Kolmastoista päivä - tiistai 20.3.2012

Kuuden päivän urakkamme Atlantin yli oli päättymässä. Saavuimme Kap Verden saaristoon aamulla, ja taivaanrannassa saattoi jo nähdä São Vicenten saaren vuoristoisen ääriviivan sankasta sumusta huolimatta. Tuuli oli yltynyt kohtalaiseksi ja laineet kasvaneet sen myötä niin, että laiva keinui rahtusen verran enemmän kuin matkamme aikana. Atlantin ylitys oli onnistunut erinomaisesti tyynessä säässä ja meno oli ollut tasaista koko matkan. Laivan kansilla oli aamulla tavanomaista enemmän elämää, sillä olihan maata nyt näkyvissä lähes viikon kestäneen merimatkan jälkeen. Kymmeneltä aamulla risteilyvieraat saivat Nautilus Loungessa tärkeän kotiinlähtöinfon. Paluumatka oli organisoitu hyvin. Saimme kuulla miellyttäviä uutisia, kuten että matkalaukut kuljetettaisiin suoraan hyteistä lentokoneeseen, eikä matkustajien tarvitsisi raahata painavia kirstujaan ahtaissa busseissa. Passitkin tarkastettaisiin jo laivalla, joten lähtömuodollisuudet jäisivät kentällä minimiin eli käytännössä turvatarkastukseen.

Mindelo, São Vicente

Kova puhuri haittasi laituriin kiinnittymistä. Ankkurointia oli yritettävä kahdesti ennen kuin iso laiva saatiin lopulta köysillä kiinni pollareihin. Satamaan tulo kesti tuntia pidempään, joten alkuperäisen kello kahdentoista rantautumisen sijaan pääsimme maihin vasta yhdeltä iltapäivällä. Kristina Katarina oli saapunut Mindelon kaupunkiin São Vicenten saarelle, joka on yksi kymmenestä Kap Verden saarivaltion saarista. Noin 70 000 asukkaan kaupunki sijaitsee saaren pohjoisosassa. Lähes kaikki São Vicenten saaren asukkaat ovat pakkautuneet Mindeloon, sillä saaren koko väkiluku on noin 76 000 henkilöä. Monet Kap Verden saarista on nimetty katolisten pyhimysten mukaan. Portugalilaiset löysivät São Vicenten saaren Pyhän Vincentiuksen muistopäivänä 22. tammikuuta 1462 ja näin saari sai nimensä.

Iltapäiväretki

Paikalliseen elämään pääsi tutustumaan helpoiten Mindelon kaupunkikierros -retkellä. Nimensä mukaisesti retki kierteli eri puolilla Mindelon kaupunkia. Paikallinen oppaamme esitteli kaupungin jännittävää ja värikästä historiaa. Poikkesimme matkalla pariinkin kauppahalliin ja saimme tutustua Baptistan veljesten kitarapajaan kaupungin laidalla. Kitarapajassa soitinrakentajat kertoivat työstään ja antoivat myös musiikkinäytteen laulamalla kapverdeläisellä morna-musiikkityylillä. Retken päätteeksi saimme vielä vauhdikkaan tanssiesityksen kulttuurikeskuksessa, jossa kaksi sulavaliikkeistä tanssiparia esiintyi rytmikkään musiikin säestämänä. Aurinkoinen ja lämmin, paikoin jopa kuuma sää suosi retkeämme, joka päättyi hieman ennen iltakuutta.

Ensimmäinen iltani Kap Verdessä oli vapaa. Jätin iltaretken väliin ja painelin syömään Buffet Polaris -ravintolan noutopöydästä. Ravintola oli vain puolillaan tavanomaisesta määrästään ruokailijoita, sillä monet risteilyvieraat olivat lähteneet Kapverdeläinen ilta -retkelle, jossa tarjottiin paikallisia herkkuja. Olin ostanut ateriapaketin etukäteen ja olin saanut kaikkiaan yksitoista ruokailulipuketta. Näistä muutama oli jäänyt käyttämättä, sillä koko päivän kestäneillä retkillä oli tarjoiltu lounas. Päätin kuluttaa kupongit pois ja ostin laivan ravintolasta kaksi valkoviinipulloa. Pakkasin pullot hytissä huolellisesti lentokoneen ruumaan menevään matkalaukkuuni kietomalla ne pehmustavien vaatteiden ympärille. Vedin nyytin ympärille vielä muovikassin sotkun välttämiseksi mikäli pullot sittenkin särkyisivät. Miten viinipullojen lopulta kävi, siitä kerron tämän sarjan loppuosassa.