Karibia 2012 - osa 5

Kolmas päivä - lauantai 10.3.2012

Kolmas risteilypäivämme oli tuonut Kristina Katarinan Tobagoon. Saarikaksikko Trinidad ja Tobago muodostavat erään suosituimmista turistikohteista Karibialla. Monet risteilyalukset poikkeavat 1,3 miljoonan asukkaan saarilla ja erityisesti Trinidadissa. Saaret lukeutuvat Kristoffer Kolumbuksen eurooppalaisille löytämiin alueisiin ja hän myös nimesi saaret espanjalaisittain. Trinidad sai Kolumbukselta vuonna 1498 alkujaan nimen La Isla de la Trinidad eli Pyhän kolminaisuuden saari. Tobagon nimi puolestaan viittaa tupakkaan, jolla tosin ei ole nykyään paljoa tekemistä saaren taloudessa, joka on 1600-luvulta pohjautunut sokeriruokoon ja siitä valmistettuun rommiin.

Scarborough, Tobago

Kuva
Matti Mattila

Aamu Tobagossa näytti kirkkaalta ja aurinkoiselta. Ylempänä vuorenhuipuilla harmaa taivas oli putoamassa maahan, mutta en murehtinut säätilaa seuratessani rannalta alustamme kohti saapunutta pientä moottorivenettä. Veneestä nousi alukselle luotsi, joka ohjasi laivamme satamaan. Suuri purkkimme peruutti melkoisen matkan päästä ja kiinnittyi Scarborough:n sataman laituriin aamukahdeksalta. Rankka vesisade alkoi hieman ennen yhdeksää aamulla ja vettä tuli taivaan täydeltä kuin saavista kaataen. Samalla kuulutettiin, että aamupäivän retki saaren eteläosiin oli valmis lähtöön. Olin varannut Tobagon helmiä & kansanperinnettä -retken ja kymmenien kohtalontoverien kanssa astuimme ulos kaatosateeseen mennäksemme meitä odottaviin busseihin. Onneksi olin varustautunut matkaan sadetakilla, jolle tuli nyt käyttöä. Vyötäröön asti ulottuneesta sadetakista ei juuri ollut apua, sillä käveltyäni vain muutaman metrin matkan voimakkaan tuulen viskomat karpalon kokoiset vesipisarat lensivät vaakasuorassa ja kastelivat housunlahkeeni läpimäriksi eivätkä kengätkään pysyneet siinä sateessa kovin kuivina. Laiturin päässä odotti valtava neliömetrien laajuinen vesilammikko, jota ei voinut ylittää astumatta suoraan lätäkköön. En voinut mitään ja silmäni ummistaen astuin lammikkoon jo valmiiksi märillä kengillä. Samalla sain selville, että lammikon syvyys oli useita senttejä. Viimeistään nyt kastuivat kengät sukkia myöten läpimäriksi.

Aamupäiväretki

Kuva
Matti Mattila

Istuuduin läpimärkänä retkibussimme penkille. Olo ei ollut kovin miellyttävä, kun kengissä lilluivat märät sukat ja housunlahkeet olivat liimautuneet kiinni jalkoihin. Ilma oli onneksi lämmin, joten märät vaatteet eivät saaneet oloani viluiseksi. Kiertelimme retkellä ympäri Tobagon pientä saarta ja tutustuimme aluksi Scarborough:n maamerkkeihin. Matkamme jatkui Plymouthin suuntaan, missä kävimme kuvaamassa kuuluisaa mystistä hautakiveä, jolla kerrotaan olevan lukemattomia syntytarinoita. Ekskursion päätteeksi bussimme vei meidät suosittuun kulttuurikeskukseen. Siellä saimme rommipunssimaistiaiset ja upean kolmen vartin mittaisen kansantanssiesityksen. Varasin ensimmäisten sisääntulijoiden joukossa eturivin paikan ja riisuin jaloista yhä märät kenkäni ja sukkani. Ripustin sukat kuivumaan tuoli poikkipienalla, mutta Karibian trooppisen kosteassa ilmastossa ne eivät kuivuneet edes nimeksikään.

Julkaistu tiistaina 27.3.2012 klo 18:24 avainsanoilla loma ja matkailu.

Edellinen
Karibia 2012 - osa 4
Seuraava
Karibia 2012 - osa 6
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä