Viides päivä - maanantai 12.3.2012

Viidennen lomapäivän aamu sarasti harmaana. Minulle oli tullut jo tavaksi herätä aamulla kuuden-seitsemän aikaan ja kavuta kannelle tutkailemaan, mitä aamu oli tuonut tullessaan. Karibian aamut olivat valmiiksi lämpimät eikä päivälämpötila juuri koskaan pudonnut alle 20 asteen näin kuivana aikakautena. Kannella siis tarkeni mainiosti ja kun laivamme oli lähestymässä kohdettaan, eivät tuuletkaan haitanneet ulkoilua. Aiemmilla pysähdyksillä tutut luotsin vierailut jatkuivat myös Martiniquen saarelle saapuessamme. Seurasin taas, miten pieni luotsivene kurvasi kylkeemme ja miten luotsi nousi risteilyaluksellemme vauhdissa. Olimme saapumassa risteilymatkamme neljännelle saarelle Karibialla.

Fort-de-France, Martinique

Itä-Karibian kierroksemme pistäytyi 400 000 asukkaan Martiniquen saarella. Saavuimme samalla Euroopan maaperälle ja siis Euroopan unionin rajojen sisälle. Unionin kansalaisina meillä oli saarella kaikki samat oikeudet kuin kotimaasta katsottuna, sillä Martinique on osa Ranskaa. Tarkalleen ottaen saari on Ranskan merentakainen departementti eli entisaikojen siirtomaa. Maantieteellisesti saari on osa Ranskan Antilleja. Saaren virallinen kieli on tietysti ranska ja pääkaupunki on Pariisi kaukana emämaassa Atlantin toisella puolen. Martiniquella elellään kuitenkin autonomiantapaisissa oloissa ja Karibialle tyypillisen kulttuurin parissa. Saaren suurin kaupunki ja myös paikallinen pääkaupunki, noin 100 000 asukkaan Fort-de-France osoittautui hyvin mannermaiseksi ja äkkiseltään olisi monipolvisine liikennejärjestelyineen käynyt mistä tahansa eurooppalaisesta isohkosta kaupungista. Muista saarista poiketen Martiniquella oli manner-Euroopasta tuttu oikeanpuoleinen liikenne ja valuuttana eurot.

Kokopäiväretki

Koko päivän kestäväksi ajoitettu Martiniquen saarikierros oli erinomainen retki läpi tärkeimpien nähtävyyksien. Aamuyhdeksältä alkanut ja neljään asti iltapäivään kestänyt kierros tehtiin mukavasti isoilla, uudenaikaisilla ilmastoiduilla busseilla, joissa oli hyvät istuimet ja isot ikkunat yllättävien valokuvien ottamiseksi. Suuntasimme aluksi saaren itälaidalle paikalliseen St. James -rommitislaamoon, jonka museokierroksen päätteeksi saimme maistella tislaamon omia rommeja. Matkalla Le Morne Rougen kylään bussimme pysähteli tämän tästä maalauksellisten maisemien valokuvaamiseksi. Ihastuttavan kauniit luonnonmaisemat, suunnaton vehreys ja laajat näkymät korkeilta rinteiltä saivat toisinaan haukkomaan henkeä. Räpsin valokuvia olan takaa ja ikuistin luonnonnäytelmää videoille. Näkymät olivat kerta kaikkiaan unohtumattoman kauniit.

Söimme tuhdin retkilounaan Le Bambou -ravintolassa. Kahden tunnin lounastauon aikana paikallinen muusikko viihdytti ryhmäämme ikivihreillä sävelillä. Ruokailun jälkeen jatkoimme saaren entiseen pääkaupunkiin St. Pierreen, joka tuhoutui tyystin vuonna 1902 läheisen Mt. Pelée -tulivuoren purkauksessa. Kaikki kaupungin 30 000 asukasta menehtyivät tuhoisassa katastrofissa ja vain muutaman kerrotaan selviytyneen tästä maanpäällisestä infernosta. Kiertelimme tuhopaikoilla, joita oli säästetty ja museoitu muistuttamaan reilun sadan vuoden takaisesta onnettomuudesta. Paluumatkamme satamaan kurvaili saaren länsipuolen rannikkoa pitkin. Mutkaisten vuoristoteiden rinteet ja katveet tarjosivat jälleen paljon hyviä kuvauskohteita, joita pysähdyimme aika ajoin ikuistamaan. Pitkä mutta antoisa päiväretki päättyi takaisin matkustajasatamaan, josta olisi voinut vielä tehdä pienen kierroksen kaupungilla. Jätin omatoimisen kaupunkivierailun tällä erää väliin, sillä pitihän jotain jättää seuraavalle visiitille.

Alkuillasta tietokirjailija Pekka Hako aloitti luentosarjan Nautilus Loungessa. Ensimmäisen luennon aiheena oli Karibian alueen musiikki, jonka tyylinäytteinä saimme kuulla calypso-musiikkia. Luento oli huolellisesti valmisteltu ja hyvin laadukas. Musiikkinäytteistä ja kaikesta muusta materiaalista päätellen kirjailija Hako oli tehnyt paljon taustatyötä ja tunsi hyvin aiheen. Luennon päätteeksi risteilyvieraille esiteltiin seuraavan päivän retkikohteet kuten aiempinakin iltoina. Kohdeinfot antoivat hyödyllistä taustatietoa seuraavan päivän kohteista sekä käytännöllisiä vihjeitä ja ohjeita retkien varalle. Iltaohjelman jälkeen löysin itseni taas noutopöydän ääreltä. En yksinkertaisesti voinut vastustaa Kristina Katarinan herkullista buffettia ja sen runsasta tarjontaa.