopuolisista virikkeistä. Tähän mennessä valintani tuntui osuneen nappiin. Istuskelin pitkät tovit laivan ulkokannella varjoisassa paikassa katsellen ohi lipunutta äärettömältä näyttänyttä valtamerta. Kovin pitkälle horisonttiin ei voinut nähdä, sillä Maan kaarevuus kadotti näkyvyyden taivaanrannan taakse.

Kahden aikaan iltapäivällä jatkui maalauskurssimme. Luennon aiheena oli ihmisen piirtäminen. Ihmisvartalon ja erityisesti kasvojen ikuistaminen kaksiulotteiseksi kuvaksi, kolmiulotteisesta nyt puhumattakaan, on haasteellinen tehtävä ainakin meille amatööreille, jotka emme ole taiteilijoita. Mittasuhteiden pitää olla realistiset, jos aikomuksena on toteuttaa aidonnäköinen projektio mallista. Ihmiskuvasta näkyvät helposti ammattilaisen ja harrastelijan erot. Luokan eteen asteli upea Ira Multaharju malliksemme, ja saimme ikuistaa kauniiseen asuun sonnustautuneen kaunottaren. Piirtelin sekä kokovartalokuvaa että lähikuvaa kasvoista, mutta vain muutaman tunnin opastuksen jälkeenkään tuotoksesta oli vaikeaa saada mallinsa näköistä. Sain työni valmiiksi juuri sopivasti kello viideltä, jolloin alkoi päällystön kyselytunti Katarina-kahvilassa.

Kristina Katarina -laivan päällikkö Aku Kaikkonen asteli satapäisen risteilyvierasjoukon eteen vastaamaan kiperiin kysymyksiin. Yleisö esitti asiallisia ja toisinaan perin asiantuntevia kysymyksiä, joihin kapteenilla ei ollut vaikeuksia vastata. Osa kysymyksistä oli hänelle entuudestaan tuttuja ja niitä kaiketi esitettiin aina uudestaan ja uudestaan risteilyvieraiden vaihduttua. Yksi suosituimmista toivomuksista oli saada kuulutus, kun laivan läheisyydessä näkyy valas. Tällaista toivomusta on vaikeaa toteuttaa, sillä valas näkyy pinnalla vain muutaman sekunnin ja kuulutuksen järjestäminen siinä ajassa on mahdotonta eivätkä ihmiset ehdi siirtyä katselupaikoille niin nopeasti. Saimmekin neuvoksi seurata tiiviisti taivaanrantaa ja yrittää itse bongata näitä merten jättiläisiä. Kapteenin vastaukset huokuivat varmuutta ja asiantuntemusta, ja tämän myös risteilyvieraat varmasti aistivat ja kokivat laivan olevan varmassa ja turvallisessa ohjauksessa.

Vilkkaan päivän päätteeksi istahdin ties monennenko kerran Buffet Polariksen pöydän ääreen päivälliselle. Noutopöytä oli jälleen katettu runsailla antimilla, joiden jälkeen kukaan ei voinut väittää jääneensä nälkäiseksi. Meridian Clubissa olivat alkaneet elokuvaillat. Eilen valkokankaalla esitettiin hauska komediaelokuva Mamma Mia. Leffaillat jatkuivat tänään ja alkuillasta alkoi ikivihreä elokuva Tuulen viemää. Lähes nelituntinen eepos kesti puolille öin, ja jätinkin leffan väliin, sillä sikeät unet odottivat taas hytin pehmeässä vuoteessa ja uni olikin tarpeen seuraavan päivän aktiviteetteihin.