Iltapäiväretki

Palasimme laivalle kansantanssiesityksen jälkeen. Sade oli lakannut eikä laiturin päässä olleesta vesilammikosta ollut enää tietoakaan. Seuraavan retken alkuun oli aikaa reilu tunti. Iltapäiväretkeni kohteena oli Argylen vesiputous Tobagon pohjoisemmassa osassa, hyvän matkan päässä Scarborough:sta. Housuni olivat kuivuneet, mutta kenkäni olivat vielä märät eikä niiden nopeasta kuivumisesta ollut toivoakaan. Laiton jalkaani vaihtokengät ja toivoin, ettei sade uusiutuisi, sillä sitten matkalle varaamani kenkävarasto ehtyisi. Kohdeinfossa tiedettiin kertoa, että vesiputouksille olisi käveltävä sademetsän läpi poljettua saviliejuista mutapolkua pitkin. Sateen jäljiltä polku olisi yhtä savivelliä, joten pelkäsin jo valmiiksi, mitenkä viimeisen kenkäparini nyt kävisi. Bussimatkalla opas kuitenkin lohdutti iloisella uutisella. Vierailijakeskuksesta sai vuokrata kumisaappaita. Päästyämme perille kiiruhdin ensimmäisten joukossa sovittamaan kummareita, joiden vuokra oli neljä Yhdysvaltain dollaria pari.

Jätin omat kengät vierailijakeskukseen ja läksin ryhmämme mukana tepasteleman kohti vesiputousta. Maasto oli kurainen ja lokaa roiskui aina polviin asti saapastellessani vetelässä mutavellissä. Argylen vesiputoukset olivat kuitenkin kaiken vaivan arvoiset. Mahtavat näköalat palkitsivat niin märän aamupäivän kuin patikoinnin metsäpolulla ja lopulta jännittävien vesiesteiden ylityksen. Kolmessa osassa laskeutunut vesiputous oli kuin olisi tullut paratiisiin. Silloin mietin, miten kaikki kaunis oli usein niin vaikeakulkuisten matkojen takana. Ainutkertaiset valokuvauskohteet avautuivat kaikessa komeudessaan. Nämä vesiputoukset olivat ehdottomasti retken arvoiset. Viivyimme putouksilla lähes tunnin. Monet käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja pulahtivat kristallinkirkkaaseen vesialtaaseen, joka muodostui putouksen alle. Uhkarohkeimmat saattoivat omalla vastuullaan kokeilla kiipeilytaitojaan ja kavuta rinnettä pitkin ylemmäksi putouksien väliseen maastoon. Näkymät sieltä olisivat kieltämättä olleet hienot, mutta jätin moisen urheilusuorituksen väliin.

Retki päättyi iltakuudelta takaisin satamaan. Kristina Katarina nosti taas ankkurinsa ja käänsi keulan tällä kertaa kohti Grenadaa. Ilta laivalla jatkui jälleen seuraavan päivän retki- ja kohdeinfolla, jossa esiteltiin Grenadan saarivaltiota sekä tulevia ekskursioita. Tilaisuuden jälkeen olinkin jo nälkäinen, sillä päivän retket olivat kuluttaneet voimia enkä ollut ehtinyt syödä kunnolla retkien välissä. Buffet Polaris saikin taas tutun vieraan, kun istahdin pöytään ja juomatilauksen jälkeen aloin mättää ruokaa lautaselle ja siitä suuhun.