Pitkältä tuntunut lento sujui loppujen lopuksi joutuisasti. Koneessa oli paljon viihdykettä, ja jokaisella matkustajalla oli oma näyttöruutu edessä olleen istuimen selkänojassa. VOD- eli video on demand -viihdejärjestelmän monitorista sai valita elokuvia, musiikkia ja televisiosarjoja. Lentotiedot sen sijaan eivät näyttäneet muuta kuin maailmankarttaa, joten matkan edistymistä ei voinut seurata reaaliajassa. Ruudun alalaidassa juossut informaatio sentään kertoi lennetyn ajan ja jäljellä olleen lentoajan sekä korkeuden ja ulkolämpötilan. Monitorin resistiivinen kosketusnäyttö reagoi hitaasti ja huonosti näppäilyihin. Systeemi oli muutenkin hidas ja saattoi toteuttaa näppäilyjä pitkän viiveen jälkeen.

Katsoin ajankulukseni jo kertaalleen näkemäni piraattielokuvan eli Pirates of the Caribbean - Vierailla vesillä. Sillä sain kulutettua aikaa vain pari tuntia. Söimme välillä kevyen lounaan, jonka jälkeen katsoin vielä tukun piirrettyjä pätkiä. En raaskinut haaskata viittä euroa viihdemaksuun, jolla olisi saanut kuulokkeet lainaksi, joten päädyin vain katselemaan videoita aina silloin tällöin. Käytin aikani kuitenkin hyödyllisesti ja luin aiemmin hankkimaani Karibian matkaopasta. Lennon loppupuolella tarjoiltiin vielä kevyt lämmin välipala. Tällä lomalennolla reittilennoilla tutut alkoholittomat juomat olivat maksullisia, mikä ei tietenkään hillinnyt joidenkin matkustajien pohjattomalta tuntunutta janoa.

Laskeutuminen 12 kilometrin korkeudesta aloitettiin puoli tuntia ennen määränpäähän saapumista. Vaikka kone tuli siististi ja rauhallisesti alas yläilmoista, sain taas korvani lukkoon, ja oikeanpuoleinen kuuloelin oli pitkään kuin pumpulilla täytetty. Vähän väliä tärykalvo paukahteli, kun otin oikein kunnon haukotuksen tai nieleskelin isommasti. Lopulta korva asettui ja kuulo palasi ennalleen. Kone vaappui ja huojui kuin ensilennoltaan laskeutumaan joutunut sorsanpoika. Laskutelineet koskettivat maata, mikä oli minulle taas kerran pieni helpotus. Lentokoneiden nousut ja laskut jännittävät minua joka kerta yhtä paljon, vaikka olen lennellyt lukemattomia kertoja vuosikymmenien ajan ja usein monta kertaa vuodessa. Tästä huolimatta en taida koskaan tottua näihin nousuihin ja laskeutumisiin.

Aikaero Barbadoksella oli kuusi tuntia. Saavuimme Grantley Adamsin kansainväliselle lentokentälle aikataulussa ja pääsimme koneesta pian laskeutumisen jälkeen. Kello oli kolme iltapäivällä, kun pikkubussit odottivat matkustajia kentällä. Talven kylmyyteen tottuneita suomalaisia oli vastassa 27-asteinen trooppinen säätila. Kostean hiostava ilma tuntui välittömästi koneesta ulos astuttuamme. Järjestelyt olivat suorastaan ruhtinaalliset, sillä poistuimme koneesta suoraan busseihin, jotka veivät meidät maahantulo- ja tullimuodollisuuksien ohi laivallemme Kristina Katarinalle. Matkatavarat tulivat parin tunnin kuluttua niin ikään suoraan alukselle ja kannettiin hytteihin. Tuntien odottelut passintarkastuksineen olivat historiaa ja aikaa säästyi varsinaiseen lomailuun.

Matka kentältä risteilysatamaan kesti noin puolisen tuntia. Etäisyyttä satamaan ei tainnut olla kuin parikymmentä kilometriä, mutta puikkelehtiminen Bridgetownin kapeilla kaduilla ja pienessä ruuhkassa vei oman aikansa. Suomenkielinen matkaopas antoi jo matkan aikana rautaisannoksen käytännöllisistä asioista risteilyllä. Tämäkin lyhyt matka käytettiin hyödyllisesti. Kohdeinformaatio oli minulle tarpeen, sillä Karibian pienet saarivaltiot ovat jääneet minulle melko tuntemattomiksi. Sainkin nyt tietää, että Barbados on edelleen Ison-Britannian alusmaa, vaikkakin nauttii lähes itsenäisyyteen verrattavissa olevaa aluehallinnollista autonomiaa. Emämaan vaikutus näkyy katukuvassa vasemmanpuoleisena liikenteenä ja on korvin kuultavissa, sillä maan virallinen kieli on englanti, kuten monilla muillakin Itä-Karibian saarella Ranskalle kuuluvaa Martiniqueta lukuun ottamatta.

Laivalla saimme hyttiavaimen. Se oli nykyaikaisesti luottokortin kokoinen magneettijuovakortti, joka kävi maksuvälineenä laivan kaikissa ravintoloissa, kaupassa ja palvelupisteissä. Käteistä rahaa tai muita maksukortteja ei tarvinnut käyttää, mikä oli mielestäni loistava käytäntö. Kortti toimi myös henkilökorttina maissa, sillä passimme jätettiin laivan turvallisiin hoiviin. Kukaan ei siis voinut edes vahingossakaan kadottaa passiaan. Turvatarkastukset olivat erittäin tiukat. Jokainen ulos lähtenyt risteilyvieras kirjattiin hyttikortilla ulos ja kun vieras aikanaan palasi takaisin alukselle, kirjattiin hänet taas sisään. Laivaan sen koommin kuin satamaankaan ei päässyt ilman hyttikorttia. Sataman portilla kortti esitettiin vartijalle satama-alueelle pyrittäessä.

Ikkunallinen hyttini sijaitsi neljännellä kannella. Tilavan tuntuinen hytti oli siisti ja valoisa ja vastasi odotuksiani. Kristina Katarina -laiva oli yllättävän isokokoinen ainakin sisältä päin tarkasteltuna. Laivan monet ravintolat palvelivat vieraita etupäässä iltaisin päivällisaikaan, mutta herkullista pikkupurtavaa tarjonnut Katarina-kahvila oli avoinna koko päivän. Laivan monet aktiviteettimahdollisuudet tyydyttivät varmasti vaativammankin risteilyvieraan tarpeet, sillä käytettävissä oli sauna, kuntosali, kauneushoitola, parturi ja kampaamo sekä luonnollisesti monipuolinen kauppa neljännellä kannella. Yhdeksännen kannen Meridian Club -kirjastosta sai lainata matkalukemiseksi kirjoja ja lehtiä. Salissa esitettiin myös elokuvia ja järjestettiin muita mielenkiintoisia tapahtumia, joista kerron matkan edetessä lisää.

Pitkä päivä alkoi olla takana ja vatsa halusi syötävää. Olin ostanut ruokakupongit matkan varauksen yhteydessä etukäteen ja sain ne laivaan astuessani muun materiaalin, kuten retkilippujen, yhteydessä. Tiesin entuudestaan, että Kristina Cruises -varustamon noutopöydät ovat herkullisia ja monipuolisia. Kuulin itse asiassa toisella korvalla jo lentokoneessa, miten jotkut kehuivat varustamon laivojen keittiöitä. Puheet eivät olleet tuulesta temmattuja, sillä Buffet Polaris -ravintolan pöydät notkuivat toinen toistaan ihanimmista herkuista. Näiden lihapatojen ääreltä ei hevin olisi halunnut poistua pitkään aikaan ja ylensyönnin vaara oli todellinen. Illan ohjelmaan kuului vatsantäyteisen ruokailun lisäksi kaikille matkustajille pakollinen turvallisuusharjoitus. Tilaisuudessa matkustajille esiteltiin laivan turvallisuussuunnitelma sekä harjoiteltiin pelastusasemille kokoontumista. Vauhdikkaan päivän uuvuttamana nukahdin hyttini pehmeään punkkaan jo yhdeksän aikoihin.