Pienet retkibussimme kiertelivät ajoittain kapeita teitä pitkin kohti Santo Antãon pohjoisosaa. Saavuimme puolen päivän aikaan kauniiseen pieneen Ponta do Solin kylään. Pistäydyimme siellä kevyellä lounaalla paikallisessa ravintolassa ja vietimme kylässä hetken vapaata aikaa. Kauniit merinäköalat houkuttelivat kuvaamaan maisemia, jollaisia ei tule liian usein vastaan. Jatkoimme matkaa vanhaa maantietä pitkin sisämaahan päin. Tie kipusi aina vain ylemmäksi kiemurrellen ja mutkitellen vuorenrinteitä pitkin. Maisemat alkoivat vaihtua yhä vain maalauksellisimmiksi ja aika ajoin pysähdyimme taas valokuvaamaan luonnon taideteoksia. Kapea vanha maantie saattoi näyttää vaaralliselta, mutta osaava ja ammattitaitoinen kuljettajamme taiteili matkan huipulle kuin vanha tekijä. Kuulin edellisenä iltana jonkun peruuttaneen tämän retken saatuaan tietää näistä kapeista ja mutkaisista vuoristoteistä. Tiet olivat erittäin hyvässä kunnossa eikä turvallisen bussin kyydissä ollut mitään pelättävää.

Saavutimme pitkän kiipeämisen jälkeen lakikorkeuden 1 300 metrissä Faja de Ciman tienoilla. Maisemat olivat jylhät ja ainutlaatuiset. Huipulta alkoi lähes yhtä pitkä alamäki takaisin Porto Novan satamaan. Aikataulumme oli tiukka, sillä saarten väliä liikennöivä laiva teki vain kaksi matkaa päivässä, yhden aamulla toisen myöhemmin iltapäivällä. Seurueemme oli siis ennätettävä viimeiselle lähdölle emmekä turhaan aikailleet matkan varrella. Aikamme taas kierreltyämme mutkaisia teitä alkoi määränpäämme Porto Novan satamakaupunki siintää taivaanrannassa. Saavuimme samaan aikaan yhteysaluksen kanssa ja pääsimme paluumatkalle sen enempää odottelematta. Kerrassaan unohtumaton retki päättyi aikataulussaan kuuden aikaan alkuillasta ja sopivasti ennen risteilylaivamme irrottautumista laiturista.

Risteilyn päättäjäiset

Kristina Katarina jätti Sao Vicenten saaren taakseen ja käänsi keulansa kohti pääkaupunkia Praiaa Santiagon saarella Kap Verden saariston eteläpuolella. Päivä oli kuitenkin kaikkea muuta kuin pulkassa, sillä illalla alkoivat tunnelmalliset risteilyn päättäjäiset. Ennen iltaohjelmaa käväisin ostamassa pientä purtavaa iltapalaksi Katarina-kahviosta. Mukaan tarttui juustosämpylä ja maukas minipitsa, jotka pistin poskeeni hytissä selaten samalla matkan aikana ottamiani valokuvia. Puoli yhdeksältä Nautilus Lounge pursui taas risteilyvieraista. Illan isäntänä toimi itseoikeutetusti laivan kapteeni Aku Kaikkonen, joka viihdytti yleisöä hauskoilla vitseillä ja sanaleikeillä. Illan aikana muisteltiin kulunutta kahta viikkoa ja kuultiin henkilökunnan kuoron ihastuttava esitys. Risteilymme toiseksi viimeinen päivä oli päättymässä. Seuraavana päivänä saapuisimme aamutuimaan tällä erää matkamme viimeiseen kohteeseen, josta alkaisi lento kotiin alkuiltapäivästä.