Seitsemäs päivä - keskiviikko 14.3.2012

Jätimme Antiguan pikkuisen saaren ja vilkkaan St. John’s:in kaupungin taaksemme eilen illalla. Yön aikana ylitimme aikavyöhykkeen matkallamme itään Kap Verden saaria kohti. Kelloja siirrettiin tunnilla eteenpäin, ja aikaeromme oli nyt viisi tuntia jäljessä kotimaan aikaan verrattuna. Tänään oli vuorossa ensimmäinen varsinainen täysi meripäivä, joita oli edessä tämän lisäksi vielä viisi. Suunnattoman Atlantin valtameren ylitys ei ole risteilyaluksella mikään tuntien juttu lentokoneiden tapaan, vaan aidosta merimatkasta pääsi nyt nauttimaan lähes viikon ajan. Laivalla ei suinkaan tarvinnut olla toimettomana lähes 4 000 kilometrin matkan aikana. Ohjelmaa oli varattu erittäin runsaasti ja moneen makuun tanssitunneista, asiapitoisiin luentoihin ja siinä välissä esitettiin elokuvia, ohjattiin aamujumppaa ja saatiin musiikkiesityksiä mainiota maalauskurssia unohtamatta. Mielenkiintoinen Karibian alueen kulttuurista kertova luentosarja alkoi voodoon kiehtovalla maailmalla. Asiantuntevat luennoijat Pekka Hako ja Ira Multaharju esittelivät havainnollisen kuvamateriaalin kera meille länsimaisille tavallisille turisteille usein vieraaksi jäänyttä ja Hollywoodin kliseiseksi irvoittamaa voodoo-uskontokulttuuria.

Ensimmäinen meripäivä

Laivan komentosilta oli avoinna risteilyväelle myöhäisestä aamupäivästä iltapäivän loppuun asti. Normaalisti matkustajilta piilossa pysyvä aluksen hermokeskus avautui kaikille uteliaille. Kapteeni Aku Kaikkonen muun päällystön kanssa esitteli ylpeänä Kristina Katarinan ohjausjärjestelmiä ja navigointilaitteita. Nykyaikaiset laivat seilaavat tällaiset Atlantin ylityksen tapaiset pitkät ja lähestulkoon viivasuorat merimatkat autopilotilla eli automaattiohjauksella, joka nytkin piti laivan oikeassa, 86 asteen kurssissa vain muutaman piirun toleranssilla. Toki laivasta ruorikin löytyi, mutta sitä käytettiin vain perinteiseen käsiohjaukseen esimerkiksi satamissa. Laitteita, nappuloita ja mittareita komentosillalla riitti ja niiden kanssa olisi saanut aikaa vierähtämään tunteja.

Laivan monipuolinen ohjelmatarjonta lähti käyntiin ja maalauskurssimme ensimmäinen luento alkoi. Kurssin opettajana toimi Lasse Kempas, maamme yksi taitavimmista taidemaalareista. Nämä huipputason luennoitsijavieraat olivat taas osoitus varustamon tinkimättömästä laadusta ja tavoitteesta viihdyttää risteilyvieraitaan mahdollisimman korkeatasoisesti. Kempas oli rauhallinen ja asiantunteva opettaja, ja jopa minä, jolla toisinaan tuntuu olevan peukalo keskellä kämmentä, sain sutattua valkoisen paperin enemmän tai vähemmän epämääräisillä töherryksillä. Ensimmäinen kahvikuppitutkielmani ei tosin oikein onnistunut, ja se muistuttikin enemmän silinterihattua. Tavoitteenani ei suinkaan ollut tulla taidemaalariksi tällä reissulla vaan viihtyä mukavassa amatööritaiteilijoiden seurassa ja kuunnella ammattilaisen luentoa maalausharjoitusten lomassa.

Syötyäni muutaman päivän rajoittamattomasta noutopöydästä vatsa alkoi olla toista mieltä mässäilyn määrästä. Aiempina aamuina olin herännyt kurnivaan nälkään, mutta tämänaamuinen herätys teki poikkeuksen. Olin hämmästyksekseni valmiiksi kylläinen, enkä olisi jaksanut juoda edes kahvikupposta. Kömmin kuitenkin aamupalalle, jonka jätin poikkeuksellisen kevyeksi. Jaksoin hyvin koko päivän sen enempää nälkiintymättä ilta kuuteen, jolloin Polaris-buffetravintolassa alkoi äyriäisherkkujen tarjoilu. En ole suuremmin äyriäisten ystävä eikä nälkäkään vielä ollut huutava, joten suuntasin katseeni laivan muihin ruokailuvaihtoehtoihin. Jossakin vaiheessa vatsa alkaa tuntua päivittäin täydeltä eikä buffet tule kuuloonkaan. Silloin kannattaa kokeilla laivan muita monipuolisia ravintoloita, kuten ravintola Verandaa, johon istuuduin ensimmäisen kerran tällä matkalla.

Verandan ruokalista näytti houkuttelevalta alkaen ruokaisista alkupaloista ja jatkuen meheviin pääruokiin ja päätyen lopulta vastustamattomiin jälkiruokiin. Ravintolassa oli hyvin tilaa, joten valitsin pöydän ikkunan vierestä. Tilasin alkupalaksi pienen katkarapukeiton, joka maistui tomaattisen maukkaalta ja oli samalla lupaus yhtä maukkaasta jatkosta. Tilaamani pitsa Pollo kannettiin pöytään. Pitsa oli isompi kuin olin kuvitellut, ja minulla oli täysi työ saada lautanen tyhjäksi. Täyttävät annokset eivät valitettavasti jättäneet tilaa jälkiruualle, ja niinpä vapautin pöytäni seuraaville ruokailijoille, jotka olivat muodostaneet pienoisen jonon ravintolan edustalle. Veranda näytti olleen suosittu ravintola, vaikka se ei koollaan vetänyt vertoja noutopöydän asiakaspaikoille. Ruokailun päätteeksi menin hyttiini, sillä vilkas päivä oli kuluttanut voimiani. Päädyin nukkumaan varhain.