Karibia 2012 - osa 15

Kymmenes päivä - lauantai 17.3.2012

Merimatkamme yli Atlantin oli päässyt jo puolenvälin paremmalle puolelle. Seuraava kohteemme Kap Verden saarivaltio oli nyt piirun verran lähempänä kuin vuorokausi aiemmin. Matkaa oli toki vielä jäljellä kaksi kokonaista meripäivää tämän päivän lisäksi. Kilometreissä matkaa oli ajettu 1 800 ja jäljellä oli vielä 2 100 kilometriä. Atlantti on ollut suhteellisen tyyni eivätkä suorastaan olemattomat mainingit ole haitanneet matkantekoa. Aamun ja illan lämpötilat merellä olivat pysytelleet yhä leppeässä 24 asteessa ja päivällä lämpöasteita kerääntyi tyypillisesti 27 astetta. Vilkaisin aamulla ilmoitustaululle kiinnitettyä merisääennustetta, jossa oli myös ennuste aallokon voimakkuudesta reitillämme. Tasainen merenkäynti oli merkitty vaaleansinisellä kun taas voimakkaat aallot tummansinisellä värillä. Afrikan rannikon läheisyydessä väritys muuttui uhkaavan tummaksi, joten loppumatka ei tämän ennusteen mukaan olisi yhtä tasaista menoa kuin nyt päättyneinä päivinä.

Neljäs meripäivä

paikallinen opas
Kuva
Matti Mattila

Toistaiseksi laivalla ei ole ollut tekemisen puutetta vaan kyse on tainnut olla paremminkin ajanpuutteesta. Ohjelmatarjonta on ollut hyvin monipuolista niin, että muutaman kerran olen joutunut valitsemaan usean ohjelman välillä. Kymmeneltä alkoi jo tavaksi muodostunut luento, jossa tänään alustettiin tulevaa kohdettamme Kap Verdellä. Luennon päätteeksi otin päiväunet, jotka viime aikoina ovat jääneet muutamia kertoja väliin. Puolen päivän aikaan istuskelin aurinkokannen varjossa, sillä laivan tehokas ilmastointi tuntui hieman viileältä. Toisaalta hyvä ilmastointi näillä helteillä tekee matkanteosta miellyttävää.

Taiteilija Lasse Kempas opastaa merimaiseman maalausta
Kuva
Matti Mattila

Iltapäivä alkoi taas maalauskurssin luennolla. Tänään perehdyimme maisemamaalaukseen ja saimme itsekin kokeilla tätä vaativaa suoritusta. Maisemien maalaaminen vaatii harjaantuneisuutta siinä missä ihmisen piirtäminenkin. Oikeastaan taiteen tekeminen kaikissa muodoissa on tottumattomalle ja osaamattomalle vaikeaa. Töherryksiä syntyy helposti, mutta niitä ei voi kutsua taiteeksi. Harjoittelimme erilaisia tekniikoita, joita maisemamaalauksessa tarvitaan. Olin aloittanut taideteokseni työstämisen maanantaista taidenäyttelyämme varten ja sain sen valmiiksi oppituntimme aikana. Näyttelyyn tarvittiin kaksi työtä jokaiselta kurssilaiselta, joten aloitin vielä toisen työn, joka tyylillisesti ja teemallisesti jatkoi ensimmäisen jäljillä.

Atlantti komentosillalta
Kuva
Matti Mattila

Päivällisen nautin jo toistamiseen ravintola Verandassa. Ravintolan sopivan kokoiset annokset eivät jättäneet samanlaista ähkyn tuntua kuin mättö noutopöydästä noukkien. Buffet Polariksen ruuat olivat tosin vastustamattomia, mutta päätin pysyä kohtuudessa ainakin muutaman päivän. Herkullinen chorizon-maustekeitto sai luvan aloittaa päivälliseni. Pääruuaksi tilasin kanapastaa ja jälkiruuaksi vielä taivaallisen ihanaa sitruuna-juustokakkua. Vatsantäyteisen illan pyhitin vihdoinkin löhöilylle, vaikka illaksi oli jälleen tarjolla monenlaista ohjelmaa. Viikonpäivät olivat menettäneet merkityksensä Atlantilla, enkä kiinnittänyt niihin huomiota. Jos joku olisi kysynyt, mikä viikonpäivä tänään on, olisin joutunut hetken miettimään vastausta. En miettinyt nytkään ajan kulua vaan jäin odottamaan huomista ja toiseksi viimeistä meripäivää.

Julkaistu perjantaina 6.4.2012 klo 15:50 avainsanoilla loma ja matkailu.

Edellinen
Karibia 2012 - osa 14
Seuraava
Karibia 2012 - osa 16
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä